THE BBALL BLOG

Summertime the roughest time

2009-05-22T09:25:00.000+03:00

Hieno kausi on siis saatu vihdoin yhtä hienoon päätökseensä ja nyt on The BBall Bloginkin aika vetäytyä ansaitulle kesälomalle huilaamaan. Näin viimeisenä blogimerkintänä vedän vähän yhteen kauden aikana omalla kohdallani tapahtuneita hetkiä.

Lähtökohdat tähän kauteen eivät omalta osaltani näyttäneet lupaavilta. Viime kesä alkoi nimittäin katastrofaalisissa merkeissä, kun vasemmasta kädestäni katkesi kyynärpään nivelsiteet. Vamma piti minut poissa koriskentiltä kokonaiset kaksi kuukautta. Onneksi sentään jalkojen fysiikkaa pystyi harjoittelemaan ja sen saralla tapahtuikin kesän aikana huomattavaa kehitystä.

Itse Korisliiga-kausi pyörähti omalta osaltani käyntiin Porvoon Tarmon riveissä, jossa ehdin pelata 15 peliä. Tarmon pelit lähtivät käyntiin hieman takkuillen, mutta ensimmäisellä kierroksella napattiin silti ihan kovia voittoja muun muassa Joensuusta vieraissa ja Kouvolasta kotona. Myös oma peli kulki Porvoossa välillä ihan mallikkaasti.

Sitten Porvoon ylle nousi synkkiä pilviä. Seura oli ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin ja edessä oli rajuja leikkauksia kustannuksissa. Omalla kohdallani tilanne päätyi lopulta joulutauon aikana tehtyyn ratkaisuun vaihtaa joukkuetta. Ratkaisu ei ollut missään nimessä helppo, sillä viihdyin Porvoossa todella hyvin. Minulla oli joulutauolla muutama seura vaihtoehtona, joissa olisin voinut pelejä jatkaa, mutta Lahti kotikaupunkina ja Namika hienona koripallojoukkueena vei lopulta voiton. Näin jälkiviisaana voin helposti todeta, että enpä olisi voinut enää paremmin seuraani valita.

Lahdessa pääsin pelaamaan tuttujen pelaajien ja tutun valmentajan alaisuuteen. Silti siirtyminen kesken kauden uuteen systeemiin ei ollut mitenkään helppo. Sisäänpääseminen vaati aikansa ja täysin erilaisen pelityylin opetteleminen oli yllättävän hankalaa. Kaikesta huolimatta Lahdessa pelaamiini 25 runkosarjaotteluun sisältyi myös tukku varsin onnistuneita pelejä.

Tilastojen valossa runkosarjani oli yksi urani parhaista: 40 peliä, 14,6 minuuttia per peli, 6,9 pistettä per peli. Heittoprosentit: 2%=48,2, 3%=39,7 ja 1%=71,2. (Näistä siis Porvoossa 15 peliä 18,5 minuuttia, 9,9 pistettä. Lahdessa 25 peliä, 12minuuttia, 5,1 pistettä.)

Pudotuspeleissä roolini kuitenkin kapeni ja joukkueen yltäessä hurjaan vireeseen apuani tarvittiin paljon harvemmin. Muutama hyvä ottelu sentään tuli pleijareissakin pelattua. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö roolini pienentyminen olisi harmittanut. Tottakai olisin halunnut auttaa joukkuettani enemmän. Kyllähän jokainen pelaaja haluaa aina pelata. Mutta yhtä lailla en voi olla kieltämättä, ettenkö olisi ollut samalla iloinen joukkueeni puolesta, joka pelasi kevään mittaan parasta koripalloa ja etenkin parasta puolustusta, jota olen koskaan Suomessa nähnyt. Kevään hienot pudotuspelit tarjosivat siis suurta iloa ja juhlaa, mutta jättivät samalla myös sopivasti pientä intoa hampaankoloon ensi kautta varten. Kesän aikana on tehtävä töitä vielä enemmän, jotta seuraavalla kerralla pudotuspelien startatessa minulla olisi enemmän annettavaa joukkueelleni.

Kausi päättyi siis mestaruuteen, joka tosiaan oli itselleni järjestyksessään toinen urallani. Sain kuluneen kauden aikana myös valmiiksi opintoni Helsingin yliopistossa, joten juhlittavaa riittää. Samalla olen elämässäni pitkästä aikaa tilanteessa, jossa kaikki ovet ovat juuri nyt avoinna. Kommenttiosiossa kysyttiinkin, että mitä aion nyt tehdä urani jatkon suhteen, sillä valmistumisen myötä voisin suunnata myös työelämän puolelle eikä minulla ole vielä sopimusta minkään joukkueen kanssa ensi kaudesta.

Olen kuitenkin itse tällä hetkellä kallistunut siihen suuntaan, että koska viimeiset pari kolme kesää, jotka olen harjoitellut ammattimaisesti, ovat tuottaneet selvää tulosta, olisin vielä innokas näkemään kuinka hyväksi pelaajaksi minun on mahdollista vielä kehittyä. Kroppani on pysynyt hyvin terveenä, eikä kohdalleni ole onneksi osunut pahoja loukkaantumisia. Ja mikä tärkeintä, nautin vielä täysillä koripallosta, joten miksipä en kokeilisi vielä rajojani. Mutta toistaiseksi ensi vuoden suhteen kaikki on siis vielä avoinna. Pitää punnita rauhassa, mikä olisi paras mahdollinen ratkaisu itseni kannalta.

Näin lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia lukijoitani, jotka ovat kulkeneet kanssani läpi tämän pitkän mutta riemukkaan kauden. Yli 60 000 käyntiä sivustolla on hieno luku, joka ei todellakaan ollut mielessäni, kun viime syksynä tätä blogia aloittelin. Se kertoo mielestäni siitä, että Suomessa kyllä riittää koripallosta pitäviä ihmisiä ja maassamme todella on ihan aitoa koripallokulttuuria. Kiitokset myös kaikille kommentteja ja kysymyksiä lähettäneille, suurkiitokset kaikille kuvia tarjonneille loistaville kuvaajille ja iso kiitos kaikille blogihaastatteluissa esiintyneille ihmisille.

Hyvää kesää ja toivottavasti näemme vielä!

Korisliiga 2010+

2009-05-20T09:00:00.001+03:00

Mestaruutta on nyt juhlittu Lahdessa jo hyvän aikaa ja juhlahumulle ei näy päätöstä vieläkään. Hyvä niin. Onneksi olin sen verran kaukaa viisas, että kirjoitin hyvissä ajoin yhden jutun myös varastoon, juuri tällaisia tilanteita varten.

Näin kauden päätyttyä haluaisinkin siis kääntää katseen hetkeksi tulevaisuuteen. Korisliiga on oman urani aikana kehittynyt sarjana huimasti eteenpäin, mutta silti edelleen monella osa-alueella löytyy varmasti paljon petrattavaa. Niinpä ajattelin koota tänne blogiin muutamia omasta mielestäni tärkeitä kehitämisen kohteita Korisliigan näkövinkkelistä. Tältä Korisliiga voisi siis näyttää vuonna 2010+.

Liigalisenssijärjestelmä

Liigalisenssijärjestelmän merkitys tulee eittämättä kasvamaan lähivuosina. Kuluneella kaudella muutamien seurojen kohdalla ilmenneet taloudelliset vaikeudet herättivät varmasti monen miettimään niitä kriteereitä, joilla liigalisenssit myönnetään. Kukaan ei halua nähdä sellaista kautta, jossa pari joukkuetta joutuu luopumaan leikistä kesken kaiken.

Liigalisenssijärjestelmä on liiton tärkeimpiä työkaluja valvottaessa seurojen tekemisiä. Sen kriteereitä on tiukennettava, mutta oikean linjauksen löytäminen on erittäin haastavaa. On selvää, että seuroilla on erilaiset puitteet ja perinteet tekemisessä. On aivan erilaista pyörittää koripallojoukkuetta pääkaupunkiseudulla kuin esimerkiksi pienillä paikkakunnilla kuten Forssassa tai Uudessakaupungissa. Silti lisenssijärjestelmän on tähdättävä johonkin tiettyyn standardiin, joka voitaisiin vaatia täytettäväksi jokaiselta Korisliigan seuralta.

Itse en näkisi välttämättä huonona asiana, jos paikka Korisliigassa olisi jossain vaiheessa mahdollista lunastaa myös pelkästään taloudellisten puitteiden perusteella, siis ilman kilpailullisia ansioita. Tarkoitan tällä sitä, että jos esimerkiksi Helsingissä tai vaikkapa Turussa päätettäisiin jossain vaiheessa perustaa yksi iso seura, joka saisi taakseen vahvoja taloudellisia tukijoita, en näkisi ongelmana että kyseinen seura saisi aloittaa pelaamisen suoraan Korisliigasta. Tietysti tällöinkin on osattava arvioida, että perustuuko toiminta jatkuvuudelle vai onko kyseessä vain rahalla ostettu tähdenlento.

Juniorityö

Yksi tärkeä tekijä jatkuvuuden kannalta onkin mielestäni seurojen juniorityö. Pitkällä tähtäimellä seurojen tekemä juniorityö olisi ehdottomasti sidottava myös liigalisennsijärjestelmän piiriin. Tämä tarkoittaisi sitä, että jokaiselta liigajoukkueelta edellytettäisiin jokin tietty määrä junioreita tai junioritoimintaan satsattua taloudellista panosta. Tälläkin kaudella Korisliigassa pelasi muutama seura, jonka juniorityö on vielä pahasti lasten kengissä.

Näkisin myös tärkeänä, että tulevaisuudessa jokaisella Korisliigajoukkueella olisi oltava A-juniorijoukkue A-junnujen SM-sarjassa. Tämä mahdollistaisi lupaavien junioreiden treenata miesten joukkueen mukana, mutta samalla myös kehittää itseään pelaamalla oman ikäistensä parhaimmistoa vastaan. Juniorityön myötä liigajoukkueiden toiminta perustuisikin jatkuvuudelle ja pelaajia olisi tuotettavissa myös itse, sen sijaan että joukkue rakennettaisiin joka vuonna uudelleen ostamalla. Tässäkin kohtaa haasteena on paikkakuntakohtaiset erot. Isoissa kaupungeissa juniorityön tukena on suuremmat massat, pienemmissä kaupungeissa tai kylissä juniorijoukkueisiin on rekrytoitava kaikki kylän nuoret että saataisiin edes 5vs5 pelit pystyyn.

Farmiseuratoiminta

Farmiseuratoiminta on toinen hyödyllinen apuväline nuoria pelaajia kehitettäessä. Olisi ihanteellista, jos jokaisella Korisliigajoukkueella olisi jonakin päivänä oma farmiseuransa tai ainakin yhteistyöseura 1.divisioonassa. Tällöin pelaajia olisi mahdollista kierrättää sarjojen välillä. Lupaavat nuoret pelaajat voisivat treenata Korisliigajoukkueessa, mutta käydä hakemassa pelikokemusta farmiseurasta.

Farmiseuratoiminta voisi tarjota myös jonkinlaista ratkaisua pienten paikkakuntien ongelmiin pelaajapulassa. Kahden lähekkäin olevan pienemmän koriskaupungin on yhteistyötä tekemällä mahdollista tehdä itsestään suurempi tekijä koriskartalla kuin osiensa summa. Se vaatisi vain avarakatseisuutta ja kykyä nähdä yli perinteisten seurarajojen. Esimerkiksi Tampereen ja Nokian välille olisi mahdollista perustaa melko luontainen yhteistyökuvio, mutta miten kahden perinteikkään seuran kunnia antaa periksi liittyä yhteen. Ainakin toistaiseksi siirtyminen BC:stä Pyrintöön on kuulemma ollut rinnastettavissa lähes maanpetokseen.

Kesäliiga

Yksi mielenkiintoinen kokeilu voisi olla järjestää Suomessa oma kesäliiga, johon voisi osallistua niin Korisliiga- kuin 1.divisioonajoukkueitakin. Näkisin kesäliigan hyvänä paikkana erityisesti nuoremmille pelaajille näyttää taitojaan Korisliigan valmentajille. Toki myös muutama vanhempi peluri saattaisi innostua pelaamaan kesäliigaa, sillä onhan pelaaminen aina hauskempi tapa pitää itsensä kunnossa kuin harjoittelu ja juoksuradalla hikoilu.

Suomeen on myös viime vuosina tullut kesäisin monia amerikkalaispelaajia näytille, useimmat jopa omaan laskuun, joten kesäliiga voisi tarjota myös heille paikan osoittaa kykynsä. Uskoisin, että Suomen oma kesäliiga voisi kerätä jopa melko paljon suosiota juuri työpaikkaa etsivien amerikkalaisvahvistusten keskuudessa, sillä käsittääkseni muista Pohjoismaista ei tällaista liigaa vielä löydy.

Paras tapa järjestää kesäliiga olisi luultavasti jonkinlainen turnausmuotoinen ratkaisu, jossa joukkueet pelaisivat yhtenä valittuna viikkona useamman pelin, ehkä jopa muutaman pelin päivässä. Suurimpana haasteena kesäliigan järjestämiselle näen luonnollisesti resurssipulan sekä seurojen halukkuuden lähteä kokeilemaan jotain uutta.

Seurojen tiedottaminen

Tätä asiaa sivuttiinkin jo kauden aikana. Näkisin mielelläni, että seurat uskaltaisivat lähteä panostamaan myös viestintään ja markkinointiin. Etenkin internetin käyttöä olisi hyödynnettävä paljon rohkeammin. Videoitavat pelaajahaastattelut ja highlightit peleistä eivät vaatisi vielä kovin suuria taloudellisia panostuksia, mutta toisivat aivan uudenlaisen ulottuvuuden seuran näkyvyyteen fanien näkökulmasta. Esimerkiksi Namika Lahden nettisivuilta ennen toista finaalipeliä löytynyt ennakkotunnelmia nostattanut video oli erittäin onnistunut kokeilu.

Myös kokonaisten pelien lähettäminen nettisivuilla ei olisi poissuljettua, sillä jokainen Korisliiga-peli videoidaan. Karkkilahan on onnistunut tarjoamaan kyseistä palvelua jo useamman vuoden ajan. Tällaisten palvelujen kautta seurojen olisi myös mahdollista kerätä pientä lisätuloa, myymällä sponsorin mainoksia nettivideoihin tai mahdollisesti myymällä oikeuden seurata kaikkia joukkueen kotipelejä internetin välityksellä. Myös liiton internetsivujen toivoisi hiljalleen siirtyvän 2000-luvun puolelle ja ottavan edes hitusen mallia nba.comista. Olisi esimerkiksi ihanteellista, että liiton sivuilta löytyisi tulevaisuudessa Top 5 Hihglightit jokaiselta pelikierrokselta.

Baltian liiga

Tänä vuonna jokainen seura pysytteli visusti Suomen maan rajojen sisällä, eikä haasteita uskallettu lähteä hakemaan ulkomailta. Kysymys on ennen kaikkea ollut rahasta. Ulkomaille lähtemisestä on kantautunut paljon pelottavia huhuja monen seuran puolelta, viimeisimpänä lähellä konkurssia käynyt Lappeenranta. Itse kannustaisin kuitenkin yhä edelleen suomalaisia seuroja pyrkimään osallistumaan myös maan ulkopuolisiin sarjoihin, vain sillä tavalla voimme näyttää epäilevälle Suomen kansalle, että myös täällä osataan pelata koripalloa.

Yhtenä yrittämisen arvoisena ideana näkisin osallistumisen Baltian liigaan, jossa pelataan erittäin hyvää koripalloa ja ihan kiven heiton päässä, joten myös taloudellisten menojen pitäisi vielä pysytellä melko kestettävissä lukemissa. Tasollisesti Suomen parhaat joukkueet pystyisivät tuohon liigaan osallistumaan, jos eivät nyt ehkä Elitedivisioniin, niin ainakin ruotsalaisten tavoin Challenge Cupin -tasolle. Mutta riittääkö meiltä halua ja uskallusta, ja toisaalta, kelpuuttaako Baltian liiga meidät?

Korisliigan pelikäytännöt:

Sitten on olemassa lukuisa joukko itse liigan käytäntöihin liittyviä parannusehdotuksia.

1.Tärkeimpänä niistä näkisin runkosarjan pelimäärän vähentämisen. Korisliigan runkosarjassa pelataan hurjat 44 peliä, joka on määrältään aivan Euroopan kärkeä, ellei jopa kärjessä. Tuo määrä on mielestäni aivan liikaa sarjaan, jonka ammattimaisuuden puitteet eivät vielä tue riittävästi ammattimaista pelaamista. Sopiva määrä olisi mielestän jossain 32-36 pelin välimaastossa. Sen sijaan playoffs -pelien määrää olisi mielestäni Korisliigassa mahdollista hyvinkin lisätä. Välierät ja finaalit voitaisiin hyvin pelata 4 voiton säännöllä.

2.Runkosarjapelien vähentäminen nostaa tietysti esille kysymyksen joukkueiden lukumääristä, sillä 12 joukkueen sarjaa on vaikea sovittaa pienemmälle pelimäärälle. Kaksinkertainen sarja tarkoittaisi vain 22 peliä ja kolminkertaisessa sarjassa vieras- ja kotipelit eivät pysy tasapainossa. Joidenkin mielestä Korisliigan joukkueiden määrää olisikin pudotettava 10:een, jolloin nelinkertaisella sarjalla pelien määrä olisi 36.

Itse en kuitenkaan lähtisi vähentämään Korisliiga -joukkueiden määrää. Kulunut kausi osoitti, että Suomessa on mahdollista pelata hyvätasoista koripalloa 12 joukkueen voimin. Jokaiseen joukkueeseen riittää kyllä tarpeeksi hyviä kotimaisia pelaajia. Isompana ongelmana näkisinkin taloudelliset tekijät. Jokaisen 12 seuran talouasioiden on oltava kunnossa.

Pelien organisoimiseen koittaisinkin etsiä jotain uudenlaista ratkaisua, jolla pelien määrää voitaisiin vähentää, mutta säilyttää silti tasapaino vieras- ja kotipelaamisessa. Mallia voitaisiin katsoa vaikkapa Ruotsin puolelta, jossa kolminkertaisen sarjan kaksi ensimmäistä kierrosta sanelee sen, miten kolmas kierros pelataan. Tämä nostaisi samalla myös runkosarjan kahden ensimmäisen kierroksen mielenkiintoa.

3.Korisliigan ulkomaalaiskiintiö herättää aina paljon voimakkaita mielipiteitä molempiin suuntiin. Aiheesta käytiin tulista keskustelua myös tämän kauden aikana. Itse näkisin nyt parhaana ratkaisuna rauhoittaa tilanne ja pyrkiä tämänkin säännön osalta jatkuvuuteen, jolloin seurojen on mahdollista rakentaa joukkueitaan pidemmällä aikavälillä kuin vain yksi kausi kerrallaan. Toisin sanoen pitäisin ulkomaalaiskiintiön nyt kolmessa ja säilyttäisin sen vakiona vaikkapa seuraavat viisi vuotta, jonka jälkeen asiaa voitaisiin pohtia uudelleen. Kolme ulkomaalaisvahvistusta tarjoaa seuroille tarpeeksi vaihtoehtoja etsiä joukkueeseensa sopivia palasia, mutta takaa samalla myös sen, että kotimaisetkin pelaajat pääsevät nousemaan esiin.

4. Neljäntenä käytäntönä näkisin Korisliigan ammattimaisuuden yleisen kehittämisen. Tämä on enemmänkin eräänlainen koko ajan taustalla kummitteleva tavoite, kuin yksittäinen päätettävissä oleva ratkaisu. Ammattimaisuuden pitäisi kulkea läpi liigan eri tasojen. Se koskee niin valmennusta, pelaajia ja harjoittelua, harjoitusolosuhteiden kehittämistä, pelaajien huoltoon satsaamista kuin tuomareita ja liiton tarjoamia puitteita sekä peliareenoitakin. En esimerkiksi pistäisi ollenkaan pahakseni, jos Korisliigaa pelattaisiin ensi kaudella yhdellä ainoalla yhteisesti sovitulla pallomallilla (kunhan se ei ole Wilsonin Solution, Joensuu ja Kotka Huom!!!). Tai että kaikilla Korisliigan joukkueilla olisi samanmalliset ja -merkkiset peliasut, joissa siis vain värit ja mainokset vaihtuisivat. Tämä edellyttäisi tietenkin siis yhteisen ison sponsorin neuvottelemista koko Korisliigalle.

Nämä ovat siis erikorkuisia askeleita kohti ammattimaisempaa ja uskottavampaa Korisliigabrändiä. Kaikkea ei tietenkään voida muuttaa hetkessä. Esimerkiksi yhteisen pallomallin käyttö on ratkaistavissa vielä melko pienen mittakaavan työllä, kun taas jokaisen seuran järjestämä lihashuolto pelaajilleen tai tuomareiden ammattimaistaminen ovat ison perspektiivin asioita, jotka vaativat onnistuakseen paitsi paljon työtä myös taloudellisten resurssien kasvua.

Korisliigan brändi

Sitten päästäänkin tämän tulevaisuuden visioinnin viimeiseen kohtaan. Näen erittäin tärkeänä, että Korisliigaa kehitetään jatkuvasti myös brändinä. Se koostuu paitsi hyvistä teoista myös hyvästä viestinnästä. Jokainen pienikin edellämainittu edistysaskel tekee Korisliigan brändistä hiukan eheämmän, mutta samalla sitä brändiä on myös osattava viestiä ja markkinoida yleisölle ja medialle. Tässä työssä näen Korisliigan tarvitsevan ehkä kaikkein eniten uutta lähestymistapaa.

Korisliiga ei saa vain pyrkiä säilyttämään huteraa paikkaansa maamme kolmanneksi suosituimpana joukkuelajin liigana jalkapallon ja jääkiekon takana. Sen sijaan sen on aktiivisesti pyrittävä haastamaan nämä kaksi lajia, eikä tyytyä pelkästään pitämään takanaan selän takaa kurkkivia salibandya ja lentopalloa. Ja koska jalkapallokausi pelataan pääosin kesällä, kun korispelit eivät ole enää käynnissä, olisi Korisliigan pyrittävä haastamaan erityisesti jääkiekon asema. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä jääkiekko nauttii tällä hetkellä maamme seuratuimpana lajina herranpäivistä.

Korisliigan ja lajiliiton onkin mietittävä nyt tarkkaan millaisella strategialla koripalloa tullaan lähitulevaisuudessa kehittämään ja ennen kaikkea millaisena ja miten sitä markkinoidaan. Yksi tärkeä kysymys päättäjille on mielestäni se, että mitä sellaista koripallolla on tarjottavana yleisölle, mitä jääkiekolla ei ole.

Tulevien EM-karsintojen markkinoinnissa on jo selvästi yrittämisen makua ja samanlaista yritystä kaivattaisiin nyt myös Korisliigan brändin rakentamiseksi. Tietenkin tässäkin yhteydessä törmätään melko pikaisesti resurssikysymykseen. Mainostila maksaa ja useinpa vielä melko paljon. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää, että Korisliigan brändistrategia olisi mietitty huolella ja tarkkaan. Yhtään roposta ei ole varaa heittää hukkaan.

Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Ja itse uskon vahvasti, että suomikoris jatkaa kehittymistään yhä edelleen. Babysteps, niin kuin on tapana sanoa.

Mestaruus!!!!

2009-05-16T18:41:00.003+03:00

Namika Lahden koko joukkue kiittää kaikkia kannattajiaan ja fanejaan uskomattomasta kaudesta. Terveiset bussista, torilla tavataan. Oi Lahti On!!!

Photo by Matti O. Koskinen

Finaalitunnelmia

2009-05-14T11:57:00.007+03:00

Blogin kommenttiosioon tuli muutama pyyntö, että kirjoittaisin hieman Namika Lahden tunnelmia näin finaalien hulinassa. Joten tässä siis torstain finaalipäivä sellaisena kuin minä sen näin. Kiitokset myös Ville Vuoriselle hienoista kuvista.

Photo By Ville Vuorinen

Aamu 9.00-12.00

Herätyskello hälyttää minut torstaiaamuna hereille tuttuun tapaan kello yhdeksän. Sää ulkona näyttää oikein hyvältä päivältä Katajan kaatamiseksi. Ylösnouseminen vie kuitenkin jo pitkän koripallouran tehneeltä mieheltä tavallista kauemmin, jäseniä kolottaa ja koko pudotuspelien ajan häirinnyt jalkapohjan jänteen tulehdus vihoittelee ikävästi. Pikkuveljeni Samin varmistussoitto, että olen varmasti hereillä ja tulemassa hakemaan hänet aamutreeneihin pakottaa kuitenkin lopulta nousemaan jalkeille. Treeneistä myöhästymisestä on määrätty sakko joukkueen kassaan ja haluan pitää sakkotilini nollilla kauden loppuun asti.

Joten muroja, jogurttia ja tuoremehua aamupalaksi, sitten harkkakamat kasaan ja treeneihin. Matkalla noukin kyytiin Samin lisäksi myös Jason Conleyn. Jason vaikuttaa aamulla yllättävän rennolta siihen nähden, että yleensä mies on ennen tärkeitä pelejä joukkueen pahimpia jännittäjiä. Autossa kuullaan tuttuun tyyliin Jasonin räppäystä ja veljesten kinastelua.

Aamutreenit ovat siis jäähallilla, johon joukkue on ehtinyt tutustua jo koko alkuviikon. Silti korit tuntuvat vielä hieman vierailta. Kovat raudat ja avara halli vaatiivat aikansa tottua. Itseäni haittaa erityisesti jäähallin kylmyys. Vaikka hallissa ei enää olekaan jäätä, on lämpötila huomattavasti Urkkia alhaisempi. Lämmittelyyn vaaditaan siis normaalia enemmän tempoa ja aikaa.

Kurtis Rice pistää aamutreenien ajaksi oman kokoelma-CD:nsä soimaan hallin stereoista, joten tunnin heittotreenit kuluvat tuoreimpien amerikkalaisten rap-biisien tahdissa. Erityisesti Ray Nixon näyttää syttyvän musiikin tuomaan tunnelmaan. Miehen aamutreenit kuluvat enimmäkseen tanssiliikkeitä väännellen ja biisien mukana räpätessä, mutta sellainen Ray on ollut koko kauden.

Valmentaja Toiviainen sanoo aamutreenien alkuun muutaman rohkaisevan sanan joukkueelle, jonka jälkeen jokainen saa käyttää tunnin vuoron miten parhaakseen näkee. Vesa Mäkäläinen ja Jari Vanttajakin ovat palanneet viikolla vaivanneen flunssansa jälkeen treeneihin. Useimmat pelaajat heittelevät kevyesti ja venyttelevät. Itse otan puoli tuntia heittoja kuljetuksesta ja venyttelen sitten parikymmentä minuuttia.

Aamutreenien loppupuolella touhu menee jälleen kerran heittokilpailuiksi, joita otetaan joka puolelta kenttää, keskiympyrästä, lattiamainosten kohdalta ja myös vaihtopenkiltä istuen. Toisessa päässä nuorin Pekkola eli Ville ja Erno Johansson ottavat toisistaan mittaa 1vs1 pelin muodossa. Mäkäläisen Vesa on koko kauden ajan hehkuttanut Ernon 1vs1 -taitoja ja kuuluttanut moneen kertaan että Ernoa ei voita kukaan. Tänä aamuna Ville näyttää kuitenkin pärjäävän hyvin ja peli menee tiukaksi, jolloin kaikkien huomio kääntyy tähän eeppiseen kaksinkamppailuun. Vesku huutelee kentän laidalta kannustushuutoja Ernolle. Me muut kannustamme Villeä.

Aivan pelin loppuhetkillä Vesku on jo innostunut lähes fanaattisuuden tasolle. Ville johtaa peliä ja Ernon legendaarinen häviö näyttää uhkaavalta. Pallo on Villellä, me muut huutelemme neuvoja. Juuri sillä hetkellä, kun Villen ratkaiseva heitto lähtee käsistä kolmosen kaaren takaa, Vesku sulkee silmänsä jännityksestä ja yrittää istuutua takaisin vaihtopenkille. Mies istahtaa kuitekin jollain ihmeen kaupalla ohitse ja samalla, kun Villen voittoheitto sujahtaa sisään, Vesku kaatuu tuolinsa kanssa rymisten selälleen hallin lattialle. Koko joukkue räjähtää nauruun, joka täyttää koko suuren jäähallin. Vesku manailee naama punaisena Ernon pelaamista ja uskoo kohtalon töytäisseen hänet kumoon Villen voiton takia. Tällaista meno on lahtelaisissa aamutreeneissä.

Joukkueen fiilis aamutreenien perusteella vaikuttaa siis hyvältä ja rennolta. Illan pelistä ei sen kummemmin puhuta, vaan jutut kiertelevät kaikissa muissa mahdollisissa aiheissa. Aamutreenien jälkeen joukkue suuntaa Urheilutalolle nauttimaan lounasta. Urkki-Cafen hyvä haltiatar ja koko joukkueen äitihahmo Jaana on jälleen kerran loihtinut perinteikkään pelipäivän nuudelikana-annoksen. Vanha namikalainen sanonta kuuluu, että hyvä lounas on jo puoli voittoa. Lahdessa se pitää usein paikkansa.

Iltapäivä 12.00-17.00

Peliä edeltävä iltapäivä kuluu yleensä rentoutuessa ja levätessä. Yritän olla ajattelematta liikaa illan peliä. Kaikki mahdollinen valmistautuminen on jo tehty, joten liika ajattelu saa aikaan vain hermostumista. Niinpä katselen yleensä ennen pelejä jonkin leffan ja otan hieman alle tunnin mittaiset päiväunet. Niin tälläkin kertaa. Finaalipäivä näyttää kuitenkin poikkeavan tavallisesta pelipäivästä, sillä puhelin käy koko ajan kuumana, kun kaverit ja tutut soittelevat viime hetken kuulumisia. Lippujakin pitää sumplia eri osoitteisiin. Kello kahdelta joudun pistämään koko puhelimen kiinni, että saisin hetken nukkua rauhassa. Lippujakaan ei ole enää jaettavaksi.

Kolmen maissa herään toista kertaa tänään herätyskelloon. Nyt nouseminen ei ole enää niin vaikeaa. Syön vähän välipalaa ja huomaan samalla, että pieni jännityksen tunne on nukkuessa hiipinyt vatsan pohjalle. Se on vain hyvä merkki. Siitä tietää, että illan ottelussa on kaikki pelissä.

Puoli viiden aikoihin käyn läpi tutun aktiivisen venyttelytuokioni. Sen päälle teen vielä kymmenen minuuttia kestävän rentoutumis- ja keskittymisharjoituksen. Vaikka oma panokseni on finaalipeleissä jäänyt toistaiseksi toivomaani pienemmäksi, se ei vähennä valmistautumistani peliin. Pidän huolen siitä, että olen valmis silloin kun joukkue tarvitsee apuani.

Viideltä nappaan pelikengät mukaan ja kävelen asuntoni eteen odottelemaan Samia, jonka pitäsi vuorostaan ottaa minut kyytiin. Ja sitten jäähallille. Autossa manaillaan vielä kerran sitä, että miksi finaalien otteluohjelma on suunniteltu näin huonosti. Ilmeisesti television sanelemana ensimmäisen ja toisen finaalin välillä on peräti viisi päivää. Me lahtelaiset olisimme mieluummin pelanneet pelit vaikka peräkkäisinä päivinä. Välipäivät antoivat Katajalle aivan liikaa aikaa yrittää keksiä uusia keinoja puolustuksemme rikkomiseksi.

Game Time 17.00-21.00

Pelicansin isossa pukukopissa raikuu räp-musiikki täysillä. Kopin keskellä oleva dexal-kone täytetään voimajuomalla ja kaikki pukevat kamojaan omaan tahtiin. Sponsoreilta on tullut myös yllättäviä lahjoja näin finaalien alla. Koko kauden poissaolollaan loistaneet lämmittelypaidat ilmestyvätkin nyt yhtäkkiä pukuhuoneen lattialle. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Mäkäläisen Veskulle tarjottiin vielä ennen peliä henkilökohtaista sponsorisopimusta. Se selittänee kaikille kummastelijoille miksi Veskun vasempaan käteen oli ilmestynyt valkoinen shooting-sleeve. Veskun huolena oli lähinnä se, että aiheuttaako uusi käsivaate huonoa onnea. Lopulta mies kuitenkin päätyy käyttämään sitä.

Alkulämmittely etenee normaalia rutiinia noudattaen. Aluksi vähän omaa aikaa heittämiselle ja pallotuntuman hakemiselle, sitten porukalla koordinaatiojuoksua. Samalla jännitetään että kuinka täyteen jäähalli tänään saadaan. Ensimmäisen kerran kokoonnumme koppiin noin 40 minuuttia ennen peliä. Siellä käydään läpi tuttu game plan ja luodaan vähän henkeä. Taistelutahto on tämän vuoden Namikan yksi tärkeimmistä aseista.

Photo by Ville Vuorinen

Koppihetken jälkeen juostaan vähän aikaa lay-uppeja, heitetään, venytellään. Sitten vielä pikainen visiitti pukukoppiin, jossa saadaan viimeiset ohjeet päävalmentajalta ja sovitaan pelin ensimmäinen pelattava kuvio. Kentälle palatessamme jäähalli näyttää jo melkein täydeltä. Lahtelaisfanit toivottavatkin joukkueen tervetulleeksi äänekkäin huudoin. Hallin ilma tuntuu käsinkosketeltavan sähköiseltä. Ray Nixon aloittaa tutun donkkishownsa, kun kiihdytämme vauhtia viimeisiä lay up -kierroksia varten. Joukkueen fiilis näyttää energiseltä ja valmiilta.

Vielä ennen peliä esitellään joukkueiden kokoonpanot. Hallia ei pimennetä, joten maksimaalista fiilistelyä ei saada aikaan, mutta tuntuu silti hyvältä juosta kentälle yli 3000 fanin kannustaessa. Tällaisia hetkiä osuu suomalaisten koripalloilijoiden eteen vain aniharvoin.

Pelin ensimmäinen erä alkaa hermostuneesti. Vesa Mäkäläinen torjuu ensimmäisessä hyökkäyksessä Sami Lehtorannan fade away -heiton ja saa äänekkään yleisön heti mylvimään, mutta Lehtoranta kuittaa toisessa päässä torjumalla Jason Conleyn heiton. Sitten Kataja sortuu huonoihin heittoyrityksiin ja huolimattomiin pallon menetyksiin. Me pääsemme juoksemaan nopeita ja eroa alkaa tulla hiljalleen.

Joukkueemme esittää ensimmäisellä puoliajalla lähes täydellistä puolustuspelaamista. Katajan pallollista häiritään koko ajan iholla ja syöttölinjoja pelataan yli. Korin alla Vesku näyttää ehtivän jokaiseen palloon ja apupuolustukseen. Game plan näyttää toimivan aivan kuten ensimmäisessäkin pelissä. Kataja hakkaa päätään puolustusmuuriimme ja me juoksemme helppoja nopeita. Virtanen ja Blair tuskastuvat kovaan puolustukseen ja ottavat hölmöt virheet tönimällä hyökkäyspäässä puolustajiaan. Joensuu yrittää välillä paikkapuolustusta, mutta tänään meillä on liian hyvä fiilis päällä. Vapaita paikkoja löytyy ja pallot pelataan oikeiden pelaajien käsiin. Ensimmäisen puoliajan lopulla itse blogistikin pääsee piipahtamaan kentällä ja nappaa kouriinsa yhden hyökkäyslevypallon. Puoliajalle mennään murskaavassa 23 pisteen johtoasemassa. Joensuulaiset on jätetty ensimmäisen 20 minuutin aikana vain 19 pisteeseen.

Puoliajalla joukkue yrittää lähinnä rauhoitella mieliään. Toinen puoliaika on otettava vakavasti, sillä tällaisessa johtoasemassa on aina vaarana harhautua liian lepsuun peliin. Katajaa ei saa päästää enää takaisin peliin mukaan.

Joukkueemme uhkuu tänään todella vahvaa itseluottamusta, sillä toinen puoliaika aloitetaan siitä mihin ekalla jäätiin. Kataja ei onnistu vieläkään löytämään keinoja puolustuksemme rikkomiseksi. Valmentaja Toiviaisen ei juuri tarvitse ottaa edes aikalisiä, sillä lahtelaismoottori jyskyttää tänään tasaisen varmasti. Onnistujia löytyy laajalta rintamalta. Vain neljännen erän alussa tulee pieni notkahdus ja Toiviainen joutuu kutsumaan joukkueensa koolle aikalisälle. Aikalisän viesti on selvä: Asenne kuntoon ja nyt puolustetaan loppuun asti täysillä.

Jäähallin katossa roikkuvan jättiläistulostaulun kello käy meidän hyväksi. Joensuu ei ehdi saada rivejänsä kokoon ja lahtelaisvoitto näyttää hiljalleen varmistuvan. Pelin viimeiset viisi minuuttia kuluvat niin sanotun garbage timen merkeissä. Ottelu menee lähinnä pelailuksi ja molemmat joukkueet heittelevät vuorotellen hurlumhei-heittoja. Avainpelaajat otetaan vaihtoon, jotta lauantaina oltaisiin vielä freesinä.

Ottelun päättyessä tulostaululla komeilee hienot 80-64 voittolukemat. Tunnelma jäähallilla on uskomaton. Tyttöystävät, kaverit ja tutut ryntäävät kentälle onnittelemaan voittajia ja myös fanit saavat kiitosaplodit Namikan pelaajilta. Pelin jälkeen joukkue kokoontuu vielä yhteen vaihtopenkin ympärille. Toiviainen kehuu hetken joukkueen asennetta ja puolustusta, mutta muistuttaa sitten että pelit jatkuvat vielä. Mitään ei ole vielä voitettu.

Sitten tehdään lyhyt cool down ja loppuvenyttely, jutellaan tuttujen kanssa ja vastaillaan median edustajien kysymyksiin. Jokainen pelaaja valuu pukukoppiin omaan tahtiinsa. Minä saan lääkäriltä reseptin tulehduskipulääkkeitä varten, jalkapohjan jänne tuntuu pelin jälkeen polttavalta. Mutta kyllä sillä vielä nämä finaalit kahlataan.

Kopissa soitetaan tällä kertaa 70-luvun riehakkaita diskokipaleita. Vesala ja pikkuveljeni Sami ottavat vielä kopissa kisan kumpi vetää enemmän leukoja niskan taakse. Voittaja jää epäselväksi. Joukkueen tunnelma on lähes huipussaan, mutta jokainen tuntuu vielä aistivan, että töitä riittää yhä. Mäkäläisen Vesa muistuttaa pelin jälkeen, että toivottavasti kohtalo ei nyt enää aio kampittaa. Vesku viittaa siihen, että SM-sarjan historiassa mikään joukkue ei ole noussut voittoon 2-0 tappioasemasta. Namikan vireen ja hengen tuntien, minun on vaikea uskoa että sitä tapahtuisi tänäkään vuonna.

Pelin jälkeen käydään syömässä ja sitten lepäilemään. Perjantaina joukkue harjoittelee vielä aamutreenit, jonka jälkeen alkaa pitkä bussimatka Joensuuhun. Toivottavasti seuraavalla kerralla päästessäni blogin ääreen, minulla olisi jälleen jotain iloista kerrottavaa.

All photos by Ville Vuorinen.

Valmiina Superjamiin?

2009-05-10T23:31:00.007+03:00

Suomikoris on pitkään kaivannut nostetta lajille, joka on pienessä kotimaassamme jäänyt liian usein muiden lajien varjoon. Meidän suomalaisten sanotaan usein olevan urheiluhullua kansaa, mutta todellisuudessa me emme ole niinkään hulluna urheiluun, vaan kahjona menestykseen. Tai miten muuten on selitettävissä sellaiset tapaukset kuin muutaman vuoden takainen curling-buumi tai taannoinen salibandyn MM-kultahehkutus. Suomessa innostutaan siitä lajista, missä meidän pojat menestyvät maailmalla, oli kyseessä sitten kuinka pieni marginaalilaji tahansa. Siinä ei tietenkään sinällään ole mitään pahaa, mutta koripallo on ikävä kyllä jäänyt suomalaisen penkkiurheilukansan menestyksen janon takia usein sijaiskärsijän asemaan. Pienen Suomen menestys on nimittäin jäänyt maailmalla suurena lajina tunnetun koripallon saralla harmittavan vähäiseksi.

On siis varmaan turha tähdentää, kuinka suuren paikan edessä koko suomalainen koripallo on ensi syksynä pelattavien EM-karsintojen yhteydessä. Elokuussa pelataan pitkään aikaan (ellei jopa kautta aikojen) kaksi tärkeintä ottelua koko suomikoripalloilun historiassa. Vastaan astelee todellisia maailmanluokan tähtiä vilisevät Ranska ja Italia. Voitot näistä huippujoukkueista tietäsivät kisalippua EM-kisoihin ja varmasti koko vuoden 2009 suurinta suomalaista urheilutekoa.

Urakka ei tule olemaan missään nimessä helppo. Suomen mahdollisuuksiin tuskin uskoo maailmalla kovinkaan moni asiantuntija. Itse asiassa suomalaisten mahdollisuuksiin uskovia saattaa olla vaikea löytää edes omiemme joukoista. Kävi peleissä sitten miten tahansa, nämä kaksi ottelua tulevat joka tapauksessa olemaan merkittävä tapahtuma ja esiintymistilanne koko suomalaiselle koripalloilulle.

Olen tässä blogissa usein peräänkuuluttanut markkinoinnin ja viestinnän merkitystä koko lajin suosion näkökulmasta. Elokuun EM-karsintaottelut tarjoavatkin mitä parhaimmat mahdollisuudet Koripalloliitolle paistatella hetki koko kotimaisen median valokeilassa. Näistä peleistä on otettava irti kaikki mahdollinen hyöty. Liitossa onkin näköjään oltu hyvissä ajoin liikkeellä elokuun huippuotteluiden markkinoinnissa. Liiton internetsivuille ilmestyi hiljaittain näyttävä mainosjuliste, joka julistaa isoin kirjaimin "Superjam" nimellä kulkevaa tapahtumaa. Mainoksen iskulause tavoittelee niin ikään rumpukoneen pärinän tavoin suuren koripallotapahtuman tunnelmaa: "Suomi matkalla EM-kisoihin showssa, jota ei ole ennen Suomessa koettu!"

Vaikka en ehkä itse olisi ollut ensimmäisten joukossa nimeämässä tapahtumaa juuri Superjammiksi, niin koko mainoskampanja osoittaa kuitenkin että yritystä ja ajatusta ainakin löytyy. Julisteessa mainitaan myös tapatuman muut vetonaulat eli vastustajien puolelta löytyvät NBA-tähdet sekä tapahtuman yhteydessä esiintyvät Extreme Duudsonit ja Crazy Dunkerssit. Kaikesta päätellen liitossa ollaan hyvässä vauhdissa ja toivon mukaan saamme elokuussa nauttia ison maailman tyyliin järjestetystä koripallotapahtumasta.

Toivottavasti liiton mainoskampanjaan on löytynyt myös tarpeeksi resursseja, että hienot julisteet löytävät tiensä tärkeimpien lehtiemme sivuille ja kadunvarsimainoksiksi. Myös urheilumediaa, niin lehtiä kuin televisiotakin, on lobattava ja hiillostettava, jotta suuri tapahtumamme saa ansaitsemansa maksimaalisen näkyvyyden ja ennakkohehkutuksen. En jaksa lukea enää yhtään sivua joka vuonna järjestettävistä b-luokan lätkäkisoista. (Okei, myönnetään, en kyllä jaksanut lukea yhtään sivua tänäkään vuonna.)

Yksi pieni pelko mieleeni kuitenkin hiipii tulevien tärkeiden otteluiden näkökulmasta. Osaako Suomen penkkiurheilukansa sittenkään arvostaa tarpeeksi tätä tarjolla olevaa koripalloherkkua? Luotan kyllä siihen, että kaikki koripallon ystävät osaavat antaa arvonsa tälle Superjam-showlle, mutta entä lajia vähemmän seuraavat, ne lätkäfanit, ne salibandyn hehkuttajat, ne curlingista innostuneet. Pahoin pelkään, että nämä kaksi hienoa ottelua ei vielä riitä synnyttämään koripallobuumia meissä suomalaisissa. Itse asiassa siihen tuskin riittäisi kunnolla edes voitot näistä kahdesta eurooppalaisesta huippumaasta. Tavallinen suomalainen menestystä kaipaava penkkiurheilija toteaisi varmaankin vain, että: "Kiva juttu, mutta vastahan tässä on kisapaikka saavutettu. Hehkutetaan sitten lisää, kun pojat tuovat kisoista jonkin sortin mitalin tuliasiksi."

Tämän viikon blogikysymyksessä kysyn aiheeseen liittyen: Uskotko Suomen mahdollisuuksiin EM-karsinnoissa?

- Ei mitään toivoa. Italia ja Ranska ovat aivan eri tasolla.
- Eiköhän Suomi pystyy tarjoamaan ainakin kunnon vastuksen näille mahtimaille.
- Uskon. Suomi tulee vielä kyykyttämään NBA-tähtiä.

Lisää pudotuspelejä?

2009-05-07T09:30:00.000+03:00

Korisliigassa playoffs -sarjat pelataan paras viidestä systeemillä, eli mestaruuteen vaaditaan kolme voittoa. Monet "koripalloasiantuntijat" ovat kuitenkin sitä mieltä, että Korisliigassa olisi ehdottomasti siirryttävä tulevina vuosina NBA:sta ja jääkiekon SM-liigasta tuttuun käytäntöön eli paras seitsemästä systeemiin, jossa parempi joukkue tarvitsee sarakkeeseensa neljä voittoa.

Nykyistä kolmen voiton systeemiä syytellään erityisesti siitä, että se kasaa liikaa paineita kotiedun omaavalle joukkueelle. Mikäli siis vierasjoukkue onnistuu ensimmäisessä kamppailussa kaappaamaan kotiedun itselleen, on se monien mielestä niin sanotusti jo toinen jalka voitto-oven välissä, sillä seuraavaksi se saa puolustaa ryöstämäänsä voittoaan omassa kotisalissa ja on näin ollen hyvin vahvoilla koko sarjan voittajaksi. Tämä ajattelumalli sopii tietysti meille lahtelaisille nyt hyvin, sillä finaalipelit alkavat lauantaina Joensuussa. Honkaa vastaan onnistuimme jo tässä arvokkaassa kotiedun ryöstössä.

Monien "asiantuntijoiden" mielestä oikea systeemi pelata paras seitsemästä -pudotuspelit olisivat 2-2-1-1-1, eli molemmat joukkueet pelaisivat ensin kaksi ottelua putkeen kotonaan ja sitten loppusarja ratkaistaisiin vuorotellen omissa saleissa pelattavissa peleissä. Tätä systeemiä on perusteltu myös sillä, että kolmen voiton -sarjassa onnenkantamoisella on sittenkin vielä liikaa vaikutusta kahden tasaväkisen joukkueen ottaessa mittaa toisistaan. Neljää voittoa ei kuulemma pysty mikään joukkue ottamaan edes hyvällä onnella.

Ottamatta kantaa näihin hyväonni -perusteluihin, olen itse kuitenkin samaa mieltä siitä, että Korisliigassa olisi ehdottomasti muutettava pudotuspelikäytäntöä. Paras seitsemästä -systeemi olisi mielestäni otettava käyttöön viimeistään välierävaiheessa ja juuri edellä kuvaillulla rytmityksellä. Koripallossa ja Korisliigassa näyttäisi kotiedulla olevan jostain kumman syystä poikkeuksellisen paljon merkitystä, ja tämä neljän voiton pelirytmitys pitää mielestäni koti- ja vieraspelaamisen sopivasti tasapainossa.

Välierävaiheessa käyttöön otettava paras seitsemästä -systeemi lisäisi tietenkin automaattisesti pelien määrää, mahdollisesti jopa kahdeksalla ottelulla (3-0, 3-0 vs. 4-3, 4-3). Mutta toisaalta, miksei saman tien vähennettäisi jonkun verran pelejä ylipitkästä runkosarjasta ja pelattaisiin sen sijaan enemmän niitä kaikkien odottamia ratkaisupelejä. Yleisökin syttyy huomattavasti paremmin pudotuspeleihin kuin marraskuun pimeydessä pelattaviin arki-ilta peleihin, joten ratkaisun pitäisi hyödyttää myös seuroja, etenkin kun loppuunmyytyihin playoffs -peleihin on ollut tapana vielä nostaa jonkin verran lippujen hintoja. Jos siis fanit tykkäävät, pelaajat tykkäävät ja vieläpä seuratkin hyötyvät, niin kyseessä ei nähdäkseni voi olla kuin niin sanottu legendaarinen win-win -tilanne.

Mutta mitä mieltä te olette arvon lukijat: Pitäisikö Korisliigan pudotuspelien määrää lisätä?

- Ehdottomasti, 4 voittoa käyttöön heti ensi kaudella
- Ei, nykyinen käytäntö on hyvä, 3 voittoa riittää
- Mieluusti, mutta siinä tapauksessa runkosarjaa on lyhennettävä

Täynnä Tarmoa

2009-05-04T23:52:00.004+03:00

Kävin vihdoin ja viimein katsomassa elokuvateatterilevityksessä viime viikonloppuna aloittaneen dokumentin Täynnä Tarmoa. Koripallokansaa kohahduttanut ja näyttävästi mediatilaa saanut dokumentti oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka tietenkin näin koripalloihmisenä muutamat tragikoomiset tilanteet saivat aikaan melko ristiriitaisiakin tunteita. Aina ei tiennyt olisiko tapahtumille pitänyt itkeä vaiko nauraa. Jälleen kerran vanha sanonta: "Julkisuutta se on huonokin julkisuus" pistää mietityttämään asian todellista luonnetta.

Dokumentti liippasi erityisen läheltä itseäni, sillä dokumentin kohteena ollut seura, Porvoon Tarmo, oli tunnetusti minun edellinen seurani ennen paluutani Namika Lahteen. Dokumentissa vilahtelikin paljon tuttuja naamoja ja muutamaan otteeseen kiitin kyllä onneani, etten itse vielä pelannut Tarmossa kyseisellä kaudella.

Mitä itse dokumenttiin tulee, niin uskoisin, että se ei niinkään kerro pelkästään suomalaisesta koripallotoiminnasta, vaan urheiluun liittyvästä yhdistystoiminnasta ylipäänsä. Vastaavanlaisia suuria suunnitelmia ja heikkoa toteutusta löytyy varmasti myös muiden lajien puolelta. Tietysti seassa on varmasti myös aimo annos silkkaa epäonnea.

Niin kuin elämässä yleensä tapahtuu, tarinan lopputulos sanelee lopulta ne mielleyhtymät jonka dokumentti saa ylleen. Tarmon tämän vuoden talousongelmien valossa dokumentti näyttäytyy luonnollisesti hullunkurisena tragikomediana siitä kuinka asioita ei pitäisi tehdä. Toisaalta, jos Tarmo olisi sattunut voittamaan kyseisellä kaudella mestaruuden, tarinaa oltaisiin katsottu hauskana menestyskertomuksena siitä kuinka elämässä pitää uskaltaa unelmoida isoista asioista.

Tarmon tiedetyt ongelmat eivät tietenkään poista itse dokumentin arvoa. Nostan ehdottomasti hattua dokumentin ohjaajalle Oskari Pastilalle, joka osui kameroineen paikalle Porvooseen juuri oikeaan aikaan. Materiaali on kieltämättä erittäin hedelmällistä. Dokumentin läpi virtaa eräänlaista amerikkalaista hullunrohkeaa elämänasennetta, joka kannustaa unelmoimaan suurista asioista, vaikka realiteetit ja käytettävissä olevat taidot ja resurssit eivät kaiken järjen mukaan millään täsmää.

Saavuin itse Porvooseen pelaamaan tämän dokumentoidun kauden jälkeen, jolloin seurassa oli meneillään voimakas uudistusliike. Tarmon toimintaan lähti mukaan paljon uusia tekijöitä ja vireillä oli todellista muutoksen makua. Ilmeisesti dokumentin ajoista oli seurassa otettu opiksi, sillä vastaavanlaisiin ylilyönteihin ja hankaluuksiin ei minun aikanani enää törmätty. Itse asiassa ensimmäinen vuoteni Tarmossa sujui erittäin mallikkaasti ja minulle jäi Tarmosta seurana erittäin positiivinen kuva. Ikävä kyllä tällä kaudella seuran tunnetut talousvaikeudet romuttivat sitten kaikki vireille laitetut suunnitelmat ja Tarmo päätyi lopulta hakemaan uutta vauhtia divisioonatasolta. En itse tiedä Tarmon taloudellisesta tilanteesta sen enempää, mutta tuskin tuo dokumentissa kuvattu kausi ainakaan auttoi yhtään tämän kauden Tarmon taloustilannetta.

Kaikesta nähdystä huolimatta sympatiani ovat ilman muuta täysin Tarmon puolella. Seura on täynnä hyviä ihmisiä ja toivon todella, että porvoolaiset eivät lannistu tästä negatiivisesta huomiosta ja yhdestä penkin alle menneestä kaudesta. Toivon, että Porvoosta löytyy vielä sitä kaivattua tarmoa ja joukkue nähtäisiin lähivuosina jälleen Korisliigassa. Kuten lähtiessäni Porvoosta viime joulukuussa totesin, autan mielelläni seuraa jatkossakin mikäli tulevaisuus vain tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Itse dokumentti on aiheena ajankohtainen, sillä erilaisia taloudellisia ongelmia on ollut tänä vuonna usealla urheiluseuralla eikä pelkästään koripallon parissa. Siinä mielessä dokumentti toimii myös eräänlaisena varoituksena ja opetusfilminä. Urheiluseurojen on syytä rakentaa toimintansa pitkäjänteisellä suunnittelulla eikä kuvainnollisesti sanottuna oikotietä onneen löydy pikavippien kautta.

NBA:n mestari

2009-05-04T09:12:00.002+03:00

Tuntuu jotenkin huvittavalta, että maailman parhaassa koripalloliigassa pelataan pudotuspelejä melkein samoihin aikoihin kuin meillä täällä Suomessa. Pitkä NBA-kausi on perinteisesti jatkunut aina pitkälle kevääseen ja sen viimeisiä pelejä on yleensä saanut seurata kaikessa rauhassa kesälomilla. Nyt Korisliiga ja NBA-kausi ovat ajallisesti lähes yhtä pitkiä. Ikävä kyllä yhtäläisyydet näiden kahden liigan välillä näyttäisivät päättyvän siihen.

NBA-liigassa on siis edetty konferenssien välierävaiheeseen eli jäljellä on 8 joukkuetta. Oma suosikkini Portland Trailblazers putosi harmittavasti jo ensimmäisellä kierroksella, joten voin katsoa loppukevään pelejä vailla erityisiä suosikkeja. Pääasia kuitenkin on, että kunhan Blazersin arkkivihollinen Lakers ei voita mestaruutta. Lakers vaikuttaa kuitenkin pelottavan vahvalta ja olisin erittäin hämmästynyt jos keltapaitoja ei nähdä tänä vuonna finaaleissa.

Idän puolella puolustava mestari Boston on takkuillut ilman Kevin Garnettia enkä usko joukkueen yltävän tänä vuonna edes finaaleihin. Laittaisinkin rahani likoon Lebronin Cavaliersin puolesta Lakersin mestaruusjuhlien pahimpana uhkaajana.

Mutta kysytään asiaa myös todellisilta asiantuntijoilta eli teltä hyvät lukijat: Kuka voittaa NBA:n mestaruuden tänä vuonna?

- Los Angeles Lakers
- Houston Rockets
- Dallas Mavericks
- Denver Nuggets
- Cleveland Cavaliers
- Atlanta Hawks
- Boston Celtics
- Orlando Magic

Playoffs-parrat tulevat

2009-04-27T18:22:00.003+03:00

Pudotuspelit ovat edenneet jo toiselle kierrokselle, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että useiden pelaajien leukaperissä rehottaa jo melko miehekkäät playoffs-parrat. En ole aivan varma, miten pudotuspelien aikana kasvatettava parta on muotiliikkeenä lähtenyt käyntiin, mutta nykyään se kuuluu esimerkiksi jääkiekossa ja osittain jopa suomalaisessa koripallossa olennaisena osana lajikulttuuriin. Ainakin Porvoossa meillä oli viime vuonna joukkueen sisäisenä sääntönä, että partaa ei saanut ajaa niin kauan kuin pudotuspelejä riitti. Ja kukapa ei muistaisi Kouvolan pelaajien jo legendaarisia kalapuikkoviiksiä viime vuoden Kouvot-Honka -finaaleissa.

Playoffs-parran ideasta voitaneen kai alunperin syyttää NHL-jääkiekkoilijoita, jotka 1970-luvun paikkeilla keksivät jättää partansa ajamatta niin kauan, kunnes joukkue tippui tai voitti mestaruuden. Kanadalainen jääkiekkokolumnisti Joe Pelletierin mukaan partaperinteen esikuvana olisi ollut tennistähti Björn Borg, joka kasvatti onnenparran aina Wimbledonin turnausta varten. Playoffs-parran voitaneen nähdä myös toimivan eräänlaisena symbolina pelaajien omistautumiselle ja keskittymiselle ratkaisupeleihin. Ihmiskunnan historiassa partahan on yleensä viitannut viisauteen tai seksuaaliseen kyvykkyyteen. Monien uskontojen keskuudessa parran on sen sijaan katsottu symboloivan henkilön omistautumistaan uskonnolleen.

Playoffs-parta toimiikin juuri tällaisena omistautumisen merkkinä, että nyt keskitytään täysillä peleihin, niin hartaasti että ei muisteta tai ehditä aamulla edes partaa ajaa. Jostain kumman syystä perinne on tarttunut myös suomalaisiin koripalloilijoihin, mikä on mielenkiintoista, sillä esimerkiksi lajin ykkösliigassa NBA:ssa moinen käytäntö ei ole kovin suosittua.

NHL:ssä playoffs-parrat ovat sen sijaan viime vuosina herättäneet myös närää, sillä epäsiisteillä parroilla varustautuneita pelaajia ei ole voinut pudotuspelien aikana käyttää erilaisissa PR-tilaisuuksissa ja mainoskuvauksissa. Mainostajien ja televisioyhtiöiden painostamina NHL-liiga onkin yrittänyt puuttua pelaajien parran kasvattamiseen, tosin laihoin tuloksin. Meillä Suomessa Koripalloliitto ei ainakaan vielä ole kokenut parrakkaita pelaajia haitaksi lajin julkisuuskuvalle.

Tietysti playoffs-parta aiheuttaa välillä myös muita ongelmia, varsinkin kun ympäröivän yhteiskunnan jäsenet eivät aina osaa yhdistää epäsiistiä leukakuontaloa meneillä oleviin playoffs-peleihin. Itse esimerkiksi jouduin ajamaan orastavan risupartani viikonloppuna pois, kun maanantaina piti ottaa osaa erääseen tilaisuuteen omana siistinä itsenään.

Parrankasvu ei Pekkoloiden geeneissä muutenkaan ole niitä kaikkein vahvimpia ominaisuuksia, joten yleensä olen joutunut varautumaan playoffs-parran kasvattamiseen jo hyvissä ajoin ennen pudotuspelien alkua. Tänäkin vuonna, kun pudotuspeleihin pääsy oli varmistettu jo hyvissä ajoin, aloitin kasvattamisen reilusti pari viikkoa ennen runkosarjan päättymistä. Toisin sanoen tänä keväänä minun on enää turha unelmoida kunnollisesta ulkoisesta playoffs-symbolista, sillä pelit jatkuvat parhaassakin tapauksessa enää kuukauden päivät. Siinä ajassa leukaani ei ehtine puhkoa kuin muutama hassu risu. Onneksi meidän joukkueessa on muutama erittäin pätevä pelaaja (kuten Mäkäläinen ja Vanttaja) pitämään Namikan playoffsilmettä yllä. Playoffs-parta on viime vuosina kasvattanut suosiotaan myös fanien joukossa, joten haastan kaikki uskolliset miespuoliset Namika Lahti -fanit mukaan kasvattamaan pudotuspelipartaa.

Olisin muuten järjestänyt blogissa äänestyksen vuoden tyylikkäimmästä playoffs-parrasta, mutta se olisi ollut liian ennalta-arvattava kilpailu. Ylivoimainen voittaja olisi nimittäin ehdottomasti ollut koko kauden playoffs-lookkia uskollisesti ylläpitänyt Korihaiden Bojan Sarcevic.

Playoff Tree

2009-04-21T14:29:00.005+03:00

Korisliigan pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kolme voittajaa ovat jo selvillä. Ensimmäinen yllätyskin on jo nähty, kun runkosarjassa seitsemänneksi sijoittunut Tampereen Pyrintö (kyllä, omissa papereissa pidän tätä edelleen yllätyksenä) lähetti Kouvot tylysti kesälomille voiton 3-0. Tampereen hienon koripallohurmoksen myötä voisimmekin ottaa puheenaiheeksi Korisliigan pudotuspelikäytännöt. Korisliigan pudotuspelithän etenevät toisellakin kierroksella siihen malliin, että sarjan ykkönen saa vastaansa aina heikoimmin sijoittuneen joukkueen ja niin edelleen. Toisin sanoen Tampere saa toisella kierroksella vastaansa heti runkosarjan ykkösen, Joensuun Katajan.

Korisliigan käytäntö onkin hyvin erilainen esimerkiksi NBA:hin verrattuna, jossa käytössä on niin sanottu Playoff Tree -systeemi. Siinä joukkueet ovat sijoitettu tiettyyn järjestykseen "playoffspuun" oksille siten, että 1. ja 8. välisen ottelusarjan voittaja kohtaa toisella kierroksella 4. ja 5. ottelusarjan voittajan. Toisella oksalla taas 3. ja 6. voittaja kohtaa 2. ja 7.

Korisliigassa tämä olisi tarkoittanut, että playoffspuun samalla oksalla olisivat olleet Kataja, ToPo, Lahti ja Korihait ja näiden voittaja olisi pelannut Korisliigan finaalissa. Vastaavasti toisesta finaalipaikasta kamppailisivat Kouvot, Pyrintö, Honka ja KTP.

NBA:n systeemiä noudattaen Pyrintö pelaisi siis toisella kierroksella Honkaa vastaan ja Kataja saisi vastustajakseen voittajan ottelusarjasta Lahti/Korihait. Korisliigan pudotuspelikäytäntö ei siis suosi altavastaajia, jotka onnistuvat tekemään ensimmäisellä kierroksella sankaritekoja vaatineen yllätysvoiton, vaan finaaliin päästäkseen joukkueen on kukistettava sarjan kaksi parasta joukkuetta.

Amerikassa, jossa tietenkin rakastetaan tuhkimotarinoita ja toivotaan suuria yllätyksiä ja sankaritekoja, systeemi on rakennettu suosimaan näitä altavastaajia. Siellä Playoff Tree varmistaa sen, että ensimmäisellä kierroksella sarjan ykkösen tai kakkosen kukistanut joukkue ei saa toisella kierroksella vastaansa ainakaan sitä seuraavaksi kovinta joukkuetta. Näin altavastaaja palkitaan siis toisella kierroksella uroteostaan ja se voi yrittää jatkaa tuhkimotarinaansa aina finaaleihin asti.

Korisliigassa sarjan toiseksi parhaan joukkueen tiputtanutta joukkuetta heitetään siis vain kylmällä vedellä niskaan ja annetaan vastustajaksi sarjan paras joukkue. Erityisen olennaista tämän käytännön huomioiminen on silloin, kun puhutaan miten jotkut joukkueet sopivat paremmin toisille kuin toisille. Esimerkiksi Pyrinnöstä voisi joku koripalloanalyytikko sanoa, että Kouvot oli sille pienenä joukkueena ihannevastustaja. Pyrintö käyttikin asetelman hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti mikään ei estä Pyrinnön jatkamista urotekojaan myös välierissä, mutta ainakaan systeemiltä sen on turha odottaa apuja.

Siispä tämän viikon blogikysymyksessä kysytään: Onko Korisliigan playoffs -käytäntö toimiva?

- Systeemi on oikeudenmukainen. Runkosarjassa hyvin sijoittuneita on palkittava myös playofssien toisella kierroksella.
- Systeemi ei ole reilu. Mieluummin ottaisin käyttöön NBA:n mallin ja antaisin yllätysvoiton tehneille joukkueille edes vähän armoa.

Viime viikon blogikysymyksessä äänestettiin muuten Korisliigan mestaruussuosikkia. Suurimmaksi suosikiksi nousi 23% äänistä kerännyt Espoon Honka. Toiselta sijalta löytyikin 20% äänistä saanut Tampereen Pyrintö. Runkosarjan ykkönen Joensuun Kataja jäetettiin vasta kolmanneksi 18% äänimäärällä. Ääniä annettiin 172 kappaletta.

Korisliiga Playoffs: Missä uskomaton tapahtuu?

2009-04-17T11:41:00.004+03:00

Useimmat korisfanit ovat varmasti pistäneet merkille, että myös maailman tunnetuimmassa koripallosarjassa NBA:ssa aloitellaan aivan näillä hetkillä pelaamaan ensimmäisiä pudotuspelejä. NBA:n playoffsit eivät takuuvarmasti ole ainakaan jääneet huomaamatta keneltäkään lajia vähänkään tarkemmin seuraavalta fanilta, sillä jokavuotinen NBA Playoffs -mainoskamppanja tunkee itseään läpi joka tuutista eikä siltä voi välttyä.

"Where will amazing happen this year" -mainoskampanja on massiivinen koripallovyörytys, joka näkyy ja kuuluu taukoamatta amerikkalaisessa mediassa. Kampanjaan on tietenkin satsattu jättiläismäinen vuori dollareita, joilla on sitten saatu esimerkiksi rap-tähti Kanye Westin Amazing -biisi tämän kevään pudotuspelien virallseksi tunnariksi.

Täällä meillä Suomessa Korisliigan pudotuspelit ovat siis niin ikään alkamassa, mutta vastaavanlaiseen playoffs-hypetykseen ei täälläpäin olla vielä lähdetty. Liiton virallisilta sivuilta löytyy toki pudotuspeliennakot jokaisesta puolivälieräparista ja uskolliset paikallislehdet kyhäävät varmasti omat juttunsa alueensa seuroista, mutta laajamittaista kampanjaa tai valtakunnallista näkyvyyttä ei Korisliigan pudotuspelit ole tänäkään vuonna keränneet.

Se pistää hieman mietityttämään. Kyse on tottakai rahasta, mutta varmasti myös halusta ja osaamisesta promotoida omaa lajia. Jääkiekkokausi on ohi, joten koripallon ratkaisupeleillä pitäisi olla nyt hyvä sauma nousta urheilevan Suomen ykköspuheenaiheeksi, mutta ilman kunnollista kamppanjaa se uhkaa jäädä viikonloppuna alkavan jalkapallon Veikkausliigan jalkoihin. Veikkausliiga on työntänyt itsensä jälleen jokaikiseen valtakunnalliseen mediaan ja koripallon rooliksi näyttäisi jäävän tuttuun tapaan sivurooli urheilu-uutisten tilastokatsauksissa.

Mallia olisi voinut ottaa myös siitä, miten hommat hoidettiin jääkiekon puolella. Kun jääkiekon pudotuspelit starttasivat reilu kuukausi sitten, jääkiekkoa pukkasi ulos joka tuutista ja kiekkotähdet kävivät jopa urheilu-uutisten studioissa kommentoimassa ottelupareja. Lajille varattiin tilaa ja aikaa television prime timessa enemmän kuin koskaan. Eikä tähän olla päästy pelkästään suosituimman lajin verukkeella, vaan pitkäjänteisen ja tarkkaan mietittyjen markkinointistrategioiden kautta.

Koripallon on helppo pysytellä siinä ikuisessa tekosyyssä, että media ei ole kiinnostunut lajista tai että valtamedia sorsii koripalloa. Väitös voi toki osittain pitää paikkaansa, mutta yhtä varmasti kyse on myös siitä, että kuinka periksiantamattomasti koripalloa on ylipäänsä yritetty viedä ja tarjota näihin medioihin. Koripallon tuote on mielestäni kunnossa ja tarpeeksi kiinnostava, nyt se tuote olisi vain saatava erottumaan hyllyltä muiden lajien joukosta.

Korisliigan runkosarja oli tänä vuonna huikean tasainen ja näyttäisi siltä, että myös tulevista pudotuspeleistä on kehkeytymässä erittäin tasokkaat kilpailut. Varmaa mestaria on mahdoton nimetä ja Pantteripatsaasta käy tosissaan kilpaa monikin joukkue. Koripallolla olisikin nyt ollut oiva tilaisuus nostaa lajista pitkästä aikaa esiin jotain positiivista, mutta ainakaan isolla mittakaavalla näin ei tullut tänäkään vuonna tapahtuneeksi.

Toivottavasti ensi vuonna tähän samaan aikaan ollaan hereillä. Ei riitä, että laji saa näkyvyyttä hajanaisesti eri paikallismedioissa, vaan sen on pyrittävä suunnitellulla kampanjalla esiin myös valtakunnallisella tasolla. Tämä voi kuulostaa toistolta, mutta toitotan edelleen samaa laulua: viestintää ja markkinointia ei saa nähdä pelkkänä pakollisena menoeränä, se on aito investointi, joka maksaa itsensä takuuvarmasti takaisin pitkällä aikavälillä.

Puolivälieräparit

No mutta ei anneta koripallon medianäkyvyyden tai -näkymättömyyden kuitenkaan pilata edessä olevia pudotuspelejä. Tämän vuoden pudotuspelit tarjonevat nimittäin erittäin mielenkiintoista viihdettä. Ylivoimaista mestarisuosikkia ei siis ole. Runkosarjan voittaja Joensuun Kataja saakin haastajakseen monta täydet mahdollisuudet omaavaa joukkuetta, kuten Kouvot, Honka ja tietysti oma joukkueeni Namika Lahti. Kärkinelikon takaa kovimpana mustana hevosena voitaneen pitää runkosarjan hienoon voittoputkeen päättänyttä Pyrintöä. Käyn seuraavaksi lyhyesti läpi puolivälieräparit näin pelaajan näkökulmasta.

Joensuun Kataja (1) - ToPo (8)

Kataja vaikuttaa juuri niin vahvalta kuin runkosarjan voittajan kuuluukin vaikuttaa. Kaksi maajoukkueen luottopelaajaa ja ehdottomasti koko liigan paras ulkomaalaistrio. Monipuolisten pelaajiensa ansiosta Kataja onkin sarjan paras hyökkäysjoukkue. Tämän lisäksi Joensuulla on kotietu turvanaan läpi pudotuspelien, mikä ei suinkaan ole vähäpätöinen seikka. Joensuuhun on pitkä matka ja sieltä on aina ollut vaikea hakea vierasvoittoja.

ToPon urakka Katajaa vastaan näyttää lähes toivottomalta. Jo pudotuspeleihin yltäminen oli hieno suoritus talousvaikeuksista läpi kauden kärsineelle helsinkiläisjoukkueelle. Mutta valmentaja Tomi Kamisella on tapana saada aina kaikki mahdollinen irti joukkueestaan, joten Kataja ei missään nimessä voi lähteä takki auki peleihin. Kovassa puolustamisessa piileekin juuri ToPon oljenkorsi. Sen on pystyttävä pitämään ottelut vähäkorisina, sillä heittokilpailu kääntyy väistämättä joensuulaisten eduksi.

Kouvolan Kouvot (2) - Tampereen Pyrintö (7)

Kouvojen ja Pyrinnön kohtaaminen on näistä neljästä otteluparista ehkä se kaikkein kiinnostavin. Pyrintö päätti runkosarjansa huikeaan voittoputkeen, jonka takaajina oli Damon Williamsin tulo ja paikkapuolustuksen käyttöönotto, jota joukkue pelaa täydet 40 minuuttia. Korin alla paikassa jököttävä kolmikko Ahvenniemi-Nikkilä-Williams vie hyökkäysjoukkueelta paljon tilaa ja tekee korille ajamisen vaikeaksi.

Asetelma onkin mielenkiintoinen, sillä Kouvot on melkein täysi peilikuva Pyrinnön joukkueesta. Siinä missä isoihin torneihinsa luottava Pyrintö hakee ratkaisuja korin alta, Kouvot luottaa pienempänä joukkueena liikkuvuuteensa ja kaukoheittovoimaansa. Joukkueet kohtasivat toisensa runkosarjan viimeisessä merkityksettömässä ottelussa, joka päätyi Pyrinnön niukkaan voittoon. Siitä ei kuitenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä Kouvot on kova playoffs-joukkue ja jos joku pystyy tuhoamaan Pyrinnön paikkapuolustuksen, se on juuri Kouvojen vikkelästi liikkuva hyökkäys ja kolmoskaaren takaa lähtevä pommitus. Toisaalta Kouvot oli runkosarjassa liigan heikoin levypallojoukkue, kun taas Pyrintö oli sarjan toiseksi paras.

Mielenkiintoisena kysymyksenä voidaan pohtia myös sitä, että muistaako kukaan joukkuetta, joka olisi voittanut joskus jotain merkittävää pelaamalla täydet minuutit pelkkää paikkapuolustusta?

Espoon Honka (3) - KTP (6)

Honka ja KTP ehtivät jo ottaa pienen varaslähdön pudotuspeleihin, kun Honka rökitti Kotkan ensimmäisessä kohtaamisessa tylysti 81-55. Kotkan mahdollisuudet espoolaisia vastaan ovatkin vähissä. Pelit eivät ole sujuneet Damon Williamsin lähdön jälkeen, eikä edes koripallolegenda Roope Mäkelän pestaaminen päävalmetajaksi ole kääntänyt joukkueen kurssia. Lisäksi Steve Smithin puuttuminen tarjoaa vastustajille turhan paljon etumatkaa.

Honka puolestaan kärsi koko kauden pahoista loukkaantumisista, mutta on nyt kevään mittaan päässyt pelaamaan parhaalla kokoonpanollaan. Hongalla on muutenkin tapana esittää parasta osaamistaan mitä pidemmälle kevät etenee, joten puolustava mestari on jälleen kerran erittäin vahva voittajaehdokas. Viimeistään Tuukka Kotin tulo Honkaan nosti espoolaisten osakkeet kattoon, sillä joukkueesta löytyy nyt kolme Suomen maajoukkueen aloitusviisikon miestä. Tämän lisäksi joukkueella on mahdollisuus sellaiseen ylellisyyteen kuin tuoda kova amerikkalaisvahvistus Ben Perkins vaihdosta kentälle. Ainoa kysymysmerkki lienee se, että onko Hongalla ollut loukkaantumisten ja pelaajavaihdosten jälkeen tarpeeksi aikaa hioa yhteispeli riittävän hyvään kuntoon.

Namika Lahti (4) - UU-Korihait (5)

Oma joukkueeni Namika Lahti lähtee pudotuspeleihin voitontahtoa uhkuen. Joukkuetta vaivanneet loukkaantumiset ovat toivon mukaan nyt takanapäin ja joukkue onkin saanut alleen nyt hyvän määrän yhteisiä harjoituksia. Mikäli palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen, niin meiltä löytyy varmasti potentiaalia haastaa kenet tahansa. Kova puolustus, laaja pelaajamateriaali ja taistelutahto ovat olleet Namikan tavaramerkkejä läpi kauden ja sitä ne tulevat olemaan myös pudotuspeleissä.

Korihait päätti oman kautensa seitsemään peräkkäiseen voittoon, joten joukkue on hyvässä noususuhdanteessa. Korihaiden aloitusviisikko on kovatasoinen. Kolme erinomaista amerikkalaista, Sarcevic ja viiskon ainoa suomalaisnimi Jussi Kumpulainen pitävät huolen siitä, että mistään pelistä ei varmasti tule helppoa. Lisäksi Korihaiden valmentaja Jyri Lehtonen on aina osannut valita oikean taktiikan vastustajan kiusaamiseksi. Kaikesta huolimatta, uskon vahvasti omieni voittoon. Me olemme vahvempi joukkue korin alla, jonka lisäksi meillä on apunamme sarjan paras kotiyleisö, joka vain korostuu kotiedun myötä.

Kuka vie Pantteripatsaan?

2009-04-15T12:05:00.003+03:00

Runkosarja on siis ohi ja joku voisi sanoa että vihdoin, sillä 44 peliä ja 7 kuukautta on pitkä aika pelata putkeen jopa niinkin hienoa peliä kuin koripalloa. Joka tapauksessa kauden huipentuma on vasta edessä ja nyt viimeistään ne kaikkein laiskimmatkin koripallofanit alkavat aktivoitua ja ilmestyä halleille kuikuilemaan mihin osoitteeseen Pantteripatsas matkustaa tänä keväänä.

Lokakuussa, aivan kauden alkumetreillä, The BBall Blogin lukijat saivat äänestää runkosarjan voittajaa. Silloin äänestyksessä voittajaksi nousi KTP. Tuon äänestyksen perusteella runkosarjatilanne näytti tältä (suluissa todellinen sijoitus):

1. KTP 18% (6.)
2. Kataja 17% (1.)
3. Kouvot 17% (2.)
4. Honka 14% (3.)
5. Namika Lahti 7% (4.)
6. Tarmo 5% (12.)
7. Korihait 5% (5.)
8. Fokopo 4% (10.)
9. Componenta 3% (11.)
10. LrNMKY 3% (9.)
11. Pyrintö 2% (7.)
12. Topo 2% (8.)

Kuten huomaamme, todellisuus oli hieman erilainen, mutta siinä jos missä piilee juuri se urheilun suola. Kukapa olisi osannut ennustaa ennen kauden alkua Kotkassa kesken kauden tapahtunutta dramaattista käännettä tai Tarmon täydellistä luhistumista tai Pyrinnön uskomatonta loppukiriä.

Tarmon kausi päättyi siis putoamiseen 1.divisioonaan. Componenta joutuu vielä karsimaan paikastaan Korisliigassa ja välisijoittujat Lappeenranta ja Forssa saivat jo aloittaa ennenaikaisen kesäloman. Lopuilla kahdeksalla joukkueella alkaa sitten se todellinen koitos eli pudotuspelit. Mikäli ajankäyttöni vain sallii, niin yritän vielä rustata erillisen playoffsekstran ennen ensimmäisen kierroksen pelien starttaamista.

Sillä välin The BBall Blogin lukijoilta kysytään vastausta näin pudotuspelien kynnyksellä siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen eli mihin osoitteeseen Pantteripatsas matkaa tänä keväänä?

Season Awards Ceremony

2009-04-14T20:04:00.003+03:00

Runkosarjan onnistujista äänestettiin viikon verran ja nyt on vihdoin aika jakaa The BBall Blogin kauden tunnustukset. Jaossa oli siis Parhaan kotimaisen, Parhaan ulkomaalaispelaajan ja Parhaan valmentajan tittelit. Ääniä annettiin jokaisessa kategoriassa pitkälti toista sataa.

Paras kotimainen 2008-09: Ilkka Vuori, Namika Lahti

Parhaan kotimaisen pelaajan äänestys oli erittäin tiukka. Ilkka Vuori päihitti nimittäin äänestyksessä Pyrinnön Antti Nikkilän vain yhden äänen turvin. Ääniä annettiin 185 kappaletta, joista Vuori keräsi 45 (24%) ja Nikkilä 44 (23%).

Suomalaiset pelaajat eivät tällä kaudella loistaneet erityisemmin missään yksittäisessä tilastokategoriassa (pois lukien Nikkilän ykkössija torjunnoissa) ja jopa perinteiset kotimaisten pelaajien vahvat osa-alueet eli vapaa- ja kolmenpisteenheittoprosentit menivät tällä kertaa ulkomaalaispelaajien nimiin. Silti moni kotimainen pelasi vahvan kauden auttamalla joukkuettaan juuri omalla tärkeällä roolillaan.

Ilkka Vuori oli kieltämättä yksi näistä joukkueelleen erittäin tärkeistä onnistujista. Vuoren nopeus ja hyvä puolustus on aiheuttanut vastustajille vaikeuksia aikaisempinakin kausina, mutta tälla kaudella Vuori nosti tasoaan vielä yhden askeleen korkeammalle. Vuori kantoi hartioillaan lähes yksin vastuun joukkueensa pelinrakentamisesta ja suoriutui urakasta mallikkaasti nostaen nimensä ehdottomasti suomalaisten pelintekijöiden eliittiin. Ja arvaus tuskin menee kovin väärin jos veikkaan, että myös maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmannin kiinnostus Vuoren palveluista heräsi tämän kauden aikana.

Paras ulkomaalaispelaaja 2008-09: Jeremiah Wood, Joensuun Kataja

Jos kotimaisen pelaajan äänestys oli tiukkaa niin vuoden parhaasta ulkomaalaispelaajasta ei ollut epäselvyyttä. Katajan järkälemäinen ja monipuolinen Jeremiah Wood keräsi 199 annetusta äänestä nimiinsä 76 kappaletta (38%) ja vei tittelin ylivoimaisesti. Toiseksi eniten ääniä keräsi Pyrinnön Damon Williams, 37 (18%).

Wood pelasi tasaisen vahvan kauden johdattaen Katajan runkosarjan ykkössijalle. Wood voitti liigan pistetilaston ja sijoittui levypalloissa toiseksi, jonka lisäksi mies oli myös runkosarjan ylivoimaisesti tehokkain pelaaja. LeBron Jamesin kaverina tunnettu Wood osoitti myös omaavan hieman tähtitoverinsa monipuolisuutta kiilautumalla lähes jokaisessa tilastokategoriassa kymmenen parhaan pelaajan joukkoon.

Paras valmentaja 2008-09: Jyri Lehtonen, UU-Korihait

Jyri Lehtonen nousi valmentajaäänestyksessä kollegoidensa edelle keräämällä 181 annetusta äänestä 48 ääntä (26%). Lehtosen kovimmat haastajat olivat Kouvojen Jukka Toijala (15% äänistä) ja Pyrinnön rookie-valmentaja Pieti Poikola (14%).

Jyri Lehtonen on tehnyt vakuuttavaa työtä Uudessakaupungissa ja osoittaa yhdessä Jukka Toijalan kanssa, että menestyksekkäästä peliurasta takamiehen tontilla on selvästi hyötyä valmentajan hommissa. Lehtonen osasi valita joukkueelleen hyvät vahvistukset ja rakensi heidän ympärilleen kotimaisista roolipelaajista toimivan kokonaisuuden. Onnistuneen rakennustyön lisäksi Lehtonen tiedetään myös oivaltavaksi taktikoksi ja väsymättömäksi vastustajan scouttaajaksi. Mikäli oikein arvaan Lehtonen on luultavasti tälläkin hetkellä jossakin Pohitullin videohuoneessa kelaamassa edestakaisin jotain meidän eli Namika Lahden peliä.

The BBall Blog kiittää kaikkia äänestäjiä ja onnittelee palkittuja.

Muurisen pelikielto

2009-04-10T20:55:00.002+03:00

Lahdessa pelataan parhaillaan jokakeväistä Easter Tournamenttia ja kaupunkiin onkin kerääntynyt sankoin joukoin erilaista koripalloväkeä. Yksi lajin sisäpiireihin lonkeronsa kietonut taho osasikin turnausvilinän tuoksinassa kertoa, että Hongan Kimmo Muurinen olisi saamassa viikon pelikiellon 8.4 Tarmo-Honka pelissä tapahtuneesta välikohtauksesta.

Muurinen huitaisi pelissä kyynärpäällään Tarmon Matias Ojalaa päähän ja ovatpa tarkimmat silmät löytäneet tilanteesta vielä tahallisuudessaan tulkinnanvaraisen astumisen Ojalan intiimille alueelle. Videopätkän voi käydä katsomassa Uusimaa -lehden nettisivuilta osoitteesta:

http://www.uusimaa.fi/Urheilu/Urheilu-uutiset/Paauutiset/Katso-video-Hongan-maajoukkuemiehella-pimeni

Tapaus on puhuttanut paljon niin Porvoossa, Lahdessa kuin keskustelupalstoillakin. Esiin on nostettu tietenkin luonnolliseksi vertailukohteeksi Lahden Bilal Abdullahin aiemmin tällä kaudella saama kuukauden pelikielto miehen survaistua Katajan Sami Lehtorantaa nivusille. Kärkkäimmät arvostelijat ovat tietenkin povanneet Muurisen selviävän tapauksesta täysin ilman pelikieltoa perustaen arvailunsa Koripalloliiton ja Espoon Hongan väitettyyn hyväveli-sopimukseen. Hongan ja Koripalloliiton väitetyistä liian hyvistä väleistä on nuristu ympäri koripalloilevaa Suomea ennenkin ja kirjoitettiinpa aiheesta myös Urheilulehdessä pari kuukautta sitten.

Itse en moisista salaliittoteorioista liiemmälti perusta, mutta katsottuani videoklipin muutamaan kertaan läpi, kuulostaa viikon pelikielto ehkä sittenkin liian lyhyeltä rangaistukselta. Jos pelikiellon katsotaan astuneen voimaan keskiviikon pelin jälkeen, jäisi Muuriselta väliin vain kaksi runkosarjan viimeistä ottelua. Hän olisi pelikelpoinen jo Hongan ensimmäisessä playoff -ottelussa lauantaina 18.4. Mutta totta on tietenkin myös se, että minä olen kilpailevassa joukkueessa pelaavana pelaajana väärässä asemassa arvioimaan tapausta. Jokainen voi kuitenkin käydä itse katsomassa tilanteen Uusimaan nettisivuilta ja muodostaa oman arvionsa.

Omasta mielestäni rangaistus ei ole samalla linjalla Abdullahin kuukauden pelikiellon kanssa, joka johti myös miehen potkuihin Namika Lahdesta. Muistettakoon kuitenkin myös, että turnauksessa kuulemani huhu viikon pelikiellosta on vielä vahvistamaton tieto, joten odotetaan nyt vielä sitä virallistakin päätöstä.

Season Awards

2009-04-08T11:56:00.002+03:00

Korisliigan runkosarjaa on jäljellä vielä muutama ottelu, mutta tässä vaiheessa voitaneen jo pohtia runkosarjan perusteella valittavia kauden palkittuja. The BBall Blogin lukijat saavatkin äänestää tällä viikolla sekä parasta kotimaista että ulkomaista pelaajaa ja myös parasta valmentajaa. Koska kaikkia pelaajia ja valmentajia on mahdoton saada äänestysvaihtoehdoiksi, olen toiminut tässä äänestyksessä auktoriteettina joka valitsi sopivat ehdokkaat. Jos joku mainitsemisen arvoinen pelaaja on jäänyt rannalle niin kommenttiosioon saa heitellä vihaisia kannanottoja.

Tässä ehdokkaat sattumanvaraisessa järjestyksessä:

Paras kotimainen:

Kimmo Muurinen, Honka
Ilkka Vuori, Namika Lahti
Sami Lehtoranta, Kataja
Antti Nikkilä, Pyrintö
Tuomas Iisalo, Kouvot
Vesa Mäkäläinen, Namika Lahti
Bojan Sarcevic, UU-Korihait

Paras ulkomaalaispelaaja:

Jeremiah Wood, Kataja
Larry Blair, Kataja
Ray Nixon, Namika Lahti
Damon Williams, Pyrintö
Alain Laroche, UU-Korihait
Akeem Scott, Honka
Demetrius Brown, LrNMKY
Isaac Spencer, ToPo
Ray Cunningham, FoKoPo
Brian Swift, Kouvot

Paras valmentaja:

Ray Ailus, Kataja
Mihailo Pavicevic, Honka
Tomi Kaminen, ToPo
Sami Toiviainen, Namika Lahti
Jukka Toijala, Kouvot
Jyri Lehtonen, Pyrintö
Jarmo Laitinen, LrNMKY
Pieti Poikola, Pyrintö

Eli ei muuta kuin antamaan äänet omille suosikeille.

Tekohengitystä Helsingille

2009-04-06T18:47:00.005+03:00

Viime viikolla blogissa äänestettiin pääkaupunkiseudun koripalloilun kohtalosta. Helsingin ja muun Kehä III:n ulkopuolisen Suomen välit ovat koripallopiireissä aina olleet hieman tulenarat. Etenkin "maaseudulla" on usein purnattu Helsingin herrojen kabinettipäätöksistä ja ihmetelty välillä Koripalloliiton pääkaupunkikeskeisyyttä. Tämä sama asetelma paistoi läpi myös viikon blogiäänestyksessä, jossa vastaukset jakautuivat erittäin ristiriitaisesti.

Viikon blogiksysymyksessä kysyttiin siis: Mitä nyt Helsinki? Ja sillä viitattiin pääkaupunkiseudun koripalloseurojen katoon, joka on vienyt viimeisen vuoden sisällä peräti viisi helsinkiläistä joukkuetta pois miesten kahdelta ylimmältä sarjatasolta. Myös ToPon tulevaisuus vaikuttaa tällä hetkellä kovasta taistelusta huolimatta huteralta ja mediassa onkin väläytelty ideaa yhdestä isosta seurasta, joka perustettaisiin ensi vuodeksi Helsingin koripalloilun yhteiseksi lippulaivaksi.

- 37% äänestäneistä oli sitä mieltä, että koripallon katoaminen Helsingistä olisi todella kova isku suomaleiselle koripalloilulle

- 18% oli taas valmis jo unohtamaan Helsingin ja oli sitä mieltä, että Suomikoris pärjää hyvin ilman pääkaupunkiaankin

- 24% piti ajatusta uudesta yhteisestä seurasta hyvänä ja välttämättömänä

- 20% äänestäneistä haluaisi pitää ToPon hengissä hinnalla millä hyvänsä

Helsingin koripalloilu on tosiaan melko murheellisessa tilanteessa. Ajatus Korisliigasta ilman helsinkiläistä joukkuetta kuulosta jo sinällään melko masentavalta, mutta jos Helsingissä ei pelata miesten sarjaa edes 1.divisioonatasolla muodostuu tilanteesta jo lähes katastrofaalinen. Helsingin pitäminen koripallokartalla olisi välttämätöntä paitsi sen takia, että suuri osa maamme mediasta on keskittynyt nimeomaan pääkaupunkiin, joten Helsingin koripalloilun katoamisen myötä koripallo menettäisi samalla myös ison siivun jo muutenkin kapeasta medianäkyvyydestään. Tämän lisäksi koripallon kuolema Helsingissä rikkoisi monia pitkiä perinteitä. Eikä myöskään sovi unohtaa junioreita, joita Helsingistä löytyy yhä isot määrät. Pahimmassa tapauksessa heiltä katoaisi kosketus esikuviinsa ja luonnollinen reitti oman seuran edustusjoukkueeseen.

Olen itse vahvasti sitä mieltä, että koripallo olisi ilman muuta syytä pitää hengissä maamme pääkaupungissa. Tapahtuipa se sitten tekohengitystä antamalla pitkät perinteet omaavalle ToPolle tai perustamalla aivan uusi yhteinen seura, joka olisi pitemmällä aikavälillä varmasti se kaikkein paras ratkaisu. Muuten helsinkiläiset koripallofanit joutunevat pian totuttelemaan ajatukseen, että ainoa keino nähdä kotimaista pääsarjatason koripalloa on vetää Hongan vihreä fanipaita päälle ja ajaa Espooseen. Ja tiedän, että monelle helsinkiläiselle siitä voi muodostua ylitsepääsemätön este.

Maaliskuun pelaajat

2009-04-01T18:28:00.003+03:00

Maaliskuu oli viimeinen täysi kuukausi Korisliigaa. Huhtikuussa alkaa jo ratkaisupelit, joten maaliskuun pelaajat ovat runkosarjan viimeiset The Bball Blogin kuukauden pelaajat.

Kuukauden kotimainen: Tuukka Kotti, Espoon Honka

Kotin valinta kuukauden pelaajaksi ei varmasti yllätä ketään. Mutta totuus on, että Kotti osoitti maaliskuun aikana sen mitä kaikki olettivatkin, hän on sarjan paras kotimainen pelaaja. Kotin avustuksella Honka voitti maaliskuussa seitsemästä pelistä viisi ja nousi kuun loppuun mennessä jo sarjataulukon kolmannelle sijalle. Honka vaikuttaa jälleen kerran pelottavalta playoff-joukkueelta.

Kotti teki maaliskuussa pisteitä 15,6 pisteen keskiarvolla ja kaapi levyreitä 10 edestä per ottelu. Molemmat suoritukset oikeuttavat maaliskuun kotimaisten nimien ykköstilaan.

Kuukauden vahvistus: Damon Williams, Tampereen Pyrintö

Maaliskuun pelit olivat kahden joukkueen näytöstä. Sekä Joensuu että Tampere hakivat kuukauden aikana pelkkiä voittoja. Joensuu on rullannut voitokkaasti jo pitempään ja Blairin tai Woodin valinta kuukauden pelaajaksi olisi ollut aivan oikeutettua. Päädyin tällä kertaa kuitenkin Williamsiin, jonka tulo Tampereelle teki takkuillen pelanneesta joukkueesta yhtäkkiä sarjan kuumimman nimen. Toki taustalla on myös joukkueen puolustussysteemissä tehdyt muutokset, mutta Williamsin mukanaan tuoma muutos on jokatapauksessa silmiinpistävä. Yhtä selvästi Williamsin lähtö näkyy myös Kotkassa, jonka maaliskuu ilman monipuolista tehomiestään oli erittäin vaikea.

Jos ja kun Pyrintö selviytyy pleijareihin, aiheuttaa Tampereen kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella varmasti kylmiä väreitä kenessä tahansa paremmin sijoittuneessa joukkueessa. Maaliskuun aikana Williams tehtaili 15 pistettä, haki 11,5 levyä ja jakeli 3,5 syöttöä per ottelu.

Mitä nyt Helsinki?

2009-03-30T10:12:00.004+03:00

Maamme pääkaupungista Helsingistä kuuluu kummia, koripallon kannattajien näkökulmasta erittäin ikäviä uutisia. Näyttäisi nimittäin siltä, että rakas lajimme koripallo on Helsingissä kuolemassa sukupuuttoon tai ainakin liukumassa vaarallista vauhtia uhanalaisten lajien joukkoon yhdessä muiden pääkaupunkiseudun hylkäämien urheiluaktiviteettien kanssa, kuten pesäpallon ja lentopallon. Puhun nyt erityisesti miesten pääsarjatasolla ja 1.divisioonassa pelattavasta koripallosta. Juniorikoripalloilijoita Helsingissä vielä onneksi sentään riittää.

Vielä viime kaudella koripallo oli laajasti edustettuna Helsingissä ja sen lähituntumassa. Miesten Korisliigaa pelasi ToPo ja 1.divisioonassa tahkosi kirjava joukko perinteisiä koripalloseuroja, kuten Pantterit, Rekolan Urheilijat, Visa-Basket, HNMKY ja Pussihukat.

Sitten alkoi viikatemies napsimaan helsinkiläisseurojen päitä. Ensin Pantterit ja Visa-Basket putosivat unholaan eli 2.divisioonaan. Kesällä Rekolan Urheilijat luopui sarjapaikastaan ja syksyllä Vantaan Pussihukat hakeutui konkurssiin. Viime viikolla Helsingin NMKY ilmoitti luopuvansa ensi kauden miesten 1.divisioonapaikastaan ja keskittyvänsä toistaiseksi vain juniorityöhön. Tähän päälle lisätään tietysti ToPon tiedetyt talousvaikeudet ja konkurssin uhka, joka olisi se viimeinen niitti Helsingin koripallolle.

Koripallo näyttäisi kärsivän Helsingissä erityisesti rahan puutteesta. Jääkiekko ja jalkapallo vetävät eniten katsojia ja sponsoreita eikä koripallolle löydy tarpeeksi kannatuspohjaa. Ongelma on ollut myös siinä, että näitä seuroja on nimenomaan ollut liian monta. Sen sijaan, että Helsinkiin olisi rakennettu yksi lajin mahtiseura, sponsorirahoista ja katsojista on kamppaillut monta pientä seuraa, jotka rikkoivat erityisesti katsojia pieniin osiin perinteidensä myötä. Helsingin Namikalainen ei tietenkään mene kannustamaan Panttereita tai päinvastoin.

Nyt Helsingin seurat ovat aivan uuden tilanteen edessä. Ideoita seurojen yhdistämisestä onkin heitelty ilmoille ja julkisuuteen on tihkunut tietoja, että uusi seura olisi todellakin kehitteillä. Jotkut epäilevät, että Helsingin NMKY:n päätös luopua 1.divisioonapaikastaan kielisi nimenomaan ensi kaudelle perustettavasta uudesta helsinkiläisestä koripallojoukkueesta. Uuden mahtiseuran tarkoituksena olisi juuri keskittää sponsorien ja katsojien huomio yhteen yhteiseen joukkueeseen, joka edustaisi pääkaupunkiseudun koripalloa yli seuraperinteiden.

Tämän viikon blogikysymyksessä pohdimmekin juuri tätä Helsingin tilannetta: Mitä nyt Helsinki?

- koripallon katoaminen Helsingistä olisi todella paha isku koripallolle, jotain on tehtävä
- unohdetaan jo Helsinki, laji voi hyvin "maaseudulla" ja tulee kyllä toimeen ilman pääkaupunkia
- uusi yksi iso seura on paitsi loistava idea, myös välttämätön
- ei unohdeta ToPoa, seura olisi nyt pidettävä hengissä hinnalla millä hyvänsä

Viime viikon blogikysymyksessä haettiin ensi vuoden nousijajoukkuetta Korisliigaan. 1.divisioonan pudotuspelit ovat vielä täydessä vauhdissa, mutta The BBall Blogin lukijoiden mukaan nousijasta ei ole epäselvyyttä. Kauhajoen Karhu keräsi 55% kaikista äänistä. Salon Vilpasta ehdotettiin Karhun pahimmaksi haastajaksi 23% äänin voimin. Ääniä annettiin 154 kappaletta.

Laman pelko

2009-03-25T12:07:00.002+02:00

Maailmanlaajuinen lama tekee edelleen tuloaan eivätkä sen uhkaavan synkät pilvet ole vielä esittäneet täällä Suomessakaan rakoilemisen merkkejä. Pörssikurssit heittelehtivät, mutta enimmäkseen sukeltavat, asuntojen hinnat tippuvat, yt-neuvotteluja käydään joka ilman suunnalla ja irtisanomiset ovat jo alkaneet. Näin koripalloilijan silmin vääjäämättä edessä häämöttävä pula-aika mietityttää tietysti koko lajin, Korisliigan ja koripalloilijoiden työpaikkojen säilymisen näkökulmasta.

Laman merkit ovat olleet ilmassa myös Korisliigassa. Kohti kevään ratkaisupelejä kiirehtivää Korisliigakautta on varjostanut muutamien joukkueiden talousvaikeudet. Nyörejä on kiristelty Porvoossa ja Helsingissä yt-neuvottelujen merkeissä, Vantaalla heitettiin jo pyyhe kehään, Lappeenrannassa käytiin kesällä kuilun partaalla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki joukkueet ovat niin sanotusti kuivilla, mutta ensi kausi ei varmasti tule olemaan yhtään helpompi.

Kun liike-elämällä menee huonosti, sen vaikutukset tuntuvat melko nopeasti myös urheiluseurojen tilipusseissa. Leijonanosa koripallojoukkueen pyörittämiseen tarvittavasta varannosta tulee yrityksiltä erinäisinä sponsorirahoina. Yleisötulot tietysti auttavat asiaa jonkin verran suoran tulovirran muodossa, mutta enimmäkseen isot yleisökeskiarvot helpottavat juuri sponsorien kalasteluja.

Ympäri Korisliigaa onkin kuulunut pitkin kautta harmitteluja, että yritysten varhainen varautuminen lamaan on riipaissut seurojen budjettia tuntuvasti jo kuluvalla kaudella. Sponsorirahoja on vähennetty ja ikävä kyllä ensi kaudella ne tulevat olemaan vieläkin tiukemmassa.

Toki tämä ei missään nimessä koske pelkkää koripalloa, sillä ilmiö ylittää takuuvarmasti kaikki lajirajat. Mutta tiukkojen aikojen edessä monet yritykset joutuvat priorisoimaan lajeja jonkinlaiseen arvojärjestykseen. Etenkin tämä koskettaa niitä yrityksiä, jotka ovat mukana sponsoroimassa monia eri lajeja ja joukkueita.

Yritykset joutuvat yhä tarkemmin miettimään mihin lajiin tai seuraan ne haluavat vähäiset sponsorirahansa käyttää. Tällöin on tapana, että yritykset turvautuvat loogisesti liike-elämän lainalaisuuksiin. Rahat menevät siihen kohteeseen, joka tuottaa pienimmällä mahdollisella panostuksella mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Usein tämä tarkoittaa, että rahat menevät isoille lajeille, kuten vaikkapa jääkiekolle ja jalkapallolle, jonka sponsoroinnissa saa helpommin näkyvyysvastinetta rahoilleen. Tässä logiikassa koripallo häviää valitettavasti paljon rahaa.

Tietysti poikkeuksiakin löytyy. Sponsorointiin vaikuttaa esimerkiksi alueelliset tekijät. Muun muassa Karkkilassa ja Uudessakaupungissa koripallo on se ykköslaji, joten seurat voivat melko huoletta luottaa siihen, että alueen yritysten sponsorirahat ohjautuvat myös vastaisuudessa koripalloon, vaikka tuo rahavirta laman takia jonkin verran pienentyisikin. Sellaisissa kaupungeissa, joissa yritysten suosiosta kilpailee useampi laji, kuten esimerkiksi Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella ja myös monella muulla paikkakunnalla, sponsorirahoista tulee syntymään hyvinkin tiukkoja kamppailuja.

Ennustankin, että ensi kaudella useat Korisliigajoukkueet joutuvat pienentämään reilusti budjettiaan. Tämä tulee näkymään erilaisina säästötoimenpiteinä, joista on saatu esimakua jo tällä kaudella. Pelaajien palkkoihin käytetty rahamäärä vähenee ja se tulee koskemaan niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin. Sama pätee myös valmentajiin, niin pää- kuin apu- ja fysiikkavalmentajiinkin. Lisäksi säästöjä yritetään löytää erilaisista juoksevista kuluista, asumiskustannuksista, matkustuskuluista ja muista menoista. Tämä kaikki on tietenkin erittäin pahoiteltavaa, mutta ikävä kyllä monella paikkakunnalla väistämätön pakko toiminnan jatkamiseksi.

Laman takia isona kysymyksenä kevään mittaan tulee jälleen kerran olemaan esillä myös amerikkalaispelaajien kiintiö. Pysytäänkö samassa ja lopetetaan iänikuinen hissiliike tässä ikuisuustaistossa vai etsitäänkö jälleen toista ratkaisua. Halutaanko määrää vähentää kahteen tai yhteen, jotta seurat säästäisivät amerikkalaisten maahan lennättämisessä sekä heidän palkassaan. Ja toisaalta, nostaako se silloin samalla kotimaisten palkkaa. Vai pitäisikö amerikkalaisten määrä olla rajoittamaton, jolloin halpatyövoiman (erittäin edullisten ulkomaalaispelaajien) tuominen maahan mahdollistuisi suurella volyymillä. Kysymys on erittäin vaikea ja sillä on monta eri puolta, eikä kukaan voi varmasti sanoa mikä on oikea ratkaisu.

Näkymät eivät siis ole kovinkaan mairittelevat. Korisliiga on viime vuosina ottanut monella eri saralla hienoja edistysaskeleita ammattimaisempaan suuntaan ja olisi hyvin ikävää nähdä sen kaiken valuvan hukkaan laman myötä. Korisliigan selviytymistä lama-ajasta tuleekin määrittelemään eri tahojen kyky tehdä yhteistyötä vaikeana aikana. On osattava priorisoida oikeita asioita, säästää järkevästi, pyrkien säilyttämään edes pieni kehityksen vire, vaikka laman raskas paino painaisikin hartioita lysyyn. Tällä kaudella muutaman seuran kohdalla esiin nousseita talousvaikeuksia ei voi kokonaan pistää pelkän laman pelon piikkiin ja yritysten sponsorirahojen vähenemiseen. Ongelmien takana on ollut myös holtitonta rahankäyttöä, suuria tavoitteita, joiden toteutus velkarahalla ei ole onnistunutkaan suunnitelmien mukaisesti.

Pahimmassa tapauksessa ensi kaudella Suomeen palkataan tukku halpoja amerikkalaisia, irtisanotaan palkalliset apuvalmentajat ja lakkautetaan kaikki mahdolliset urheilijoiden fyysiseen hyvinvointiin tähtäävät palvelut. Päävalmentajia ei enää palkata päätoimisiksi, vaan valmentamisesta tulee jälleen enemmänkin harrastus ”oikeiden” töiden ohella. Sama koskee pelaajia, joille etsitään puoli- tai jopa kokopäivätöitä, joiden jälkeen käydään iltaisin kääntymässä treeneissä. Peleihin mennään omilla autoilla ja treenivuoroja vähennetään. Tämä ylidramatisoitu tulevaisuuden kuva on ihan todellinen uhka, jonka piirteitä oli aistittavissa paikoin jo tällä kaudella.

Mutta toivossa on parempi elää kuin sen epä-alkuisen serkun kanssa. Minulla on vahva usko siihen, että koripallo ja Korisliiga kaikkine seuroineen tulevat löytämään keinot, joilla vaikeista ajoista selvitään. Osaavien toiminnanjohtajien merkitys tulee korostumaan oleellisesti. Myös Koripalloliiton yhteistyö ja koordinointi eri seurojen kanssa on pelattava. On myös toivottava, että hyvien vuosien aikana luodut tuttavalliset suhteet yrityksiin ja rahakirstun vartijoihin pysyvät lämpiminä silloinkin, kun liike-elämässä puhaltavat kylmät tuulet.

Hyvin hoidetut seurat tulevat varmasti selviämään vaikeista ajoista kunnialla läpi. Heikommat saattavat kuitenkin tipahtaa kyydistä. Sillä voidaankin spekuloida seuraavaksi, onko tämä darwinistinen "survival of the fittest" hyvä vai huono asia Korisliigan kokonaisuuden kannalta.

Viikon blogikysymys:Kuka nousee Korisliigaan?

2009-03-23T14:21:00.004+02:00

Viime viikolla The BBall Blogin asiantunteva raati sai veikkailla mihin osoitteeseen naisten Suomen mestaruus matkaa tällä kaudella. Finaalipelit ovat edelleen käynnissä, mutta Espoo Teamilla on vahva ote voittopokaalista 2-1 johtoasemalllaan. Blogin äänestyksessä Lappeenrannan Catzia veikkailtiin kuitenkin ylivoimaiseksi voittajaksi. 71% äänestäjistä veikkasi Catzia mestariksi ja vain 29% uskoi Espoo Teamin mahdollisuuksiin. Espoo Team näyttäisi siis olevan tekemässä melkoista yllätystä, mutta odotetaan nyt vielä loppuun asti ottelusarjan ratkeamista.

Tällä viikolla blogikysymyksessä pureudutaan 1.divisioonan jännittäviin ratkaisuvaiheisiin. 1.divisioonassahan pelataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa pudotuspelit, joiden voittaja nousee suoraan Korisliigaan. Runkosarjan voittaja Kauhajoen Karhu on tietenkin ehdoton ykkössuosikki nousijaksi, mutta playoffs pelit ovat aina oma maailmansa ja mitä vain voi tapahtua. Kauhajoki sekä runkosarjan kakkonen Salon Vilpas etenivät suoraan välieriin. Lapua-BC Nokia sekä LoKoKo-Huima ottelupareissa ratkaistaan kärkikaksikolle haastajat.

Nousijan lisäksi kommenttiosioon saa heitellä mielipiteitä siitä, että minkä 1.divisioonajoukkueen rahkeet riittäisivät pelata ensi kaudella Korisliigaa, mikäli Korisliigassa vellovat huhut muutamien joukkueiden talousvaikeuksista avaisivat yllätyspaikan ylimääräiselle divisioonajoukkueelle.

Miksi kotimaiset pelaajat eivät koskaan donkkaa? - Blogihaastattelussa fysiikkavalmentaja Joonas Iisalo

2009-03-20T23:38:00.003+02:00

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen lukijoilleni kuluneen viikon blogihiljaisuutta. Pieni flunssa ja selittämättömät ATK-ongelmat pakottivat blogistin lyhyelle kirjoitusvapaalle.

Mutta nyt ollaan taas takaisin ruodussa ja tällä kertaa blogiaiheena on kotimaisten koripalloilijoiden fysiikkavalmennus. Kuten Korisliigaa seuraavat lukijat varmasti ovat pistäneet merkille, kotimaiset pelaajat yltävät harvoin ilmaviin donkkeihin ja muihin armotonta fysiikkaa vaativiin suorituksiin. Muutamia poikkeuksiakin toki löytyy, mutta pääosin Korisliigan kovapomppuisimmat ja nopeimmat pelaajat tulevat Amerikan mantereelta. Mutta miksi näin on?

Päätin kysyä asiaa alan asiantuntijalta, Tapiolan Hongan fysiikkavalmentajalta Joonas Iisalolta, joka on toiminut viimeiset neljä vuotta valmentajana Tapiolan Hongan organisaatiossa ja vastannut kuluneen kauden ajan koko seuran fysiikkaharjoittelusta.

Joonas on perehtynyt alaan Pajuhlahdessa suoritettavien liikuntaneuvojan opintojen kautta sekä useiden muiden erinäisten koulutusten muodossa. Niiden lisäksi Joonas on kerännyt tietotaito muutamalla visiitillä USA:han, alan huippuvalmentajien treenikeskuksiin. Myös koripallo on Joonakselle lajina tuttu paitsi oman pelaajauran kautta, mutta myös Kouvolan Kouvoissa pelaavan isoveljensä Tuomas Iisalon kautta.

TBBB: Terve Joonas. Miltä suomalaisen koripalloilun fyysinen valmennuspuoli näyttää näin ammattilaisen näkövinkkelistä? Mitä tehdään oikein, mitä väärin?

Joonas: Päivien päivää! Onhan meillä paljon kehitettävää, mutta mielestäni suunta on oikea. Vähitellen muutosta vievät eteenpäin ainakin isoimmat koripalloseurat. Tämä on varmaan se paras asia. On vihdoin ymmärretty, että myös fysiikkavalmennukseen pitää satsata. Valmennushan on todella iso kokonaisuus, ja fyysisen puolen ymmärtäminen on yksi tärkeä osa sitä.

On ehkä huonoa sanoa, että jotain tehdään väärin, mutta kehitettäväähän on ihan jokaisella seuralla fysiikkaharjoittelun saralla. Ongelmana on tällä hetkellä se, että tekijöitä ja osaajia on hyvin vähän vielä palloilulajeissa. Muutaman vuoden päästä uskon että jokaisella lajilla alkaa olla jo useampia asiantuntijoita myös fysiikkaharjoittelun saralla. Ei tarvitse aina turvautua enää yleisurheilun ja yksilölajien valmentajien apuun.

TBBB: Ymmärretäänkö seuroissa tarpeeksi hyvin fyysisen valmennuksen ja esimerkiksi lihashuollon, fysioterapian, hieronnan jne merkitys?

Joonas: Monissa seuroissa on jo onneksi herätty, ja alettu satsaamaan myös tälle puolelle. Muutos ei ikinä tapahdu yhtäkkiä vaan se vaatii aikaa. Vielä on paljon tekemistä, että esimerkiksi liike/lihastasapainokartoitusten merkitystä ymmärretään kunnolla.

Mitä vaikutuksia tällä fysiikkapuoleen panostamisella sitten olisi koripallon suhteen? Ainakin loukkaantumiset vähenevät taatusti ja suorituskyky toivon mukaan kasvaa. Saadaan kokonaisvaltaisesti parempia urheilijoita ja koripalloilijoita, jotka pysyvät terveinä.

TBBB: Suomalaiset koripalloilijat eivät ole kovinkaan tunnettuja urheilullisuudestaan. Mikä on pielessä? Harjoittelemmeko väärin vai voimmeko vain syyttää lahjattomia geenejämme? Mitkä ovat suomalaisen koripalloilijan suurimmat ongelmat fyysisellä puolella?

Joonas: Tähän vaikuttaa todella moni asia, mm. lasten liikkumattomuus nykypäivänä, geenit, valmennuksen taso, jne. Sanoisin tärkeimpinä asioina kuitenkin yleisen liikkumattomuuden ja harjoittelun. Suomessa on aika pitkät perinteet kestävyyslajien puolelta, ja se on ohjannut meillä lähes kaikkien lajien harjoittelua. Tiedämme paljon yksilölajien harjoittelusta, mutta joukkuelajeilta on puuttunut omat erikoisosaajansa.

Ei osata opettaa ja painottaa nopeutta ja voimaa niin kuin pitäisi. Ominaisuuksista suurimmat ongelmat ovat suomalaisilla pelaajilla ehdottomasti juuri nopeuden saralla. Kuinka monta suomalaista kansainvälisesti todella nopeaa pelaajaa pystyt nimeämään? Minulla tulee mieleen vain yksi, joukkuekaverisi Ilkka Vuori.

TBBB: Kuinka paljon meillä suomalaisilla koripalloilijoilla on sitten tehtävissä oman fysiikamme eteen. Kuinka paljon sitä voidaan kehittää uran aikana vai onko hidas ja huonopomppuinen suomalainen tuomittu ikuisesti heittäjän rooliin?

Joonas: Kysytkö nyt, että tuleeko sinusta ja minusta yhtä fyysisiä kuin Lebron James, jos alemme kunnolla vääntämään?! Ei taatusti tule. Siihen tarvitaan varmaan niin paljon hevoshormonia, että koko Suomesta ei löydy sellaista määrää.

Nopeuteen ja räjähtävyyteen vaikuttaa hyvin paljon se, mitä on tehty nuorempana lapsena. Hermosto on kehittynyt jo lähes valmiiksi ennen kymmentä ikävuotta. Mutta on tämän jälkeenkin vielä paljon tehtävissä. On vaikea sanoa mitään lukua kuinka nopeaksi joku voi tulla, kun siihen vaikuttaa hyvin moni asia. Jos kuitenkin omaa hieman heikommat nopeusedellytykset, niin kyllä sitten kannattaa välttää lenkkipolkua, ja satsata oikeanlaiseen nopeus-, räjähtävyys- ja voimaharjoitteluun.

TBBB: Olet itse kritisoinut Tapiolan Hongan internetsivuille kirjoittamissasi artikkeleissa vahvasti kotimaista fysiikkavalmennusta. Millainen tuntuma sinulla on siihen, miten näitä asioita hoidetaan ympäri Korisliigaa?

Joonas: Huonostihan se hoidetaan suurimmassa osassa Korisliiga-seuroja, ja siihen vaikuttaa kaikista eniten seurajohtajat ja managerit. Olisi tärkeätä, että jokaisessa joukkueessa olisi apuvalmentaja, joka huolehtii fysiikkojen vetämisestä ja yleisestikin harjoittelun suunnittelemisesta yhdessä päävalmentajan kanssa. Usein fysiikkavalmentaja on se, joka ymmärtää kaikista eniten valmennusoppia eli kuormittamista jne.

Kyllähän monesti Korisliiga-seuroissa koitetaan laistaa niinkin yksinkertaisista asioista kuin hieronta ja lihas/liiketasapainokartoitukset ihan vain rahan takia. Ei nähdä asioita pitkällä tähtäimellä, vaan mielummin palkataan viimeisillä rahoilla tonnin kalliimpi jenkki kuin hieroja tai fyssari.

TBBB: Olet ollut muutamaankin otteeseen tutustumismatkalla USA:ssa näkemässä kuinka alan huippuvalmentajat treenauttavat huippupelaajia. Millaisia vinkkejä olet sieltä omaksunut?

Joonas: Se määrä tietoa mikä ensimmäiseltä Amerikan reissulta jäi käteen, oli aivan uskomatonta. Asioita oli vaikea sulattaa pään sisällä, kun niitä oli oikeasti niin paljon. Toisella matkalla sitä tajusi, että vuoden aikana on oppinut kotona todella paljon lisää, ja enää ei tullut vastaan ihan uusia juttuja.

Tärkeimmät asiat, mitä mulle on jäänyt käteen jenkkien reissuilta, on usko omaan tekemiseen ja harjoittelun laadun varmistaminen. Se voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun katsoo suurimman osan pelaajien harjoittelua, tämä ei todellakaan tapahdu. Ei harjoituksissa oikeasti ole valmentajilla sellainen asenne, että kiinnitettäisiin huomiota yksityiskohtiin. Se vaivaa etenkin fysiikkaharjoittelua.

Usein myös ajatellaan, että fysiikkaharjoittelu on yhtä kuin täydellinen ohjelma. Ehkä se johtuu tietämättömyydestä, mutta myös taatusti laiskuudesta. Fysiikkaharjoittelussa, kuten kaikessa muussakin harjoittelussa, tulisi pyrkiä täydellisyyteen, vaikka se ei ikinä olekaan tavoitettavissa. Martin Rooneyn sanoin: ”Every rep, every set!” eli keskity jokaiseen toistoon ja jokaiseen sarjaan.

TBBB: Mikä sitten on suurin ero amerikkalaisen ja suomalaisen fyysisen valmennuksen ja treenaamisen välillä?

Joonas: Jenkeissä painotetaan nopeutta ja voimaa tärkeimpinä fyysisinä ominaisuuksina palloilulajeissa. Meillä aletaan puhua ekana kestävyydestä. Siinä on aikamoinen ero!

TBBB: USA:ssa on menty vahvasti siihen suuntaan, että pelaajat käyttävät omia henkilökohtaisia fysiikkavalmentajiaan ja käyvät treenaamassa esimerkiksi kesäisin näissä edistyksellisissä training centereissä. Uskotko, että tällainen malli tulee jossain vaiheessa myös Suomeen?

Joonas: Eiköhän se jollain tasolla tännekin rantaudu. Mielestäni parempi vaihtoehto on kuitenkin se, että seuroissa päävalmentajat kantavat vastuun pelaajistaan, ja konsultoivat sitten eri alojen eksperttejä tarpeen tullen. Jenkkien mallissa unohtuu helposti valmennuksen ja koripallon kokonaisuus, kun joka osa-aluetta hoitaa oma henkilönsä. Hienoa joka tapauksessa olisi, jos täälläkin saataisiin samanlaiset puitteet harjoittelulle kuin heillä on. Kyllähän jo se motivoi harjoittelemaan, kun pääsee niin hienoihin tiloihin, eikä tarvitse treenata hallien käytävillä ja ahtaissa huonoissa punttisaleissa.

TBBB: Veljesi Tuomas Iisalo pelaa siis Kouvoissa. Kuinka paljon yhteistyötä veljekset ovat tehneet Tuomaksen fysiikan eteen?

Joonas: Tuomas ei pahemmin meikäläisen vinkkejä kuuntele! Eikä ole varmaan aina syytäkään. Tuomas on Kouvolassa Pekkarisen Jussin hyvissä käsissä, joka hoitaa heidän voimavalmennustaan. Lisäksi apuvalmentaja Jarno ”Säkki” Mäkelä hoitaa muun fysiikkapuolen. Ja onhan Tuomaksella itselläänkin niin paljon valmennustietoutta ja halua kehittyä myös sillä saralla, että ei siinä paljoa pikkuveljeä kuunnella. Kouvoillahan on muuten aina ollut lihashuoltopuoli todella hyvin hoidettuna. Siitä voisivat ottaa monet seurat mallia.

TBBB: Lopuksi, millaista viestiä haluaisit lähettää kaikille fysiikka-asioiden kanssa painiville valmentajille ja pelaajille?

Joonas: Muuttakaa valmentajat rutiineja, ja ottakaa myös selvää muustakin kuin vaan X:stä ja O:sta ja miten ne pyörivät fläppitaululla. Valmennusoppia opiskellessa herää uusia mielenkiintoisia näkökulmia myös itse koripallosta.

Junioreille haluan sanoa sen, että pitäkää huoli itsestänne kokonaisvaltaisesti. Kaikella mitä teette kentällä ja sen ulkopuolella on vaikutuksensa koripallon pelaamiseen. Asiat kuten miten syön, miten nukun, miten huolehdin lihashuollosta, millainen ryhti minulla on istuessa ja seistessä, jne. vaikuttaa siihen kuinka hyväksi koripalloilijaksi/urheilijaksi voi tulla. Unohtakaa se McDonald’s ja Playstation -kulttuuri, ja alkakaa harjoitella ja liikkumaan enemmän!

Naisten mestaruus?

2009-03-17T11:43:00.002+02:00

Korisliigassa tahkotaan vielä kuukauden verran viimeistä runkosarjakierrosta, mutta naisten puolella sarja on edennyt jo viimeiseen huipennukseen. Torstaina alkavissa finaaleissa kohtaavat Lappeenrannan Catz ja Espoo Team. Mestaruutta saatetaan juhlia aikaisintaan jo ensi sunnuntaina, mutta viimeistään tämän vuoden voittaja on tiedossa viikon päästä lauantaina.

Lappeenrannan Catzia on veikkailtu asiantuntijoiden papereissa ehdottomaksi mestarisuosikiksi, mutta kahden edelliskauden mestarin PeKan finaaleista pudottanutta Espoo Teamia ei sovi suinkaan aliarvioida. Tämän viikon blogikysymyksessä kysytäänkin: Kumpi joukkue voittaa naisten Suomen mestaruuden - Catz vai Espoo Team?

Vuoden Mr.Referee

2009-03-16T13:58:00.004+02:00

Suuri tuomariäänestys on nyt päättynyt ja on aika julistaa The BBall Blogin lukijoiden mielestä Korisliigan paras erotuomari. Tuomarit herättävät aina tunteita puoleen jos toiseenkin, niin tälläkin kertaa, sillä ääniä annettiin ennätysmäiset 364 kappaletta. Myös kommenttiosioon kertyi paljon kannanottoja.

Itse äänet jakautuivat voittajaa lukuunottamatta melko tasaisesti. Yksi tuomari erottui kuitenkin muiden joukosta ylivoimaisena ääniharavana. 91 äänen (25% kaikista äänistä) turvin voittajaksi nousi siis Janne Muurinen. Muurinen on allekirjoittaneenkin mielestä varsin hyvä valinta, sillä hänessä yhdistyy myös moni aikaisemmin listaamistani hyvän tuomarin piirteistä. Todettakoon kuitenkin, että ikävä kyllä saamme Korisliigassa "nauttia" Muurisen vihellyksistä aivan liian harvoin, koska miehen siviilityöt Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen 1.adjutanttina pitää Muurisen pillin aivan liian usein pussissa. Onnittelut kuitenkin Muuriselle tästä kunniamaininnasta.

Toiseki äänestyksessä tuli niin ikään erinomainen tuomari Mikko Toivonen (35 ääntä, 9%). Jaetulle kolmannelle sijalle ylsi etunimikaimakaksikko Pekka Niemi ja Pekka Saros (molemmat keräsivät 30 ääntä, 8%). Loput äänet jakautuivat hyvin tasaisesti lukuisten eri tuomareiden kesken. Se kertonee siitä, että Korisliigassa on iso joukko varsin mallikkaasti viheltäviä tuomareita. Kiitos kaikille äänestäneille ja erityiskiitos Kai Kilapalle tuomarien kuvista.

"Vihellä nyt ees jotain"

2009-03-11T19:51:00.005+02:00

Korisliigan tuomarit ovat nousseet tällä viikolla yllättäen korispiirien kuumimmaksi puheenaiheeksi, joten The BBall Blogin tuomari gallup osoittautui hyvin ajankohtaiseksi. Keskustelu lähti liikkeelle, kun Kymen Sanomien (11.3) haastattelema tuomarilegenda Jorma Ovaska ilmaisi oman närkästyksensä Koripalloliiton tavasta suojella (tai olla suojelematta) Korisliigaa viheltäviä tuomareita.

Erityisesti Ovaska oli pettynyt Koripalloliiton viime viikolla tekemään päätökseen antaa Hongan päävalmentaja Pavicevicille "vain" varoituksen temperamenttisen valmentajan järjestämästä showsta ulosajon yhteydessä Kouvot-Honka -ottelussa. Ovaskan mielestä Pavicevic oli tilanteessa käyttäytynyt tuomareita kohtaan niin ala-arvoisesti, että tapauksesta ei olisi pitänyt selvitä pelkällä varoituksella.

Haastattelussa Ovaska esittää myös vastaavanlaisia esimerkkitapauksia ympäri Suomen maata, joissa tuomarit ovat joutuneet kuulemaan ala-arvoista tekstiä pelaajilta, valmentajilta tai joukkueenjohtajilta. Ovaska ilmaisee huolensa, että mikäli Koripalloliitto ei puutu näihin tapauksiin kovemmin ottein, kohta voi olla vaikea saada tarpeeksi innokkaita tuomareita viheltämään pelejä.

Pystyn hyvin ymmärtämään Ovaskan huolen ja närkästyksen. Kuten aikaisemminkin jo totesin, tuomareiden rooli oikeudenjakajina kahden joukkueen ja yleisön välissä ei ole herkullinen. Oli vihellys sitten mikä tahansa, melkein aina löytyy joku joka on siihen tyytymätön. Tilannetta kärjistää tietenkin vielä se, että sekä pelaajilla että valmentajilla ja myös katsojilla on pelin tiimellyksessä aina tunteet erittäin pinnassa. Silloin on myös vaarana, että ylilyöntejä tapahtuu. Myönnän auliaasti, etten itsekään ole aina se kaikkein helpoin tuomaroinnin kohde.

Koripalloliiton on luonnollisesti oltava se taho, joka erotuomareita viime kädessä suojelee. Tuomareiden koskemattomuuden on oltava ehdotonta. Mitä taas tulee suulliseen pahoinpitelyyn ja loanheittoon, sen rajan määrittäminen onkin sitten paljon paljon vaikeampaa. On selvää, että tuomareidenkin on kestettävä heihin kohdistuvaa kritiikkiä, tuli se sitten pelin jälkeen lehdistötilaisuudessa tai pelin tiimellyksessä. Kysymys on kuitenkin enemmän siitä, että miten tuota kritiikkiä annetaan.

Itse olen ainakin pelaajana huomannut, että Korisliigan parhaat erotuomarit ovat niitä, jotka pystyvät kommunikoimaan pelaajien kanssa myös pelin tiimellyksessä. En tarkoita tällä sitä, että tuomareiden olisi aina lähdettävä sanasotaan jokaisen vihellyksen jälkeen, mutta monet tuomarit pystyvät hyvin helposti muutamalla sanalla vinkkaisemaan, mistä vihellys johtui tai jopa neuvomaan kesken pelitilanteen pelaajia. Tuomareilta kesken puolustustilanteen tulevat neuvot, kuten "älä työnnä käsillä" tai vastaavat, tekevät paitsi pelaamisesta helpompaa, mutta varmasti myös itse viheltämisestä, kun ei tarvitse puuttua jokaiseen asiaan pillillä. Usein joidenkin tuomareiden näkee myös neuvovan pelaajia pelin linjasta ohjeistamalla mitä saa ja mitä ei saa tehdä, joka niin ikään helpottaa molempia osapuolia.

Sitten on tietysti aina niitä henkilöitä, joiden kanssa kommunikoiminen on vaikeampaa, ja muistettakoon, että näitä persoonia löytyy niin tuomareista kuin pelaajista ja valmentajistakin.

Yhdyn siis suurelta osin Ovaskan kannanottoihin. Korisliigan tuomarit ovat varmasti saaneet niskoilleen aivan liian paljon lokaa, jota he eivät ole missään nimessä ansainneet. Tämän kauden ratkaisu käyttää kolmea erotuomaria jokaisessa pelissä on ollut loistava edistysaskel koko liigalle, mutta tietenkin senkin toimiminen vaatii aikansa. Korisliigassa on tällä kaudella paljon uusia kokemattomia tuomareita, joiden kehittyminen huipputuomareiksi vaatii luonnollisesti aikansa. Ikävä kyllä monien on sitä välillä vaikea muistaa, kun tuomareilta vaaditaan virheettömiä suorituksia illasta toiseen.

Blogin kommenttiosiossa kysyttiin omaa näkemystäni Korisliigan parhaasta tuomarista. Tällä kertaa joudun ikävä kyllä kieltäytymään tästä nimeämisestä. En halua asettaa ketään tuomaria toisen edelle, koska oma "suosikkituomari" ei suinkaan ole aina jokaisessa pelissä viheltämässä. Sen sijaan ajattelin näin lopuksi listata hyvän tuomarin ominaispiirteitä näin pelaajan näkövinkkelistä.

Ensimmäiseksi korostaisin juuri tuota edellä mainitsemaani kykyä kommunikoida pelin tiimellyksessä. Kommunikointi helpottaa niin pelaamista kuin tuomaroimistakin. Ja vaikka ymmärrän, että tuomarit eivät voi kuluttaa liikaa aikaa pelaajien tai valmentajan kanssa jutusteluun, tietyt nopeat sananvaihdot auttavat paljon.

Toiseksi nostaisin esille linjan pitämisen. On selvää, että yhtä ainoaa pysyvää linjaa on mahdoton säilyttää tilanteesta tai viikosta toiseen. Jokainen koripallopelin tilanne on aina uniikki oma tilanteensa, vaikka se saattaakin kovasti muistuttaa juuri sitä legendaarista "ihan samanlainen oli just toisessa päässä" tilannetta. Näin ollen jokainen tilanne on myös aina tulkinnanvarainen. Siihen vaikuttaa etenkin tuomarien positiointi kentällä, mistä kulmasta tilanne nähdään ja onko sille näköesteitä. Silti jonkinlainen yhteinen linja on pystyttävä vetämään koko pelin läpi ja mikä vielä tärkeämpää, että se sama linja pysyisi koko kauden ajan. Tällöin joukkueet eivät tule vahingossa harjoitelleeksi jotain asioita "väärin", kun yhtäkkiä tuomareiden linja onkin vaihtunut ja edellisessä pelissä hyväksyttävästä puolustustavasta seuraavassa vihelletäänkin virhe.

Sitten painottaisin tuomareiden kykyä erottaa tiettyjen pelaajien maneerit. Kaikki muistavat, että Roope Mäkelä sätki aina pienenkin kontaktin myötä. Joskus niissä saattoi olla virhettä, joskus ei, mutta aivan liian usein Roope sai kuitenkin kalastettua niistä puolustajalleen virheen. Hyvä tuomari siis tuntee myös ne pelaajat joiden pelejä hän viheltää, huomaa tiettyjen pelaajien tavat yrittää kalastaa virheitä hyökkääjänä tai ylidramatisoida hyökkääjänvirhettä hakiessaan.

Ja lopuksi peräänkuuluttaisin tasapuolisuutta. Tarkoittaen sitä, että jokaisen pelaajan kentällä tulisi olla tasa-arvoinen tuomareiden silmissä, eikä joukkueen tähti, oli se sitten jenkki, maajoukkuemies tai konkaripelaaja, saisi saada mitään erityiskohtelua. Välillä nimittäin näkee, että jonkin pelaajan kohdalla pilli soi liiankin helposti eikä jokaista pelaajaa saa puolustaa yhtä kovaa.

Kaiken kaikkiaan Korisliigapelien oikeudenjakaminen on hyvissä käsissä. Peleihin on löydetty tuomarien osalta hyvä rytmitys, joissa nuoret kokemattomammat tuomarit ovat saaneet tuekseen usein kokeneita tuomareita toimimaan päätuomarin roolissa. Tulevaisuuden kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää muistaa, että Korisliigan kehittyessä myös tuomareiden kehityksen on kuljettava linjassa sen kanssa. Satsaukset tuomaritoimintaan maksavat itsensä varmasti takaisin. Enkä pistäisi ollenkaan pahakseni, jos myös Korisliigassa viheltäisi jonain päivänä joukko ammattituomareita.

Tuomari Gallup

2009-03-09T11:58:00.004+02:00

Tuomarit saavat usein osakseen kohtuuttoman määrän herjausta ja moitintaa. Heidän roolinsa on koripallopelin kannalta elintärkeä, mutta oikeudenjakajan rooli kahden taistelevan vastustajan välissä on kaikkea muuta kuin helppo. Oman mausteensa tilanteeseen heittää tietenkin omaa joukkuettaan fanaattisesti kannustava kotiyleisö, joka onnistuu näkemään tilanteet aina paremmin ja aina "objektiivisesti" oman joukkueensa hyväksi. Lokaa tulee niskaan siis niin pelaajilta, valmentajilta kuin katsomoltakin.

Koska tuomarit saavat vain harvoin ansaitsemansa kiitoksen, niin tällä viikolla blogin lukijat saavat äänestää Korisliigan parasta tuomaria. Keräsin listan tuomareista, jotka ovat tällä kaudella viheltäneet Korisliigan pelejä ja joista yksi valitaan viikon päästä The BBall Blogin Vuoden Mr./Mrs. Refereeksi. Eli ei muuta kuin jokainen nyt antamaan oma äänensä sille suosikkituomarille, jonka haluaisit mieluiten nähdä viheltämässä oman joukkueesi pelejä.

Tässä vaihtoehdot. Korjatkaa, jos joku tuomari uupuu listasta:

Mikko Toivonen
Miltos Ioannidis
Jouni Tilli
Petri Mäntylä
Juha Kaikkonen
Janne Muurinen
Matti Eskola
Johannes Sarekoski
Markku Karppinen
Tomi Kallio
Pekka Saros
Karoliina Andersson
Mikko Siivonen
Juha-Pekka Orava
Seppo Nyström
Vesa Vikman
Pekka Front
Harri Joutsi
Pekka Niemi
Pekka Leppänen
Pete Pokkinen
Kalle Siivonen
Henri Hilke
Kati Nynäs
Jukka Mustapää
Tuomo Tilli
Ismo Parkkinen

Viime viikon blogikysymyksessä kysyttiin, että pitäiskö joukkueilla olla mahdollisuus ottaa uusi ulkomaalaisvahvistus mahdollisessa loukkaantumistilanteessa vielä siirotajan umpeuduttuakin. Vastauksia annettiin 147 kappaletta.

- 80% prosentin enemmistö äänestäjistä vastasi kieltävästi. Ja siis vain 20% olisi antanut mahdollisuuden vaihtaa vahvistusta siirtoajan jälkeen.

Case Nikkarinen

2009-03-06T12:03:00.002+02:00

Kun aloitin viime syksynä pitämään tätä blogia, olin hiukan huolissani siitä, että riittäisikö minulle tarpeeksi aiheita koko pitkän kauden ajaksi. Joka viikko jonkin kirjoituksen rustaaminen tuntui aluksi kovalta haasteelta. Olin varma, että jossain vaiheessa joutuisin repimään jutun juurta puoliväkisin.

Hyvin pian kuitenkin huomasin, ettei minun tarvinnut olla aiheiden löytämisestä huolissani hetkeäkään. Koripallon ympärillä sattuu ja tapahtuu koko ajan niin paljon, etten aina ole ehtinyt edes kaikkiin aiheisiin kunnolla pysähtyä. Ikävä kyllä kaikki koripallon ympärillä tapahtuvat asiat eivät aina ole positiivisia. Vaikka tämän blogin pääajatuksena onkin tuoda koripalloa esille hyvässä valossa, on minun tietysti välillä sorkittava myös ikäviä asioita ja katseltava koripalloilevaa maailmaa kriittisten linssien läpi. Sen verran journalistista paloa minuun on sentään jäänyt, vaikka toimittajan töitä en ole muutamaan vuoteen tehnytkään.

Jos viime kausi oli Korisliigassa tapahtumarikas, niin toki sitä on ollut myös tämä kuluva kausi, niin hyvässä kuin pahassakin. Toisaalta pelin taso on ollut hyvää, sarja on ollut tasainen, amerikkalaisvahvistusten hankinnassa on onnistuttu laajalla rintamalla ja kevään playoffseista näyttäisi tulevan huikean jännittävät. Toisaalta on ollut talousongelmia, koko kansaa puhutta dokumentti, ennätyspitkä pelikielto ja sitten tietysti tämä jo viime kaudella alkunsa saanut Team Componentan ja potkut saaneen valmentaja Nikkarisen kiista.

Tapaus Nikkarinen alkaa saamaan näin sivusta seuraajan näkökulmasta jo lähes surkuhupaisia piirteitä. Ensinnäkin koko asiasta ei ole tullut vielä yhtään kunnollista virallista selvitystä miltään osapuolelta. Koko tapaus näyttää sotkuiselta ja vain harva tuntee koko sopan kaikkia käänteitä. Media on yhden tarmokkaan iltapäivälehtitoimittajan voimin yrittänyt uutisoida asiasta aina silloin tällöin, mutta niihinkään sensaationhakuisiin raportteihin ei aina ole täysin uskominen.

Ilmeisesti faktaa on ainakin se, että Nikkarinen on ollut Team Componentan päävalmentaja ja saanut potkut kyseisestä seurasta. Ja että oikeudessa Team Componentan jo konkurssiin haettu taustayhtiö on määrätty maksamaan Nikkariselle 60 000 euroa työsuhteen päättymisestä. Kaikki loppu onkin sitten silkkaa sekametelisoppaa. Tällä viikolla Ilta-Sanomien (4.3) nettisivuilla olleen uutisen mukaan osapuolet riitelevät ilmeisesti edelleen siitä, että kuka tai mikä yhtiö tuon summan nyt joutuu maksamaan Nikkariselle. Samaisen jutun mukaan Nikkarinen on kuulemma vaatinut Koripalloliittoa sulkemaan Team Componentan pois sarjasta, koska maksua ei ole suoritettu.

En itse halua puuttua tämän tapauksen syyllisiin tai siihen miten asioiden pitäisi mennä. En tiedä tapauksen kaikkia yksityiskohtia, joten en halua langetella tuomioita tietämättömänä. Sen sijaan haluaisin ilmaista ihmetykseni siitä, että miksi tätä koko tapausta ylipäänsä verhoaa jonkinlainen hämärä salaperäisyys.

Case Nikkarista on nimittäin hoidettu vastoin kaikkia viestinnän ja hyvän maineen vaalimisen strategioita. Mikään taho ei ole ottanut vielä virallisesti kantaa asiaan, mikä tietysti kiihdyttää vain erilaisten juorujen ja salaliittoteorioiden leviämistä. Katseet kääntyvätkin Team Componentan ja Koripalloliiton suuntaan. Jonkinlainen meneillä olevan tilanteen kommentoiminen ja virallinen kannanotto ei varmasti olisi pahitteeksi. Nykyisessä tietoyhteiskunassa juorut ja totuuteenkin perustuvat tosiuskomukset leviävät nopeasti kaikkien asiasta kiinnostuneiden tietoisuuteen, eikä sillä varmaankaan ole mitään hyviä seuraksia edellä mainitun seuran ja liiton tai koko suomalaisen koripallon maineen näkökulmasta.

Ilta-Sanomien jutun otsikossa kirkui lehdelle tyypilliseen tapaan sensaatiota peräänkuuluttaen, että "Koripalloliitto kieltää keskustelun". Sillä viitattiin siihen, että Koripalloliitto on kieltänyt seuroja ruotimasta tätä tapausta julkisuudessa millään tavoin. Kyse on nimenomaan liiton maineenjohtamisesta. Ei haluta, että asiasta kommentoi joku muu taho. Mutta samalla ei ymmärretä, että tässä tapauksessa liiton oma vaikeneminen jättää sijaa liialle tulkinnalle.

Liiton puolelta on annettu ymmärtää, että siellä ei haluta tätä keskeneräistä asiaa vielä kommentoida, vaan liiton kannanotto asiaan ilmenee, kun se käsittelee keväällä liigalisenssejä. Tämä on tietenkin jälleen herkullinen paikka salaliittoteoreetikoille, vilkaiskaapa vaikka huvikseen lajin uskollista keskustelupalstaa.

Oma toiveeni ja samalla ilmainen neuvoni viestinnän ja maineen rakentamisen asiantuntijan näkökulmasta asiaan on hyvin yksinkertainen: suosikaa avointa ja rehellistä viestintää.

Helmikuun pelaajat

2009-03-03T12:31:00.002+02:00

Helmikuu on nyt tahkottu ja on aika valita kuukaukuun blogipelaajat. Koripalloliitto valitsi omaksi kandidaatikseen Joensuun Katajan Quinnel Brownin. Brownista tuli siis jo kolmas joensuulainen, joka on saanut kunnian kantaa liiton virallista Kuukauden pelaaja -titteliä. Valinta ei ollut huono, sillä Joensuu porskutti helmikuun voittamattomana ja Brown oli tärkeä lenkki joukkueen menestyksessä. Tapani mukaan päätin kuitenkin antaa blogitunnustuksen eri pelaajille.

Helmikuun ulkomaalaisvahvistus: Isaac Spencer, ToPo

Spencer pelasi erittäin hyvän kuukauden ja avitti joukkueensa kolmeen voittoon kuudesta ottelusta pitäen Topon näin tiukasti kiinni viimeisessä playoffs -paikassa. Pisteitä ToPon voimajyrä nosteli helmikuussa 19,8 per peli, joka oikeutti helmikuun pistepörssin toiseen sijaan. Levypalloja tarttui 11,2 ottelua kohden (sijalla 4.). Spencer yltikin helmikuun aikana viidessä pelissä tupla-tuplaan. Kahden pisteen heittoprosenteissa Spencer oli helmikuun aikana toiseksi tarkin, heitot upposivat läheltä 65,8% tarkkuudella. Myös tehot olivat kohdillaan 25,8 per ottelu, joka oli toiseksi paras.

Helmikuun kotimainen pelaaja: Sami Lehtoranta, Joensuun Kataja

Kataja pelasi siis huikean kuukauden voittamalla kaikki kuusi peliään. Maajoukkuelaituri Lehtorantakin nosti kuukauden aikana tasoaan, joka lupailee hyvää Katajan kevättä silmällä pitäen. Lehtoranta oli helmikuun paras kotimainen pistemies nakuttaen koreja 15,7 pisteen keskiarvolla. Myös sihti oli kohdillaan, kakkoset 59% ja kolmoset helmikuussa kolmanneksi tarkimmin 47,4%. Levypalloja jäi näppeihin 5 ja syöttöjä kertyi 1,5 per peli.

Siirtoikkuna räsähti kiinni

2009-03-02T18:13:00.004+02:00

Viime viikon kysymyksenä pähkäiltiin vuonna 2012 voimaan tulevaa sääntömuutosta. Ääniä annettiin kaikkiaan 119 kappaletta. Tulokset olivat selviä:

- 57% äänestäjistä oli sitä mieltä, että käyttöönotettavat sääntömuutokset ovat hyviä, mutta enempää NBA-sääntöjä ei Eurooppaan pitäisi tuoda.
- 22% äänestäneistä piti uusia sääntöjä loistavana asiana.
- 20% äänestäneistä pitivät uusia sääntöjä pahana virheenä ja askeleena kohti joukkuepelaamisen katoamista.

Tällä viikolla Viikon Kysymyksessä pureudutaan Korisliigan siirtoaikakäytäntöön. Korisliigan siirtoikkuna umpeutui siis viime lauantaina (28.2). Toisin sanoen joukkueiden kokoonpanot ovat nyt lyöty lukkoon eikä niihin saa enää tehdä muutoksia loppukauden aikana.

NBA:ssa siirtoajan lähestyminen tarkoittaa tunnetusti kiihtyviä pelaajamarkkinoita, kun joukkueet yrittävät viime hetken siirtojen avulla vahvistaa asemiaan kevään ratkaisupeleissä. Suomessa siirtoaika ja sen umpeutuminen ei perinteisesti ole kuitenkaan ollut niin merkittävässä asemassa eikä varsinaista viime hetken vaihtohuutokauppaa olla täälläpäin useinkaan nähty. Syynä on tietenkin se, että pelaajamarkkinat eivät muutenkaan toimi Suomessa samoin kuin taalaliigassa. Täällä pelaajien sopimukset ovat lyhyitä, usein vain vuoden mittaisia, joten joukkueet rakennetaan kauden alussa valmiiksi eikä niihin haeta muutosta pelaajavaihtojen kautta, varsinkaan vaihtamalla kotimaisia pelaajia keskeneään.

Tänä vuonna Korisliigassa tapahtui kuitenkin muutama merkittävä muutos juuri ennen siirtoajan umpeutumista. Honka vahvistui Tuukka Kotilla ja lähetti Petri Heinosen Uuteenkaupunkiin vuokralle. Kotkan Williams siirtyi Tampereelle ja Kotkaan saapui Owens. Tämän lisäksi myös oma joukkueeni eli Namika Lahti hommasi kolmannen amerikkalaisen, Jason Conleyn, joukkueeseensa.

Korisliigassa siirtoajan umpeutumisella on myös toinen iso merkitys kuin vain joukkueen vahvistaminen, nimittäin loukkaantumisen kautta tapahtuva heikkeneminen. Siirtoajan umpeutumisen jälkeen ei joukkue saa ottaa uuttaa pelaajaa itselleen edes loukkaantumistapauksessa. Erityisen merkittävän tästä säännöstä tekee se, että Korisliigajoukkueiden menestys on usein rakennettu hyvin pitkälti kolmen tärkeän ulkomaalaisvahvistuksen varaan. Vain harvan joukkueen kokoonpano kestäisi tälläkään kaudella yhden ulkomaalaisen poissaolon.

Siirtoaikasäännön vaikutuksista saimme viime vuonna hyvän esimerkin, kun Pyrinnön yksi ulkomaalaisvahvistus loukkaantui juuri playoffsien alla ja joukkue joutui näin ollen rimpuilemaan kauden tärkeimmissä peleissä vain kahdella vahvistuksella.

Toki säännöt ovat jokaiselle samat. Onnekkaita ovatkin ne joukkueet, jotka ovat pystyneet rakentamaan sellaisen joukkueen, että menestystä voidaan odottaa vaikka yksi vahvistus harmittavasti loukkaantuisikin. Pulassa tällaisen ikävän yllätyksen sattuessa ovat joukkueet, jotka pelaavat muutenkin kapealla rotaatiolla.

Mutta mennäkseni sitten varsinaiseen viikon kysymykseen: Pitäisikö Korisliigan joukkueilla olla mahdollisuus ottaa uusi ulkomaalaisvahvistus mahdollisessa loukkaantumistapauksessa vielä siirtoajan jälkeenkin?

- Kyllä. Avainpelaajan menetys ratkaisuvaiheessa on liian kova isku, koska joukkueet on rakennettu ulkomaalaisten varaan.
- Ei. Kunnia niille joukkueille, jotka ovat rakentaneet tasapainoisen joukkueen.

Uppoaako sääntömuutoskolkit?

2009-02-26T15:36:00.003+02:00

Parin vuoden päässä häämöttävä sääntömuutos on herättänyt mukavasti keskustelua puoleen jos toiseenkin. Yleisön pyynnöstä ajattelin heittää soppaan vielä oman näkemykseni siitä, kuinka nämä käyttöönotettavat NBA-säännöt tulevat vaikuttamaan Korisliigassa pelattavaan koripalloon.

Ensinnäkin haluan tähdentää, etten suinkaan ole niin kutsuttu NBA-Hater, jolle nämä uudet sääntömuutokset ovat pahin vitsaus sitten ammattilaispelaajien mukaanottamisen Olympialaisiin. Seuraan NBA:ta melko aktiivisesti ja viihdyn oikein hyvin telkkarin ääressä, kun NBA-pelejä sieltä silloin tällöin tulee. Toisaalta, osaan nauttia myös Euro-koripallosta. Haluankin tähdentää, että omasta mielestäni nämä nyt otettavat sääntömuutokset ovat varsin tervetullut tuulahdus myös eurooppalaiseen koripalloon, mutta samalla painotan myös sitä, etten ole kovin innoissani tuomassa enää lisää NBA:n muita sääntöjä valtameren yli.

Vuonna 2012 voimaan astuvista uusista säännöistä merkittävimmin pelin luonnetta tulevat muuttamaan kolmeen pisteen viivan siirtäminen kaarella 50cm nykyistä kauemmaksi, korin alle ilmestyvä No Charge -alue sekä kolmen sekunnin alueen kaventuminen. Käyn seuraavaksi läpi nämä muutokset kohta kohdalta:

3 pisteen viiva

Kolmen pisteen viivan siirtyminen kaarella puoli metriä kauemmaksi tulee luonnollisesti vaikuttamaan jonkin verran kolmen pisteen heittotarkkuuksiin. Prosentit tulevat jonkin verran tippumaan, mutta eivät radikaalisti. Sen sijaan merkittävin muutos tulee olemaan siinä, että todelliset heittäjät erottautuvat nyt paljon selkeämmin muista pelaajista. Heittäjät tulevat erikoistumaan entistä enemmän omaksi tarkoin roolitetuksi ryhmäkseen, joita käytetään ennen kaikkea pelin levittämiseen. Myös hyvin heittävät isot miehet tulevat olemaan kallisarvoisia, sillä he vetävät nyt oman ison puolustajansa todella kauaksi korista.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heikommin heittävät pelaajat tulisivat kokemaan jonkinlaisen arvonalennuksen. Päinvastoin, uskon että Korisliigaan tulee muodostumaan entistä vahvemmin pelaajaryhmä, jonka peli perustuu vahvaan mid range -peliin. Nämä ovat niin sanottuja skoraajia, joille on nyt entistä enemmän tilaa opereoida kaaren sisäpuolella. Korisliiga ja Eurokoripallo näyttää hieman yksinkertaistettuna usein pelkältä kolmen pisteen heittojen viskomiselta tai korin alle junttaamiselta. Nyt kun kolmen pisteen viiva siirtyy kauemmaksi, uskon että Eurokoripallossa unohdettu mid range -pelityyli tulee nostamaan päätään.

Kolmanneksi, kaaren siirtyminen tulee avaamaan samalla paljon enemmän tilaa myös korin alle. Täten siis sentterit tulevat hyötymään tästä muutoksesta. Heillä on nyt entistä enemmän tilaa pelata 1vs1. Myös auttamisesta tulee vaikeampaa, koska kaaren takana odottavat heittäjät levittävät kenttää ja tekevät pelaajien välisistä etäisyyksistä pidempiä.

No Charge -alue

Uusien sääntöjen mukaan korin alle piirretään siis puoliympyrän muotoinen alue, jossa ei periaatteessa vihelletä hyökkääjän virheitä. Siis jos hyökkääjä ajaa täysillä korille ja puolustaja asettuu hänen eteensä, vaikka sitten ihan oikeaoppisestikin, mutta puolustajan jalat ovat puoliympyrän sisällä, hyökkääjän virhettä ei vihelletä. Tuomarien tulkittavaksi jää, vihelletäänkö tilanteesta puolustajalle virhe vai syntyykö niin sanottu no call -tilanne. Tietenkään ihan mitä tahansa koiruuksia ei puoliympyränkään sisällä saa tehdä. Kyse on lähinnä hyökkääjän ja puolustajan kontaktin viheltämisestä.

No Charge -alue otettiin NBA:ssa käyttöön suojellakseen korille ajavia ja korkealle hyppääviä pelaajia. Ennen alueen käyttöönottoa syntyi usein vaarallisia tilanteita, joissa puolustaja meni jo korkealla ilmassa liitelevän hyökkääjän donkkiyrityksen alle kalastaakseen hyökkääjän virheitä. Nyt tällaisessa kontaktitilanteessa etu on aina hyökkääjällä.

Korisliigassa ei tietenkään ole kovinkaan montaa korkealle ponnistavaa liitelijää, mutta sääntö tulee silti vaikuttamaan oleellisesti itse peliin. Apupuolustaminen vaikeutuu entisestään, kun auttavan puolustajan on ehdittävä hyvissä ajoin hyökkääjän linjalle ja vieläpä puoliympyrän ulkopuolelle. Hyökkääjän virheiden kalastelu korin alla tuleekin vähentymään huomattavasti ja samalla blokkiuhan omaavien senttereiden arvo tulee nousemaan entisestään. Nyt kun hyökkääjän ei tarvitse korille rynnätessään pelätä hyökkääjän virhettä, jää usein ainoaksi peloksi blokin väistäminen. Eniten No Charge -alue tulee hyödyntämään pelaajia, jotka ajavat paljon agressiivisesti korille.

Kolmen sekunnin alue

Kolmen sekunnin alue tulee siis kaventumaan neliönmuotoiseksi. Tämä sääntömuutos tulee ennen kaikkea helpottamaan senttereiden pelaamista. He pystyvät nyt hakemaan asemaansa lähempää koria. Myös hyökköyslevypalloihin menevä pelaaja hyötyy tästä sääntömuutoksesta.

Hyötyjät ja kärsijät

Kaiken kaikkiaan näkisin, että nämä sääntömuutokset tulevat yhdessä tekemään Euroopassa pelattavasta koripallosta paljon viihdyttävämpää, mutta uskon että myös useimmat pelaajat tulevat nauttimaan näistä säännöistä. Kentälle tulee paljon enemmän tilaa ja aikaa. Se kuitenkin vaatii sen, että Korisliigan "heittäjät" pystyvät sopeutumaan mahdollisimman nopeasti uuteen kolmen pisteen matkaan.

Siirtymävaihe voi olla hankala. Mikäli ensimmäisillä kausilla kolmen pisteen prosentit putoavat ja joukkueista löytyy huomattavasti vähemmän pelaajia, jotka pystyvät näitä kaukokolmosia hyvällä prosentilla heittämään, saattaa se johtaa tilankäytön kannalta jopa päinvastaiseen suuntaan. Se johtaisi puolustuksen ajattelumalliin, että: "annetaan mieluummin viskoa kolmosia kaukaa ja sumputetaan korinalus tukkoon". Tällöin kentällä onkin paradoksaalisesti jopa vähemmän tilaa. Korostankin siis sitä, että heittäjien rooli kentän levittäjinä tulee olemaan erittäin ratkaiseva.

Suuria hyötyjiä tulevat olemaan monipuoliset pelaajat. Uskonkin, että monien urheilullisten amerikkalaisten, jotka osaavat sekä heittää että luoda tilanteita kuljetuksesta, pysäyttäminen tulee olemaan paljon vaikeampaa, sillä heillä on nyt paljon enemmän tilaa operoida. Aikaisemmin yksittäisen pelaajan pysäyttäminen on onnistunut puolustusta tiivistämällä ja auttamalla ajoissa ja paljon. Nyt apupuolustaminen tulee olemaan vaikeampaa ja puolustuksen tiivistäminen tai paikkapuolustuksen pelaaminen tulee jättämään paljon enemmän avoimia heittopaikkoja.

Suuriin hyötyjiin on laskettava myös isot sentterit, joille tulee nyt todella paljon enemmän tilaa. Saa nähdä löytääkö ensimmäiset todelliset pitkät sentterit tiensä myös Korisliigan parketeille vahvistusten muodossa.

Kärsijöitäkin tulee olemaan. Niin sanotut väliinputoajat, joilla ei ole riittävän hyvää heittoasetta tai toisaalta eivät pysty itse luomaan itselleen kuljetuksesta heittopaikkoja lähempänä koria tulevat olemaan hankaluuksissa. Heistä on nyt helppo auttaa.

Jos Korisliigaan alkaa nyt ilmestymään todellisia pitkiä senttereitä, joutuvat sellaiset tyypilliset Korisliigan parimetriset korinaluspelaajat hankaluuksiin. Toisaalta pitkät todelliset hyvät sentterit ovat myös erittäin kalliita, joten suhtaudun melko varauksella siihen, että Korisliiga tulisi nauttimaan Suomen omista alennusmyynnin Shaqeista ja Howardeista.

Ja lopuksi pahoin pelkään, että kärsijöiden rooliin joutuvat myös tuomarit, jotka joutuvat hyvin lyhyellä aikavälillä sopeutumaan aivan uusiin sääntöihin ja joilta silti odotetaan aina niitä "oikeita" vihellyksiä heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Etenkin No Charge -alueen viheltäminen tulee olemaan erittäin haasteellista. Niinpä peräänkuuluttaisin sitä, että annetaan tuomareillekin muutama kausi aikaa kunnolla sopeutua näihin muutoksiin.

Kaiken kaikkiaan itse odotan ainakin mielenkiinnolla uusien sääntöjen käyttöönottoa, enkä vähiten siksi, että saamme nähdä miten ne tulevat vaikuttamaan tänne valittaviin amerikkalaisvahvistuksiin.

NBA-säännöt - hyvästä vai pahasta?

2009-02-23T14:52:00.004+02:00

Viime viikolla sivusin jo teemaa, mutta annetaan nyt myös kaikkien lukijoiden antaa äänensä tähän aiheeseen. Elikkä, 2012 astuu Korisliigassa ja kaikkialla muuallakin Euroopassa voimaan uudet sääntömuutokset, jotka vievät "eurooppalaista" koripalloa lähemmäs NBA-koripalloa. Sääntömuutokset pitävät sisällää muun muassa NBA:sta tutun kolmen pisteen viivan, joka siirtyy 50cm kauemmaksi sekä korin alla oleva No Charge -alueen, jonka sisällä ei vihelletä hyökkääjän virheitä.

Tämän viikon kysymys kuuluu siis: Mitä mieltä olet NBA-sääntöjen käyttöönotosta Korisliigassa?

a) Loistava juttu. Uudet säännöt tekevät lajista huomattavasti viihdyttävämmän.
b) Nämä muutokset vielä menettelevät, kunhan NBA:sta ei tuoda enää muita sääntöjä.
c) Paha virhe. Tämä tarkoittaa joukkuepelin hautajaisia myös täällä Euroopassa.

NBA vs EURO -koripallo

2009-02-19T13:51:00.006+02:00

Kuten monet varmasti tietävät kansainvälinen koripalloliitto FIBA päätti viime kesänä uusista radikaaleista sääntömuutoksista, jotka astuvat voimaan Euroopan koripallokentillä (myös Suomessa) vuonna 2012. Sääntömuutoksen taustalla on ilmeisesti pyrkimys tehdä koripallosta yhtenäisempi laji koko maailmassa. Nyt Eurokentillä on pelattu erilaisella kentällä ja hieman erilaisilla säännöillä kuin lajin ykkösliigassa NBA:ssa.

Täällä Suomessakin muutokset tarkoittavat siis sitä, että Korisliigassa siirrytään pelaamaan NBA-tyyliselle pelikentälle, jossa mm. kolmenpisteen viiva sirtyy kaarella 50cm nykyistä kaueammaksi. Toinen merkittävä sääntömuutos on korin alle ilmestyvä No Charge -puoliympyrä, jonka sisäpuolella ei voi siis saada hyökkääjänvirhettä.

Vaikka nämä uudet säännöt otetaan käyttöön vasta muutaman vuoden päästä, on hyvä jo nyt pohtia hieman miten ne tulevat vaikuttamaan eurooppalaiseen koripalloon ja sen pelityyliin. Aivan ensimmäiseksi on syytä erottaa toisistaan NBA-koripallo ja Euro-koripallo, sillä vanhalla ja uudella mantereella pelatulla koripallolla on olemassa huima tyylillinen ero. Ovatpa jotkut joskus olleet jopa sitä mieltä, että kyseessä on kaksi aivan eri lajia. Ajatukseen ei ole aina edes kovin vaikea yhtyä, sillä niin erilaiselta NBA-ottelu näyttää verrattuna Euroliiga-matsiin.

NBA-koripallo

NBA-koripalloa voidaan luonnehtia tähtikeskeiseksi lajiksi, jossa yksilöt ratkaisevat otteluita ja mestaruuksia. Peli perustuu vahvasti 1vs1 pelaamiseen ja tämä on liigan puolesta pyritty varmistamaan laatimalla sääntöjä, jotka takaavat yksittäisille pelaajille mahdollisimman paljon tilaa haastaa omaa puolustajaansa.

Esimerkiksi paikkapuolustus oli NBA:ssa pitkään kielletty ja vaikka se nykyään onkin sallittua, sillekin on asetettu tiukat rajoitukset kuinka sitä saa pelata. Lisäksi apupuolustamiselle on laadittu tiukat raamit. Esimerkiksi apuasemassa oleva puolustaja saa olla pallolliseen pelaajan nähden vain tietyn maksimietäisyyden päässä omasta puolustettavastaan. Lisäksi kolmen sekunnin alue koskee myös puolustavaa joukkuetta, eli puolustaja ei saa makoilla "paintissa" tukkimassa hyökkääjän kulkuväyliä korille. Tämän kaiken päälle vielä 1vs1 puolustaminen on tehty erittäin vaikeaksi ja liigassa on otettu erittäin tarkasti pois etenkin puolustajan käsien käyttö.

Yksinkertaistaen, NBA:ssa on erittäin vaikea pysäyttää yksittäisiä tähtipelaajia, sillä puolustavan joukkueen keinot ovat hyvin rajoitettuja. Itse asiassa voidaan melkein provosoivasti sanoa, että NBA:ssa ei pelata lainkaan joukkuepuolustusta vaan jokainen pelaaja vastaa omasta miehestään. Ei siis ihme, että lajin kirkkaimmat tähdet täräyttelevät harvasepäivä uskomattomia pistelukuja taululle. Vaikka NBA:ssa onkin viime vuosina otettu askeleita parempaan suuntaan juuri puolustuksellisesta näkökulmasta eikä liiga ole enää täysin pelkkää hyökkäyksen ilotulitusta, on sen koko lajikulttuuri aivan erilainen kuin Euroopassa.

Euro-koripallo

Toisin kuin NBA:ssa, Euroopassa säännöt mahdollistavat todellisen joukkuepuolustamisen. Apupuolustamista ei ole rajoitettu mitenkään, paikkaa saa pelata niin paljon kuin kehtaa ja monissa Euroopan liigoissa puolustajan käsien käyttöäkin katsotaan melko lailla sormien läpi. Euroopassa puolustetaan siis joukkueena ja yksittäisten tähtien on lähes mahdoton ratkaista 1v1 pelaamisella joukkueelleen voittoja, saati sitten mestaruuksia.

Euroopassa pisteitä tehdäänkin usein huomattavasti vähemmän kuin NBA:ssa. Toki peliaikakin on 8 minuuttia vähemmän, mutta iso tekijä on myös nimenomaan rajoittavien puolustussääntöjen puuttuminen. Tämä vahvasti joukkuepuolustamiseen perustava pelityyli on siis pakottanut joukkueet myös hyökkäämään joukkueina. Pelkkä tähden eristäminen pallon kanssa omalle laidalleen ei enää riitä, vaan tilanteita on luotava joukkueena. Tämä on yksi merkittävimmistä syistä miksi niin monet NBA:sta Eurooppaan siirtyneet pelaajat eivät olekaan täyttäneet heihin kohdistettuja odotuksia. Ei ole ymmärretty, että pelityylien ero on niin radikaali, että siihen sopeutuminen vaatii paljon aikaa.

Sääntömuutos 2012

Tämä muutaman vuoden päässä kolkutteleva sääntömuutos on siis ensimmäinen askel kohti koripallon yhtenäistämistä ympäri maailmaa (toki 24 sekunnin hyökkäysajan käyttöönotto oli myös sitä). Idea sinällään on kunnioitettava. Tottakai koripalloa pitäisi pelata joka paikassa samalla tavalla, samoilla säännöillä. Aivan kuten jalkapalloakin, josta on olemassa vain yksi universaali muoto. Mutta kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, että koripallossa sääntöjen yhdenmukaistaminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että muut maat siirtyvät noudattamaan lajin ykkösliigan, NBA:n laatimia sääntöjä. On sinänsä huvittavaa, että NBA-sääntöjä ei toistaiseksi noudateta tietääkseni missään muussa liigassa kuin NBA:ssa. Kaikkia muita maailman sarjoja pelataan siis niin sanotuilla Euro-säännöillä. Sääntömuutoksessa ei siis loppujen lopuksi ole kyse niinkään lajin yhtenäistämisestä, vaan lajin NBAistämisestä.

Sitten voimmekin heittäytyä siihen keskusteluun (jolle tuskin koskaan löytyy ratkaisua) että kumpi koripallo Euro vai NBA on sitä aitoa koripalloa. Toiset tykkäävät NBA:n viihdyttävistä yksilökeskeisistä suorituksista toiset taas vaalivat lajin perusteita, joukkuepuolustuksen ja -hyökkäyksen jaloutta. Molemmille tyyleille löytyy kannattajansa, ikävä kyllä nyt toinen näistä lajimuodoista on vaarassa kadota.

Pahoin pelkäänkin, että tämä sääntömuutos on vasta ensimmäinen askel sarjassa, jossa Euro-koripalloa muokataan yhä lähemmäksi NBA-koripalloa. Toivon syvästi, että tässä koripallon yhtenäistämisprojektissa myös NBA joutuu antamaan jonkin verran periksi ja muuttamaan joitakin sääntöjä Euroystävälliseksi. Etenkin juuri niitä muutamia hullunkurisia puolustussääntöjään. Mutta pahoin pelkään, että se ei tule koskaan olemaan mahdollista. Itseasiassa se olisi koko tähtikulttuurin varaan rakennetun NBA-tuotteen periaatteiden vastaista. NBA elää tähdistään ja sille olisi hyvin riskialtis teko rajoittaa näiden tähtien kirkkautta sallimalla vastustajan pelaavan joukkuepuolustusta, jossa yksittäinen tähti hakkaisi päätään viiden puolustajan muuriin.

Joka tapauksessa koripallo tulee Euroopassa lajina muuttumaan lähivuosina huomattavasti. Jään erittäin jännityneenä odottamaan, mitkä ovat seuraavat sääntömuutokset. Niitä nimittäin tulee varmasti.

All-Stars kentälliset

2009-02-16T14:38:00.004+02:00

NBA:n megalomaaninen viihdepläjäys eli All-Stars -peli on nyt taputeltu. Meillä Suomessa peliä ei tiettävästi taidettu tänä vuonna pelata, mutta The BBall Blogissa suoritettu varjoäänestys Korisliigan tähdistökentällisistä on nyt saatu päätökseen.

Äänten laskeminen oli odotetusti vaikeaa, koska mitään hienoa äänestyspohjaa ei ollut käytettävissä. Pieniä hankaluuksia tuli myös siinä, että viisikkoa kohden sai olla vain 3 amerikkalaista, joten suomalainen pelaaja saattoi päästä viisikkoon pienemmällä äänimäärällä kuin amerikkalainen. Toisaalta lännessä tapahtui jopa niinkin uskomaton juttu, että tähtiviisikkoon ylsi 3 kotimaista pelaajaa.

Perussääntönä oli siis se, että viisikkoon ylsi aina kullekin pelipaikalle eniten ääniä saanut pelaaja.

Tämän hurjan äänestysprosessin jälkeen Idän ja Lännen joukkueet näyttävät nyt tältä:

ITÄ:

PG: Larry Blair, Joensuun Kataja
SG: Tuomas Iisalo, Kouvolan Kouvot
SF: Damon Williams, KTP
PF: Vesa Mäkäläinen, Namika Lahti
C: Jeremiah Wood, Joensuun Kataja

LÄNSI:

PG: Frank Richards, Team Componenta
SG: Akeem Scott, Espoon Honka
SF: Timo Heinonen, ToPo
PF: Kimmo Muurinen, Espoon Honka
C: Antti Nikkilä, Pyrintö

All-Stars -äänestyksen ylivoimainen ääniharava oli Katajan Jeremiah Wood, jonka nimi löytyi melkein jokaisesta äänestyslipukkeesta. Kotimaisista pelaajista eniten ääniä keräsi Hongan Kimmo Muurinen, joka hänkin oli erittäin korkealla eniten ääniä saaneista pelaajista.

Korisliigapelaajien treenimäärät

2009-02-12T17:51:00.006+02:00

Sain tässä muutama viikko sitten mainion juttuehdotuksen kartoittaa eri Korisliigajoukkueiden treenimääriä. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi ja yhteneväistä vertailua oli lopulta vaikea tehdä. Tämä siksi, että jokaisella joukkueella on omat harjoittelukulttuurinsa ja pelkkien tuntimäärien laskeminen ei anna siitä täyttä kuvaa.

Useimmat joukkueet treenaavat kahdesti päivässä, mutta se kuinka monta pelaajaa harjoituksissa on paikalla vaihteli suuresti. Joillakin paikkakunnilla aamutreenejä käy vetämässä vain amerikkalaispelaajat, kun taas joillakin paikkakunnilla myös aamutreeneissä vilisee täysi joukkueellinen. Tämän lisäksi jotkut joukkueet treenasivat myös punttisalilla yhdessä, kun taas muualla voimaharjoittelu oli toteutettu itsenäisesti pelaajien omalla vastuulla. Iltatreeneissä sen sijaan jokaisella joukkueella oli aina täysi joukkue kasassa, ellei sitten loukkaantumiset olleet syöneet roosteria.

Lopulta päädyinkin laskemaan keskiarvon siitä, kuinka monta tuntia joukkueet harjoittelevat viikossa yli 10 miehen voimin. Kyselin näitä lukuja erinäisiä kanavia kautta ja lopulta Korisliigajoukkueiden viikkokeskiarvoksi muodostui 9,5 tuntia. Tämä luku piti sisällään yleensä 4-5 aamuharjoitusta (ma, ti, ke, pe ja la) ja 3-4 iltaharjoitusta (ma, ti, to ja pe) viikossa. Aamutreenit vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin ja iltatreenit liikkuivat 1,5-2h välillä.

Luku koskee siis nimenomaan lajijoukkueharjoituksia kauden aikana. Lukuun ei ole laskettu omatoimisia harjoituksia, punttitreenejä, pelejä edeltäviä scouttipalavereita eikä tietenkään itse pelejä, joita jokaisella joukkueella on useimmiten kaksi viikossa. Koska kyselin lukuja luottamuksellisesti, en valitettavasti voi antaa yksittäisten joukkueiden treenimääriä. Sen sijaan joudun toteamaan, että treenimäärät ja menestys Korisliigassa eivät aivan suoranaisesti korreloineet keskenään.

Koska tämä keskiarvo ei kerro koko totuutta Korisliigajoukkueiden ja pelaajien harjoittelusta, ajattelin tehdä vielä hieman satunnaisia otoksia pelaajien keskuudesta ja kysellä heidän harjoittelutottumuksistaan. Niinpä päädyin haastattelemaan kolmea erilaista Korisliigapelaajaa: yhtä opiskelija-koripalloilijaa (Roope Suonio, Kouvot), yhtä koripallon ohella osa-aikatyössä käyvää pelaajaa (Teemu Heiskanen, FoKoPo) ja yhtä täysammattilaista (Ville Mäkäläinen, KTP). Tässä siis heidän kuulumisiaan harjoittelemisesta:

Roope Suonio, Kouvot:

TBBB: Morjens Roope, paitsi että pelaat Korisliigaa Kouvolan Kouvoissa, opiskelet myös samaan aikaan Lahdessa ammattikorkeakoulussa. Kulkeeko koulukirjat treenikassissa vai pelikengät koulukassissa eli kumpi vie aikaa kummalta?

Roope: Koripallon ja opiskelujen yhdistäminen on sujunut yllättävän hyvin, vaikka ajoittain on kyllä ollut aika raskasta. Toisaalta opiskelut antavat hyvää vastapainoa koripallolle. Sanotaan nyt, että koripallo vie aikaa opiskeluilta, mutta se on täysin tiedostettu päätös, koska yritän ainakin olla ammattilainen.

Opiskeluista on suoritettu nyt noin 40 %, joten ihan hyvällä mallilla ne ovat. Opiskelu vaatii aika paljon läsnäoloa, mutta tähän saakka olen saanut sovittua poissaoloni opettajien kanssa mainiosti. Kielikurssit olen joutunut jättämään pois, koska ne menevät päällekkäin treenien kanssa.

TBBB: Kuinka monta tuntia viikossa Kouvot treenaa joukkueena ja entä kuinka paljon treenaat vielä sen päälle itseksesi? Entä kuinka monta tuntia viikossa kuluu opiskeluihin?

Roope: Mitäpä noista tunneista nyt sanoisi. Varmaan sellainen 7-8h menee iltatreeneihin. Aamutreenit teen Lahdessa ja niihin kulutan n.4h viikossa. Koulussa olen keskimäärin 4-5h päivässä, joskus vähemmän, joskus enemmän. Meidän koulussa tehdään paljon projekteja, joten niihin tarvitaan aikaa ja luokkakavereiden ymmärrystä aikataulujani kohtaan.

Yksi suuri aikaa vievä tekijä on matkustaminen Lahden ja Kouvolan välillä. Siinä menee 2h päivässä radiohittejä kuunnellessa ja yksinään maailmaa parantaessa.

TBBB: Antaisitko esimerkin tyypillisestä treeniviikostasi?

Roope:
Ma: Aamutreenit 1h, koulua 4h, iltatreenit 2h
Ti: Aamutreenit 1h, koulua 4h, iltatreenit 1,5h
Ke: Aamutreenit 30min, koulua 4h, illalla peli
To: Aamulla vapaa, koulua 4h, iltatreenit 1,5h
Pe: Aamutreenit 1h, koulua 4h, iltatreenit 1,5h
La: Aamutreenit 30min, illalla Peli
Su: Vapaa

TBBB: Kuinka paljon olet joutunut tekemään kompromisseja opiskelujen tai koripallon suhteen? Miten koulussa on suhtauduttu tähän?

Roope: Niin kuin jo edellä mainitsin, olen joutunut jättämään kielikursseja väliin niiden huonon ajankohdan takia. Harjoitteluun koulu ei ole juurikaan vaikuttanut. Aikaa löytyy, jos sitä osaa ottaa. Aamuharjoitukset tosin alkavat välillä hieman liian aikaisin aamulla(7.45-8.00), mutta uhrauksia on tehtävä.

TBBB: Toimiiko opiskelut yhtään sellaisena tasapainottavana tekijänä koripallon rinnalla? Ja entä kuinka paljon ne verottavat mielestäsi peleihin keskittymistä?

Roope: Ehdottomasti toimii tasapainottavana tekijänä, koska koulutehtävät vievät ajatukset pois koripallosta tehokkaasti. Peleihin keskittymistä koulu ei ole verottanut, koska yritän pyhittää pelipäivät levolle ja unohtaa koulutehtävät.

TBBB: Millaiseen harjoitteluun keskityt kauden aikana?

Roope: Harjoittelussa keskityn lähinnä heittämiseen ja pallonkäsittelyyn. Heittoja otan todella paljon. Uuden voimavalmentajamme ansiosta fysiikkani on kehittynyt ja olemme tehneet juuri sopivan kovia voimaharjoituksia. Pelipäivän jälkeen on aina palauttava treeni. Siihen kuuluu kaikenlaista liikkumista ja kehonhuoltoa. Minulla se menee usein siihen, että otan pallon ja alan heittämään!

TBBB: Oletko pyrkinyt kehittämään jotain tiettyä osa-aluettasi kauden aikana?

Roope: Nopeus, ketteryys ja liikkuvuus ovat ne osa- alueet joihin olen uuden voimavalmentajamme kanssa keskittynyt. Heittotoistoja otan aina paljon.

TBBB: Entä miten on ruokailun laita, saako urheilija riittävästi energiaa opiskelijaruokalasta?

Roope: Kouluruoka on hyvää ja monipuolista. Iltaisin yritän syödä kevyesti, mutta en varsinaisesti noudata mitään ruokavaliota.

TBBB: Ja entäs sitten lepo, kuinka olet pystynyt takaamaan itsellesi riittävästi lepoaikaa treenaamisen ja opiskelujen lomassa?

Roope: Tämä on ainut asia, joka on ongelma koulun ja koripallon yhdistämisessä. Päivät venyvät usein todella pitkiksi ja väsymys meinaa viedä voiton monenakin päivänä. Palautuminen ei todellakaan ole tarvittavalla tasolla. Automatka jäykistää lihakset treenien jälkeen, vaikka tekisi millaisen loppuverryttelyn. Unet jäävät myös usein vajaiksi kiireisen päiväohjelman johdosta.

TBBB: Onko lopuksi vielä jotain muuta mitä haluat sanoa koripallosta, opiskelusta, treenaamisesta tai muusta?

Roope: Opiskelun ja koripallon voi varmasti yhdistää, mutta se vaatii paljon energiaa ja uhrauksia. Tulevaisuutta kannattaa kuitenkin ajatella ja miettiä, että tiukka ohjelma palkitsee tulevaisuudessa. Koulultani toivoisin enemmän vaihtoehtoja kurssien suorittamiseen. Esim. kesällä olisi loistavaa aikaa suorittaa kursseja, mutta ainakaan minun koulussa kursseja ei ole tarjolla.

Teemu Heiskanen, FoKoPo:

TBBB: Morjens Teemu, pelaat koripalloa FoKoPossa, jonka lisäksi teet myös osa-aikaisesti töitä. Mitä töitä teet ja kuinka pitkiä työpäiviä sinulla on?

Teemu: Olen liikunnanopettajana Forssan ammatti-instituutissa ja työpäivien pituus vaihtelee vähän jaksosta riippuen. Pystyn vaikuttamaan aika paljon siihen montako tuntia haluan tehdä viikkoa kohden kussakin jaksossa ja miten haluan opetettavat tunnit sijoittaa kullekin päivälle. Normaalisti olen tehnyt 16-20 tunnin viikkoja.

TBBB: Miten treenaamisen ja töiden tekemisen yhdistäminen on onnistunut omalla kohdallasi?

Teemu: Treenaamisen ja töiden yhdistäminen on onnistunut omalla kohdallani todella hyvin. Meillä on koululla hyvät puitteet treenata itekseen niin pallon kuin punttienkin kanssa. Se nyt vähän haittaa etten joukkueen aamutreeneissä pääse käymään, mutta pystyn itsekseni harjoittelemaan hyvin koulun tiloissa. Kyllähän työt joskus vievät vähän voimia treenaamisesta, mutta eivät liikaa.

TBBB: Kuinka monta tuntia viikossa FoKoPo treenaa joukkueena ja entä kuinka monta tuntia viikossa treenaat itse henkilökohtaisesti sen päälle?

Teemu: Fokopolla on kolmena aamuna viikossa ohjatut aamutreenit ( noin 45 min) ja normaalisti neljät iltatreenit (noin 1.45h). Jokainen pelaaja tekee vielä fysiikkaharjoitteita näiden lisäksi omalla ajallaan. Aamutreeneissä en siis ole päässyt käymään töiden takia, mutta itekseni treenaan iltatreenien lisäksi noin 3-4 kertaa viikossa omalla ajallani noin tunnin verran kerrallaan.

TBBB: Antaisitko esimerkin tyypillisestä treeniviikkosi rytmistä?

Teemu:
Ma: Aamullta heitto+puntti treeni (n.1h), töissä klo 10-16, iltatreenit 1h45min
Ti: Aamullta heittotreeni (1h), töissä klo 10-16, iltatreenit 1h45min
Ke: Aamulla vapaa, ei töitä, illalla peli
To: Aamulla puntti (1h), ei töitä, iltatreenit 1h45min
Pe: Aamulla heittotreeni, töissä 8-16, iltatreenit 1h45min
La: Aamulla vapaa, illalla peli
Su: Vapaa

TBBB: Moni muukin pelaaja Korisliigassa käy urheilemisen ohella myös töissä, mikä on oma näkemyksesi työnteon vaikutuksista pelaamiseen?

Teemu: Omalla kohdallani työnteko ei juurikaan vaikuta pelaamiseeni, paitsi joukkuueen aamutreenien suhteen, mutta luulisin, että ne jotka tekevät ihan kokopäivätyötä pelaamisen ohella, niin kyllä se rankkaa varmaan välillä on. Joillekin työnteko voi tietenkin olla sopivaa tasapainottelua koripallon rinnalla, mutta ei siinä aikaa paljon muuhun sitten jää. Ja treenimäärät ainakin vähenevät.

TBBB: Voisiko Korisliigaa omasta mielestäsi pelata menestyksellä käymällä samalla kokopäivätöissä?

Teemu: Se riippuu varmaan aika paljon ihmisestä, mutta en usko, että kokopäivätyössä käyminen ja pelaaminen tuottaisi hirveästi tulosta/kehitystä.

TBBB: Mihin itse olet omassa harjoittelussasi keskittynyt kauden aikana?

Teemu: Omalla ajalla treenatessani olen keskittynyt lähinnä heittomääriin ja punttisalilla teen nopeusvoimaa, lihaksia ylläpitäviä ja palauttavia harjoitteita. Olen pyrkinyt kehittämään heittonopeutta ja räjähtävyyttä. Palauttavia harjoitteita teen normaalisti kerran viikkoon jokapäiväisen venyttelyn lisäksi.

TBBB: Entä lepo, miten olet onnistunut takaamaan itsellesi riittävän levon töiden ja urheilun lomassa?

Teemu: Ihan hyvin olen onnistunut takaamaan riittävästi lepoa ja jos joskus tuntuu siltä, että nyt on lepo paikallaan, niin sitten olen jättänyt omatoimisen treenin väliin.

TBBB: Entä ruokailu. Riittääkö urheilijalle työpaikkaruokalan sapuskat?

Teemu: Syön normaalisti aamupalan, lounaan, välipalan ja illallisen. 2 lämmintä ruokaa päivässä on aika ehdoton, muuten ei riitä virtaa. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota. Palautusjuomaa ja vitamiineja käytän lisäravinteina.

TBBB: Entä tulevaisuudessa, onko tavoitteesi pelata koripalloa tulevilla kausilla niin sanotusti kokopäiväisesti vai kulkevatko siviilityöt urheilu-uran rinnalla myös jatkossa?

Teemu: Kyllä se tavoitteena olisi pelata korista joskus kokopäiväisesti.

Ville Mäkäläinen, KTP

TBBB: Ville sinut tunnetaan kovana harjoittelijana ja olet myös tällä hetkellä ammatiltasi niin sanotusti urheilija. Montako tuntia päivässä ja viikossa käytät harjoitteluun kauden aikana?

Ville: Harjoittelua kaudella tulee päivisin noin 4 tuntia, kun on harjoituspäivä. Kaikki ei ole todellakaan kovaa harjoittelua, vaan siihen kuuluu myös palauttavaa ja hoitavaa harjoittelua. Kesäisin harjoitusmäärät nousevat hieman, etenkin kovan harjoittelun suhteen, kun moottoria yritetään kehittää tulevaa kautta varten. Eli kaudella harjoittelu on hyvin paljolti ylläpitävää ja terävyyden ylläpitämistä, kun taas kesällä kehittävää.

TBBB: Antaisitko esimerkin tyypillisestä harjoitteluviikostasi?

Ville:

Ma: Aamulla 1h puntti/jumppa, illalla 2h joukkuetreenit/palauttava venyttely
Ti: Aamulla 1-1,5h heitto/tukiharjoitus, illalla 2h joukkuetreenit ja venyttely
Ke: Aamulla 1h kehon herättely, illalla peli + 30min palauttava lenkki + jääkylpy
To: Aamulla palauttava uinti/jumppa/tukiharjoitus, illalla hieronta/venyttely
Pe: Aamulla 1-1,5h heitto ja puntti, illalla 2h joukkutreenit ja palauttava venyttely
La: Aamulla 1h kehon herättely, illalla peli + 30min palauttava lenkki + jääkylpy
Su: Aamulla vapaa, illalla usein vapaa tai 1h tukiharjoitus/jumppa/venyttely

TBBB: Kuinka raskaita voimaharjoituksia kauden aikana teet?

Ville: Puntin osalta noudatan sellaista yksinkertaista perussääntöä, että teen sen aina 2 päivää ennen peliä, eli maanantaina raskas puntti ja kevyt puntti joko to tai pe riippuen pelipäivästä. Joka päivä teen keskikroppaa, venyttelyä ja mahdollisesti joitain apuliikkeitä, kuten reisiojennukset,koukistukset, pohkeet, hartiat, yläselkä, rinta, eli esim. kaksi apuliikettä niinä päivinä jolloin ei muuta punttia, apuliikkeet antaa kroppaan perustonuksen eli vahvan olon. Kaikki muu puntti on pelkkää terävyyttä ja kimmoisuutta, pääosin hyppyinä sekä kevyillä lisäpainoilla että ilman vastusta. Kaiken kaikkiaan puntin tulee olla lyhyt ja laadukas. Sellainen terävä, niin että hermo- ja lihasjärjestelmä aktivoituvat. Kunto/kestävyys ja jaksaminen tulee
varmasti lajiharjoittelusta ja pelaamisesta.

Iso kiitos harjoitteluni suunnittelusta kuuluu maajoukkueen fyysiselle valmentajalle Jussi Hirvoselle, joka on auttanut rakentamaan minulle sopivan paketin koko kauden kestäväksi.

TBBB: Keskitytkö kauden aikana kehittämään erityisesti jotain tiettyä osa-aluettasi?

Ville: Yritän kauden aikana kehitää kaikkia osa-alueita tasaisesti tai ainakin ylläpitämään niitä. Tietenkin kaudella lajiasiat ovat suuremmassa osassa. Heittoharjoittelua tulee tehtyä hyvin paljon.

TBBB: Kuinka merkittävä osa harjoittelua on lepo? Miten lepäät?

Ville: Yritän saada viikkoon aina yhden vapaapäivän, joskus se on mahdollista joskus ei. Raskaiden viikkojen jälkeen viikkoon mahtuu yleensä 2 vapaapäivää. Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan kehoa milloin se tarvitsee lepoa. Tosin siinä on vielä opettelemista, joskus huomaa aivan liian myöhään levon tarpeen.

Lepo on hyvin tärkeä osa palapeliä, jos se menee pieleen niin sitten menee myös kehitys. Lepään yleensä ihan vaan nukkumalla ja makoilemalla. Kavereita tulee tietenkin käytyä morjestamassa.

TBBB: No entä ruokapuoli. Noudatatko jotain tiettyä ruokavaliota vai meneekö suuhun mitä sattuu?

Ville: Yritän aina katsoa mitä suuhun pistän, mutta mitään äärimmäistä linjaa en harrasta. Hyvin vähän tulee käytyä hampurilais- tai kebabpaikoissa. Pääosin ruoka koostuu pastasta ja kanasta/jauhelihasta. Iltaisin yritän syödä vähän enemmän proteiinia. Karkkeja ja kaikkia muita herkkuja yritän välttää, mutta herkkusuuna vaikeudet ovat kovat.

Lisäravinteita käytän hyvin vähän. Kreatiini ja monivitamiini kuuluu kuitenkin perusarkeen. Myös jokaisen harjoituksen ja pelin jälkeen on koko joukkueelle palautusjuomat. Muuten yritän olla irti niistä hyvin paljon, kaiken tarvittavan yritän saada ruoasta.

TBBB: Olet nyt pelannut useamman vuoden Korisliigaa ja edustanut kahta eri seuraa. Kuinka ammattimaisesti näkemäsi perusteella Korisliigassa nykyisin treenataan?

Ville: Minulla on ollut onni olla mukana kahdessa hyvin organisoidussa organisaatiossa,joissa pelaajalla on kaikki mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan ammattimaisesti. Oma kehitys on kuitenkin aina itsestä kiinni, ei voi syyttää olosuhteita eikä seuroja. Eli ainakin Lahdessa ja Kotkassa homma on toiminut ammattimaisesti. Molemmilla paikkakunnilla treenataan kaksi kertaa päivässä eikä kehitys jää kiinni salivuorojen, punttisalin, hieronnan, fysion, lääkäreiden tai varusteiden puutteesta. Tämä on se taso, mihin kaikkien seurojen tulisi pyrkiä.

All Photos by Kai Kilappa.

All Stars -pelaajaäänestys

2009-02-10T11:52:00.002+02:00

Viime viikolla äänestettiin kadoksissa olleen All Stars -pelin järjestämisestä. The BBall Blogin lukijat olivat lähes liikuttavan yksimielisiä siitä, että tuo useita vuosia poissaollut tapahtuma olisi ehdottomasti herätettävä jälleen henkiin.

-43% oli sitä mieltä, että peli olisi ehdottoamsti pelattava ensi kaudella
-39% oli jopa sitä mieltä, että on suorastaan häpeällistä ettei peliä ole saatu järjestettyä vuosiin

Tapahtumalla olisi siis selvästi kannatusta. Vain 16% vastaajista oli peliä vastaan.

Muutama vuosi sitten tein tästä aiheesta pienen jutun Hoops-lehteen ja kyselin silloin Koripalloliitosta syitä sille, miksei peliä enää pelattu. Siihen oli olemassa useita syitä.

Ensinnäkin sellaista aktiivista järjestäjätahoa ei oikein tahtonut löytyä. Pelin olisi voinut järjestää tietysti itse Koripalloliitto, mutta myös jokin ulkopuolinen tapahtumajärjestäjä tai kenties pelaajayhdistys, joka pelin on joskus aikoinaan järjestänytkin. Nyt intoa ja tekijöitä ei vain ollut tarpeeksi. Lisäksi Koripalloliitosta kantautui sellaista viestiä, että useat seuratkaan eivät olleet kovin innoissaan päästämään parhaita pelaajiaan ylimääräiseen viihdeotteluun loukkaantumisriskin takia. Ja lisäksi, oli mielipiteitä myös siitä, että tämä ylimääräinen ottelu kuormittaisi liikaa jo ennestään tiivistä ja pitkää Korisliigan otteluohjelmaa.

Olivat syyt silloin mitkä tahansa, niin nyt voin kaikkien pelin puolesta äänestäneiden iloksi kuitenkin vihjaista, että tällainen tapahtuma on viime aikoina todella liikkunut erinäisten tahojen puheissa ja All Stars -peli saattaa kuin saattakin tehdä lähiaikoina jälleen paluun Korisliigaan. Pidetään peukut pystyssä, että hanke edistyisi toivottuun tapaan. Mutta tästä asiasta sitten enemmän, kun on sen aika.

Koska niin moni tämän blogin lukija kaipaisi All Stars -peliä Korisliigan otteluohjelmaan, on vain luonnollista, että seuraavaksi järjestän The BBall Blogin All Stars -pelaajaäänestyksen tämän kauden kuvitteelliseen All Stars -peliin.

Säännöt tulevat tässä:

Koska blogiohjelmisto ei salli ihan yhtä hienoa äänestyskäytäntöä kuin NBA:n nettisivuilla, pyydän lukijoita ehdottamaan tämän topicin kommenttiosioon oman All Stars -pelin tähtiviisikkonsa. Olen jakanut Korisliigan joukkueet perinteiseen ITÄ vs LÄNSI asetelmaan seuraavalla tavalla:

ITÄ:
Joensuun Kataja
LrNMKY
KTP
Kouvot
Porvoon Tarmo
Namika Lahti

LÄNSI:
ToPo
Espoon Honka
Team Componenta
Pyrintö
FoKoPo
UU-Korihait

Eli näissä raameissa lukijoiden tulisi valita omainen tähdistöviisikkonsa. Ja HUOM. pelissä noudatetaan tietenkin Korisliigan ulkomaalaisvahvistuskiintiötä, eli kumpaisenkin joukkueen aloitusviisikossa saa olla maksimissaan 3 ulkomaalaisvahvistusta. Tässä omat All Stars -viisikkoni 2009:

ITÄ:
PG Larry Blair, Kataja
SG Roope Suonio, Kouvot
SF Damon Williams, KTP
PF Sami Pekkola, Namika Lahti
C Jeremiah Wood, Kataja

LÄNSI:
PG Bojan Sarcevic, UU-Korihait
SG Alain Laroche, UU-Korihait
SF Ray Cunningham, FoKoPo
PF Kimmo Muurinen, Honka
C Antti Nikkilä, Pyrintö

Sitten ei muuta kuin antamaan ääniä omille suosikeille!!!

Tammikuun pelaajat

2009-02-04T00:23:00.002+02:00

Koripalloliitto ehti tällä kertaa ennen minua ja valitsi kuukauden Korisliiga-pelaajaksi Lappeenrannan Demetrius Brownin. Miehen otteet olivat tammikuussa sen verran hyvät, että hänen nimensä pyöri pitkään myös minunkin listoillani. Koska Koripalloliitto kuitenkin ehti jo palkita Brownin, niin päätin jakaa nämä korkealle arvostetut The BBall Blogin kuukauden pelaajapalkinnot eri osoitteeseen.

Tammikuun kotimainen pelaaja: Pasi Riihelä, LrNMKY

Heitin pitkään kolikkoa olisinko antanut tämän tittelin Riihelälle vai loistavan kuukauden Kouvolassa pelanneelle Roope Suoniolle. Roope teki kuudessa pelaamassaan ottelussa kovaa jälkeä: 13,2 pistettä (5. paras suomalainen)ja 2,8 syöttä (5.paras suomalainen) per ottelu sekä heitti kolmosensa sisään kylmän tammikuun aikana huikealla 51,2% osumatarkkuudella. Lisäksi Kouvot voitti Roopen tammikuussa pelaamistaan kuudesta ottelusta viisi. Roopen tammikuuta häiritsikin pieni loukkaantuminen.

Nyt kävi kuitenkin niin, että Lappeenrannan ikinuoren Pasi Riihelän vuoden vaihteen jälkeen parantuneet otteet veivät tällä kertaa tittelin itärajalle. Pisteitä Riihelä naputti tammikuussa 13,4 keskiarvolla (4.paras kotimainen)ja levypalloja tarttui 7,4 ottelua kohden (3.paras kotimainen). Näiden lisäksi Riihelä oli tammikuun kolmanneksi tehokkain kotimainen peluri 14,9 ottelukohtaisella teholla.

Riihelä on aloittanut kautensa hieman vaisusti, mutta vanha moottori vaatinee näköjään hieman pidemmän lämmittämisen ennenkuin se vertyy jälleen kiihdytysajoihin. Riihelän tasonnosto oli merkittävässä osassa Lappeenrannan tammikuun positiivista voittosuhdetta (5-4) sekä joukkueen taistelun jatkumista pleijariviivan paremmalla puolella. Konkari-Riihelän otteet tulevat näyttelemään ratkaisevaa roolia myös joukkueen loppukauden menestyksessä.

Tammikuun ulkomaalaisvahvistus: Damon Williams, KTP

Kotka kärsi tammikuussa ikävistä loukkaantumisista, kun joukkueen kaksi aloitusviisikon pelaajaa Nanayaw Awuah Addae ja Ville Mäkäläinen joutuivat olemaan sivussa useista otteluista. Joukkueen tahti ei kuitenkaan hyytynyt, 8 pelistä 6 voittoa, joiden myötä KTP majailee sarjakakkosena. Iso kiitos kotkalaisten menestyksestä kuuluu jälleen kerran Damon Williamsille, joka rehki tammikuussa hurjat 37,4 minuuttia ottelua kohden.

Tilastot olivat myös taattua Williams-työtä: 20 pistettä per peli (2.sija tammikuussa), 10,3 leyvä per peli (3.sija), 4 syöttöä per peli (3.sija) sekä 1,6 blokkia per peli (2.sija). Tehot olivat niin ikään kohdillaan: 24,5 per ottelu (2.sija). Kuukauden ulkomaalaisvahvistustitteli menee siis varsin ansaitusti Williamsille.

Viikon kysymys: All Stars -peli?

2009-02-02T13:16:00.003+02:00

Viime viikolla käytiin julkisen sanan puolella vilkasta keskustelua Korisliigan amerikkalaisvahvistusten määrästä. The BBall Blogissa otettiin tuohon keskusteluun osaa äänestyksen muodossa, kun lukijat saivat äänestää mieleistänsä ratkaisua. Ääniä annettiin 189 kappaletta.

- 46% äänestäneistä pitäisi nykyisen 3 jenkin säännön ennallaan
- 35% olisi valmis pelaamaan 2 amerikkalaisella
- 8% rajoittaisi ulkomaalaisten määrän yhteen
- 7% poistaisi rajoitukset kokonaan
- ja kaksi äänestäjää oli sitä mieltä että Korisliigaa voisi pelata pelkillä kotimaisillakin

Julkisuudessa on muutama taho kannattanut ulkomaalaisten rajoittamista pelkästään yhteen sillä perusteella, että seurat ovat ajautuneet taloudelliseen ahdinkoon lennättäessään tänne joka vuosi ison joukon amerikkalaisia. Itse näen tuon ehdotuksen ja sitä perustelevan argumentin hieman ontuvana. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että tässä pitää ennen kaikkea peräänkuuluttaa vastuullisempaa toimintaa seuroilta, mutta en lähtisi hakemaan sitä tällaisten rajoitusten kautta. Korisliiga ampuisi itseään omaan jalkaan tasollisesti, mikäli amerikkalaisten määrä vähennettäisiin yhteen. Ja sen seurauksena uskoisin myös yleisön äänestävän jaloillaan, joka kääntyisi lopulta kuitenkin taloudellisesti seurojen harmiksi.

Yhdyn siis äänestäjien enemmistöön ja pitäisin Korisliigan kiintiön ennallaan. Yhdyn myös muutamaan esitettyyn kannanottoon siitä, että tuo määrä tulisi lyödä lukkoon pidemmäksi aikaväliksi, jotta seurat voivat suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Tästä aiheesta ei tulisi käydä keskustelua erikseen jokaisen kauden päätteeksi.

Sitten tämän viikon äänestykseen. Helmikuu on useissa liigoissa kautta maailman tunnettu perinteisestä All Stars -ottelustaan. Suomessa tätä tähtien kohtaamista ei ole kuitenkaan järjestetty enää useaan vuoteen. Tällä viikolla kysymys kuuluukin: Pitäisikö myös Suomessa pelata All Stars -peli?

Vastaus:
A) Kyllä. Loistava viihdetapahtuma.
B) Ei. Turhaa showpalloa ja katkaisee harmittavasti runkosarjan otteluohjelman.
C) On suorastaan häpeällistä että peliä ei ole saatu järjestettyä vuosiin.
D) Ei meillä riitä tarpeeksi tähtiä moiseen peliin.

Lööppi-koripalloa

2009-01-30T12:46:00.004+02:00

Kritisoin tässä joitakin viikkoja sitten koripallon huonoa näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Kuin sattuman kautta, media vastasikin huutoon näyttävällä tavalla. Sitä saa mitää tilaa. Koripallo on nimittäin ollut viime viikkoina esillä mediassa ennen näkemättömällä tavalla.

Viime aikojen koripallouutisointi on ollut näkyvää, mutta ei varmasti kaikille koripalloihmisille mieluista. Vanha markkinointijermujen hokema toki kuuluu: "Julkisuutta se on huonokin julkisuus", mutta en usko, että kenelläkään koripallon ystävällä oli mielessään ihan tällaiset otsikot.

Mistä kaikesta tässä on sitten puhuttu?

Eniten keskustelua on herättänyt muutama vuosi sitten Porvoon Tarmosta tehty dokumentti. En ole itse vielä kyseistä pätkää nähnyt, mutta usealta taholta kuultunua se sisältää varsinaista klassikkomateriaalia. Dokumentista on myös ilmeisesti tehty jonkin sortin rikosilmoitus, joten ei ihme että se on ollut esillä mediassa, niin lehdissä kuin televisiossakin. En vielä osaa kommentoida tarkemmin itse dokumenttia, mutta kun se tulee helmikuussa televisiosta, niin palaan varmasti asiaan.

Sitten on tietysti puhuttu liigaseurojen talousvaikeuksista, josta on seurannut iso keskustelu Korisliigan tulevaisuudesta koskien amerikkalaispelaajia ja seurojen määriä. Keskusteluun on ottanut osaa jo useampikin taho, kuten muutama seurajohtaja ja taustavaikuttaja, entisiä pelaajia, päävalmentajia ja myös maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann.

Dettmann joka tunnetaan jyrkkänä amerikkalaiskiintiön vastustajana totesi myös, että koko tämä kiintiökeskustelu on vahingollista eikä sitä pitäisi käydä julkisesti. Dettmann onkin osittain oikeassa. Korisliiga ja seurat eivät voita siinä mitään, että sekalainen sakki aina kalakauppiaista lähtien heittelävät "totuuksiaan" julkisesti Korisliigan tulevaisuudesta ja tarvittavista toimista.

Toisaalta, keskustelussa on esitetty myös erittäin hyviä, argumentoituja kannanottoja (esim. Kouvojen luotsi Jukka Toijalalta Kouvojen internet-sivuilla), joissa on pyritty etsimään kompromissia yhden jenkin ja kiintiön poistamisen väliltä. Ikävä kyllä valtamediaan on toistaiseksi päästetty vasta tämä yhden jenkin sääntöä kannattava mielipideryhmittymä. Koskivaara aloitti sen Ilta-Sanomissa ja muutama muu pääkaupunkilainen koripallovaikuttaja jatkoi sitä Helsingin Sanomissa kuluneella viikolla. Valtamedian olisikin mielestäni aika ottaa tässä keskustelussa esille myös muut mielipiteet.

Helsingin Sanomissa on tällä viikolla otettu aktiivisesti muutenkin kantaa koripalloon. Eräs lehden urheilutoimittaja sivusi kolumnissaan (ma 26.1) koripallon medianäkyvyyttä seuraavalla tavalla:

"Kovasta kohtalostaan koripallo ei voi syyttää ainakaan mediaa. Laji on ollut lehdistön ja tv:n suosikki Kallu Tuomisen luotsattua maajoukkueen 11:nneksi Tokion olympialaisissa 1964."

Itse en pystynyt aivan loppuun asti seuraamaan kyseisen toimittajan argumentointia, mutta ilmeisesti hän viittaa siihen, että Tokion olympialaisten hyvä koripallomenestys nosti lajin aikanaan urheilutoimittajien suosioon. Tämä tapahtui kuitenkin 45 vuotta sitten. Kuinkahan moni silloisista urheilutoimittajista kirjoittaa vielä tänä päivänä juttuja koripallosta. Ja kuinkahan moni nykyisistä urheilutoimittajista vielä muistaa tuon upean olympiasaavutuksen ja pitää siksi koripalloa lemmikkinään. Veikkaan, että kyseinen toimittaja saattaa olla lajinsa viimeinen.

Lisäksi viimeisimmässä Urheilulehdessä nostetaan esiin Suomen Koripalloliiton "honkalaisuus" ja annetaan rivien välistä ymmärtää, että suomalaista koripalloa johtaa eräänlainen Honka-mafia. Mielenkiintoinen taustakartoitus, mutta en koe silti olevani kovinkaan suuren uhan alla. Koripalloperhe on Suomessa melko pieni, joten liiton honkalaisuudessa on varmasti mukana myös ihan puhdasta sattumaa. Palataan tähän sitten, kun Espoon Honka alkaa saamaan lisäpisteitä sarjataulukkoon jollain hämärällä kabinettipäätöksellä.

Urheilulehdelle on kuitenkin jaettava myös kiitosta. Lehti on viimeisen kuukauden aikana kirjoittanut paljon aktiivisemmin koripallosta. Entiset sivupalstan pikku-uutiset ovat nyt löytäneet tiensä ihan koko sivun jutuiksi ja piipahtipa kaikille tuttu Petteri Koponen jopa lehden kannessa. Kansikuvat ja palstamillimetrit eivät tietenkään ole sinällään mikään itseisarvo, vaan tärkeintä on että lajista kirjoitetaan asiantuntevasti. Urheilulehti on kuitenkin petrannut tälläkin saralla viime aikoina, kiitos muutaman yksittäisen toimittajan, jotka ovat jaksaneet tehdä kunnollista taustatyötä ja poimia mielenkiintoisia näkökulmia.

Koripallosta on siis kirjoitettu lehdissä. Iso osa jutuista on ollut negatiivissävytteistä ja pahoin pelkäänkin, että tämä pieni koripallobuumi on vain kausiluontoista. Kuten media-analyysissani kirjoitin, koripallosta kirjotetaan vain silloin kun siinä tapahtuu jotain tavanomaisesta poikeavaa. Valtamediaa ei niinkään kiinnosta itse pelit ja ottelutapahtumat. Koripallosta onkin tullut eräänlainen lööppi-laji, joka ei kiinnosta ellei sen parissa kipunoi jokin pieni sensaatio. Tästä samasta syystä myös vähemmän kiinnostavat "järkevät" kannanotot kiintiökeskusteluun ovat toistaiseksi jääneet ilman huomiota, ne eivät ole niin "mediaseksikkäitä". Siksi uskonkin, että kiinnostus koripalloa kohtaan median parissa hiipuu taas pian, kun tilanteet rauhottuvat. Toivottavasti media todistaa väitteeni vääräksi.

Viikon kysymys: Jenkkikiintiö?

2009-01-27T10:11:00.003+02:00

Korisliigassa pelaavien amerikkalaisten määrä on jälleen kerran ollut esillä julkisissa puheissa. Muutama viikko sitten eräs kalakauppias ehdotti iltapäivälehdistölle, että Korisliigassa olisi siirryttävä yhden amerikkalaisvahvistuksen käytäntöön. Ehdotus sai tukea maanantain Helsingin Sanomissa, kun lehden urheilutoimittaja oli nostalgisissa tunnelmissaan samoilla linjoilla. Tänään tiistaina myös Espoon Hongan toimitusjohtaja Mika Sohlberg antaa samaisessa lehdessä varovasti ymmärtää, että vähempi määrä amerikkalaisia riittäisi hänellekin.

Käsillä on mielenkiintoinen keskustelu. Yhtäällä ovat siis ne, joiden mielestä amerikkalaisten määrää tulisi tiputtaa nykyisestä kolmesta per joukkue yhteen. He perustelevat kantansa usein niin sanotulla "ennen oli paremmin" argumentilla sekä viittaavat useiden seurojen talousongelmiin. Sohlberg toteaa haastattelussa, että yksi hyvä jenkki maksaa seuralle kaudessa noin 50 000 euroa. Amerikkalaispelaajien karsiminen olisi siis myös merkittävä säästö Korisliigan seuroille.

Toisaalla ovat taas ne, joiden mielestä amerikkalaisten lukumäärää ei pitäisi karsia. Tiedän, että myös tämän linjan kannattajia löytyy monia, mutta toistaiseksi julkisesti oman kantansa on uskaltanut esittää vasta Kouvojen päävalmentaja Jukka Toijala. Jenkkien karsimista vastustavat ovat usein sitä mieltä, että sarjan kovan tason ylläpitäminen vaatii vierastyöläisten läsnäoloa. Heidän mielestään amerikkalaisten karsiminen olisi askel amatöörimäisempään suuntaan. Talouskysymykseen etsitään vastausta taas siitä suunnasta, että miksi niiden seurojen, jotka ovat hoitaneet asiansa mallikkaasti, olisi kärsittävä joidenkin seurojen holtittomasta rahankäytöstä. Tietenkin myös moni katsoja haluaisi nauttia urheilulliseksi tiedettyjen amerikkalaisten esityksistä.

Sitten on tietysti aina olemassa myös hajanaisia mielipiteitä, jotka ehdottavat jenkkikiintiön poistamista kokonaan tai toisesta ääripäästä jenkkivahvistusten sulkemista sarjasta kokonaan. Jossain välimaastossa on varmasti myös kannatusta jonkinlaiselle kompromissiratkaisulle.

Vaihtoehtoja siis löytyy, mutta mikä on oikea ratkaisu. Kysymys on tärkeä ja oli vastaus ja päätös mikä tahansa, se tulee oleellisesti vaikuttamaan Korisliigan tulevaisuuteen. Siksi kysynkin nyt teiltä kaikilta blogin lukijoilta:

Monellako jenkillä Korisliigaa pitäisi ensi kaudella pelata?

- O, Mennään pelkillä kotimaisilla.
- 1, Yksi hyvä riittää, säästetään säästetään.
- 2, Tehdään kompromissi.
- 3, Nykyinen määrä on oikea.
- Jenkkikiintiö pitäisi poistaa kokonaan

Suomen TOP-10 pelaajat

2009-01-26T11:33:00.003+02:00

Viime viikon äänestys on nyt saatu päätökseen ja meillä on selvillä The BBall Blogin lukijoiden mielestä Suomen kautta aikojen 10 parasta koripalloilijaa. Muistutuksena tässä vaiheessa pitänee vielä todeta, että edellytyksenä äänestyslistalle pääsyyn oli että pelaaja on jo lopettanut aktiiviuransa pääsarjatasolla.

Muutama hyvä ehdotus tälle listalle tuli myös kommenttiosioon. Esimerkiksi uskomattoman uran tehnyt naiskoripalloilija Lea Hakala kuulunee ehdottoamsti Suomen kautta aikojen koripalloilijoihin.

Muutama kyseli myös suomalaistuneiden amerikkalaispelaajien perään, kuten Kotkan Larry Poundsin. Jätin Larryn ja muutaman muun vastaavan pelaajan pois äänestyksestä, sillä halusin etsiä sellaisia Suomessa koripallo-oppinsa saaneita, kotimaan juniorimyllyn tuotteita. Larry toki kuuluu Suomikoriksen ikimuistoisiin nimiin, vaikka ison osan urastaan pelasikin USA:n passilla.

Mutta sitten itse listaan. Ääniä annettiin tällä kertaa ennätysmäiset 330.

Suomen TOP-10 koripalloilijat:

1. Hanno Möttölä (199 ääntä)
2. Kari-Pekka Klinga (142)
3. Kari Liimo (135)
4. Jyri Lehtonen (85)
5. Pekka Markkanen (70)
6. Jorma Pilkevaara (66)
7. Roope Mäkelä (65)
8. Juha Luhtanen (64)
9. Tapio Sten (63)
10.Jukka Toijala (63)

Tässä on siis The BBall Blogin lista suomalaisista koripallolegendoista. Hanno Möttölä oli äänestyksen ylivoimainen ääniharava. Myös toiseksi tullut Klinga ja kolmanneksi äänestetty Liimo keräsivät ison osan äänistä. Kärkikolmikon jälkeen äänet jakautuivatkin tasaisesti. Kun listaa katsoo, niin ensimmäiseksi tulee mieleen sen nuorekkuus. Sellaiset nimet kuin Lehtonen, Mäkelä, Toijala ja Luhtanen tuntuvat pelaajilta, jotka ovat vasta tovi sitten lyöneet tossunsa naulaan. Aika onkin selvästi tehnyt tehtävänsä ja hieman vanhemmat koripalloikonit jäivät äänestyksessä tuoreempien tähtien jalkoihin. Liimo ja Pilkevaara sentään pitivät pintansa.

Joka tapauksessa lista on hieno ja jokainen sille yltänyt pelaaja on varmasti paikkansa ansainnut. Mikäli Suomessa saadaan jonkinlaista Hall Of Fame -meininkiä järjestettyä lähivuosina, esimerkiksi Vantaan koripallomuseon yhteyteen tai Kotkaan suunnitteilla olevaan koripallomuseoon, niin näillä nimillä olisi varmasti hyvä aloittaa.

Myös TOP-10 listan ulkopuolelle niukasti jääneistä nimistä löytynee muutama ehdoton Hall Of Fame -nimi:

11. Timo Lampen (54)
12. Sakari Pehkonen (53)
13. Kalevi Sarkalahti (49)
14. Kanni Kulonen (42)
15. Anssi Rauramo (38)

Ja tietysti on hyvä muistaa, että tällä hetkellä vielä koripalloa tahkoavista pelaajista löytyy varmasti muutama nimi, jotka tulevat yltämään listalle, kuten vaikkapa ikinuori Martti Kuisma ja tietysti Teemu Rannikko.

Kiitos kaikille äänestäneille.

Korisliigan katsojaluvut

2009-01-22T11:50:00.005+02:00

Koripalloliitto julkaisi tällä viikolla pitkästä aikaa hyvän uutisen koskien suomalaista koripalloilua. Korisliigapelejä on nimittäin käynyt alkukaudesta katsomassa ennätyspaljon yleisöä. Katsojakeskiarvo on tällä hetkellä 894, mikä tarkoittaa lähes viiden prosentin kasvua viime kaudesta.

Tietenkin aina voidaan spekuloida sillä, että millä laskutavalla näihin lukuihin on päästy. Esimerkiksi ToPo on ilmoittanut katsojakeskiarvokseen 1297, mutta ainakaan kummassakaan kahdessa ottelussa, jotka minä olen tällä kaudella Kisahallissa pelannut, ei tuohon määrään olla missään nimessä ylletty. Kyse onkin luultavasti siitä, että lukuihin on laskettu mukaan myydyt kausikortit. Joten jos joku kausikorttilainen on jättänyt menemättä peliin, on hän silti ollut niin sanotusti paikan päällä, koska on pelistä maksanut kausikortin muodossa. Rahallisesti tällä ei ole merkitystä. ToPon peleissä onkin varmasti käynyt täten "maksaneita" katsojia tuon ilmoitetun luvun verran, mutta tietenkin itse paikan päällä Kisahallissa tunnelma ei ole ollut reilun tuhannen katsojan luokkaa. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Sitäkään en osaa sanoa, onko katsojaluvut laskettu jokaisella paikkakunnalla samalla kaavalla. Ainakin oman joukkueeni Namika Lahden peleissä tuo ilmoitettu 1056 katsojaa vaikuttaa silminnähden melko totuudenmukaiselta luvulta, samaa voin sanoa ikävä kyllä Porvoon Tarmon 494 katsojasta.

Joka tapauksessa tämä uutinen tuo mukanaan positiivisella tavalla valoa Korisliigan tunnelin päähän. Korisliiga on ollut tänä vuonna hurjan tasainen ja myös kilpailullisesti kovatasoinen. Tämä on varmasti vaikuttanut katsojalukuihin, sillä lähes jokaisesta pelistä (myös keskellä viikkoa väännetyistä otteluista) katsojat ovat saaneet odottaa ihan kunnon kamppailua.

Katsojalukujen nousu on hieno saavutus. Verrataanpa Korisliigan katsojalukuja hieman muihin sarjoihin. Esimerkiksi Ruotsissa koripalloyleisö on ollut viime aikoina melkoisessa laskussa. Viime kaudella Basketliganissa kävi peräti 12 prosentin kato yleisökeskiarvoissa. Siellä pelejä käytiin viime kaudella katsomassa piirun verran vähemmän kuin meillä täällä Suomessa. Basketliganissa oli 881 katsojaa per peli.

(Lähde:http://www.sr.se/cgi-bin/ostergotland/nyheter/artikel.asp?Artikel=1966727)

Entä kotimaan muut palloilusarjat:

Liiga................2008.....2007

SM-liiga.............5101....4984
Veikkausliiga......2631....2976
Superpesis..........1518....1420
Mestis................1149....1060
Lentopalloliiga.......550.....494
Salibandyliiga........513.....422

(Lähde: Huippu-urheilun faktapankki: http://www.kihu.fi/faktapankki)

Kuten luvuista näemme, kaikissa muissakin sarjoissa on tapahtunut kasvua paitsi jalkapallossa. Uhreilussa on siis tällä hetkellä vetoa. Näiden lukujen mukaan Korisliiga on Suomen viidenneksi seuratuin palloilusarja, kun jääkiekon ja jalkapallon lisäksi sen eteen kiilaa vielä pesäpallo ja jääkiekon Mestis.

Korisliiga voi kuitenkin olla tyytyväinen tämän hetken tilanteeseensa. Jonkin verran puheissa ollut Salibandyliiga koripallon uhkaajana on vielä kaukana selän takana. Mutta tietenkään tämä kasvu ei tarkoita sitä, että nyt voitaisiin jäädä lepäilemään. Päinvastoin.

Korisliigan pitäisi nyt heittää entistä enemmän vettä kiukaalle. En näe mitenkään mahdottomana, etteikö Korisliigassa voitaisi lähivuosina yltää tuon maagisen 1000 katsojan keskiarvoihin. Se vaatii vain paljon työtä ja ennen kaikkea yhteispeliä liiton ja seurojen välillä. Markkinointia, brändäystä, ottelutapahtumien kehittämistä, uusien ideoiden kokeilemista. Ja tämän kaiken pitää tapahtua samanaikaisesti kahdella tasolla, paikallisesti aina jokaisen seuran toimesta omilla paikkakunnilla sekä maanlaajuisesti, liiton vetämänä, koko lajia edistävänä toimintana. Se vaatii tietysti resursseja, mutta maksaa itsensä oikein tehtynä myös varmasti takaisin.

Eniten kiinnittäisin tällä hetkellä huomiota siihen, miten katsojat saataisiin paremmin viihtymään otteluissa. Jokaisesta ottelusta pitäisi saada rakennettua kokonaisvaltainen paketti, tapahtuma johon tullaan viihtymään ja nauttimaan, kenties syömään ja fiilistelemään hyvässä seurassa, ei pelkästään katsomaan itse peliä. Isoimpana ongelmana näen edelleen sen ikuisen murheenkryynin eli pelipaikat. Vähissä ovat ne Korisliigan peliareenat, joissa olisi mahdollista liittää pelin oheen myös muita palveluja, kuten ravintoloita.

Väitän kuitenkin, että katsojalle tarjottavana viihdetuotteena ei Korisliigan runkosarjaottelussa ole mitään vikaa. Perustuote on siis kunnossa. Pelin taso on parempaa kuin koskaan, sarja on tiukka ja kiinnostava. Katsojille olisikin perustuotteen kylkiäisiksi kyettävä tarjoamaan vielä lisää elämyksiä. Viiden prosentin kasvu keskiarvoissa on hyvä alku, toivottavasti kauden toinen puolisko kerää ihmisiä lehtereille vielä enemmän.

Äänestys: Kautta aikojen TOP 10 parhaat suomalaiset koripalloilijat

2009-01-20T11:49:00.003+02:00

Urheilulehti valitsi vuodenvaihteen juhlanumerossaan useiden lajien 10 kautta aikojen parasta pelaajaa. Koska koripallo ei ollut lajina edustettuna lehden valinnoissa, niin ajattelin että meidän koripalloihmisten pitää tehdä se itse.

Tällä viikolla The BBall Blogin lukijat saavatkin äänestää omasta mielestään Suomen parhaita koripalloilijoita. Olen kerännyt kyselyyn tukun nimiä, jotka mielestäni voisivat tällaisen tittelin ansaita. Toki jokunen nimi on saattanut jäädä epähuomiossa poiskin, joten niitä nimiä voi ehdotella kommenttiosioon.

Tällä kertaa äänestyksessä saa poikkeuksellisesti valita myös useamman vaihdoehdon. Viikon lopulla kerään sitten tulokset yhteen ja muodostan niistä Suomen kautta aikojen TOP 10 koripalloilijat listan. Kriteerinä listalle pääsyyn on siis se, että pelaaja ei ole enää aktiivi pääsarjatasolla, vaan jo uransa huipulla päättänyt. Täten siis esimerkiksi Teemu Rannikkoa ja kumppaneita ei ole äänestysvaihtoehdoissa.

Nyt etsitään siis kymmentä parasta suomalaista koripalloilijaa.

Tässä vaihtoehdot sattumanvaraisessa järjestyksessä ja muutama sananen joistakin pelaajista:

Kari Liimo: Kautta aikojen ensimmäinen suomalainen NBA-varaus, vuoden koripalloilija vuosina -63, -64, -65, -69, -70 ja -71. SM-sarjan pistekeskiarvo 19,4, maajoukkueessa (15,3).

Anssi Rauramo: Legendaarinen SM-sarjajyrä. SM-sarjan korintekijätilaston kautta aikojen 5. (9032 pistettä).

Kari-Pekka Klinga: Kaipaa tuskin esittelyjä. Korintekijätilaston kakkonen (10.405 pistettä), keskiarvo SM-sarjassa 17,8. Urheilutoimittajien Vuoden koripalloilija vuosina 1986 ja 1994. Voittanut 6 Suomen mestaruutta.

Kalevi Sarkalahti: Toinen suomalainen NBA-varaus,voittanut 5 Suomen mestaruutta, pisteitä SM-sarjassa 5944 (sijalla 21, keskiarvo 20,8). Vuoden koripalloilija vuosina -72, -74, -75, -76.

Hanno Möttölä: Ainoa koskaan NBA:ssa pelannut suomalainen. Mittava ura myös Euroopan huippusarjoissa. 8 kertaa putkeen Vuoden koripalloilija vuosina 1997-2005.

Pekka Markkanen: Pitkän uran Euroopassa luonut todellinen suomalainen sentteri. Vuoden koripalloilija 1989, 1993, 1996.

Erkki Saaristo: Kotimaisen pistetilaston sijalla 6. (8968 pisteetä, keskiarvo 16,3).

Timo Lampen: Ikimuistettava lahtelaiskoripalloilija. 5-kertainen SM-sarjan korikunigas ja Vuoden koripalloilija vuosina -61 ja -62. Pitää nimissään yhden ottelun piste-ennätystä maaottelussa yhdessä Klingan ja Möttölän kanssa (42).

Tapio Sten: Ainoa kotimainen pelaaja, joka on kruunattu kauden pistekuninkaaksi amerikkalaispelaajien invaasion jälkeen (1980). Korikuningas kaudella pinnoja syntyi 34,9 pisteen keskiarvolla. Kautta aikojen pistetilastossa sijalla 9 (8079, ka 19,5).

Jarkko Tuomala: Legendaarinen KTP-ikoni, pelannut eniten SM-sarjaotteluja 623. Pistetilastossa sijalla 13. (7344, ka 11,8), paras suomalainen levyrimies SM-sarjassa.

Sakari Pehkonen: Pistetilaston sijalla 12. (7346, ka 15,6). Vuoden koripalloilija 1987.

Roope Mäkelä: Eniten pelkällä oikealla kädellä pisteitä tehnyt kotimainen pelaaja (6759, ka 15,5.) Voitti urallaan 4 Suomen mestaruutta.

Pertti Marttila: Toinen pitkänlinjan kotkalainen. Pistetilaston sijalla 11. (7480, ka 12,9).

Timo Saarelainen: Kautta aikojen kolmas suomalainen NBA-varaus, mutta putosi viimeisten joukossa Lakersin kokoonpanosta vuonna 1986.

Muita hyviä vaihtoehtoja:

Juha Luhtanen
Sami Laaksonen
Jyri Lehtonen
Riku Marttinen
Mikko Koskinen
Pasi Kauha
Mika Kankaanpää
Jari Vekkilä
Jukka Toijala
Markku Larkio
Tommi Lanki
Jari Raitanen
Petri Niiranen
Mikael Salmi
Risto Lignell
Jorma Pilkevaara
Jouko Heikkinen
Paavo Koskivaara
Heikki Kasko
Kanni Kulonen

Lopuksi muistutus vielä, että toki joku varteenotettava nimi on saattanut jäädä listalta poiskin, joten niitä voi ehdottaa kommenttiosioon. Sitten ei muuta kuin äänestämään.

Tapaus Abdullah

2009-01-16T20:13:00.003+02:00

Uusi vuosi on alkanut Korisliigassa taas tapahtumarikkaana. Monia on puhuttanut ainakin Team Componentan ja joukkueen entisen valmentajan Eero Nikkarisen välien selvittely, joka sai nyt uuden käänteen oikeudenkäynnin päätettyä karkkilalaisjoukkueen olevan velvollinen maksamaan Nikkariselle huikeat 60 000 euroa. Itse en tiedä tarkalleen, mitä Nikkarisen ja Team Componentan välillä oikein on tapahtunut, mutta jotain on mennyt jossain vaiheessa pieleen ja pahasti.

Huvittavinta tässä on varmasti se (jos tällaisista uutisista Korisliigaa koskien jotain hupia edes jaksaa etsiä), että Nikkarinen tuskin olisi koskaan tuollaisia summia tienannut yhdessä kaudessa valmentamalla Team Componentaa. En tiedä onko tapaus nyt loppuunkäsitelty vai jatkuuko sen puiminen seuraavassa oikeusasteessa, mutta ainakin tämä tapaus antaa varmasti hyvän opetuksen niin seuroille kuin valmentajille ja pelaajillekin, että sopimuksia tehdessä on syytä todella kiinnittää huomiota millaiseen paperiin nimensä ruksaa.

Myös uuden joukkueeni amerikkalaisvahvistuksen Bilal Abdullahin kuukauden mittainen pelikielto ja irtisanominen Namika Lahdesta on herättänyt keskustelua. Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että olin toki paikalla Joensuussa, missä kohuttu Sami Lehtorantaan kohdistunut potku tapahtui, mutta en itse kuitenkaan nähnyt tilannetta. En ole myöskään nähnyt tekoa nauhalta. Usealta taholta olen kuitenkin kuullut, että teko todella oli törkeä ja poikkeuksellinen koripallokentillä.

Tapahtunut on todella askarruttanut mieltäni. Ehdin tuntea Bilalin vain muutaman viikon ajan, mutta sain miehestä kuitenkin aivan erilaisen käsityksen, mitä tuo Joensuun teko antaisi ymmärtää. Samaa ovat sanoneet myös muut namikalaiset. Bilal oli rauhallinen luonne, eikä hän koskaan ollut menettänyt hermojaan harjoituksissa.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että potku todella tapahtui. Abdullahille määrättiin teoasta myös Korisliigan historian pisin pelikielto (jos doping-käryjä ei oteta huomioon).

Näkemättä itse tekoa, uskoisin että Korisliiga teki aivan oikein suhtautuessaan tähän tapaukseen ankaralla kädellä. Tämä oli selvä ennakkotapaus väkivaltaisesta käyttäytymisesta, joka ei koripallokentille kuulu.

Aina voidaan puhua, että jääkiekossa tuosta olisi tullut korkeintaan 2 minuuttia, mutta silloin on aina syytä muistaa, että väkivalta (ainakin tappelun muodossa) on aina jollain tasolla kuulunut jääkiekon lajikulttuuriin. Koripalloon se ei kuulu.

Koripallo on toki kontaktilaji, mutta jotta lajia voitaisiin pelata kovaa ja "sopivan kontaktin" rajoissa, tällaiset rajojen ylitykset on syytä kitkeä pois kovalla kädellä. Kuten Namikan päävalmentaja Toiviainen jo aikaisemmin totesikin, toivottavasti tämä on Koripalloliitolta harkittu uusi linjaus, että myös muihin väkivaltaisuuksiin kuten nyrkkinujakoihin suhtaudutaan yhtä vakavasti.

Kyse on samalla myös koko lajikulttuurin imagon vaalimisesta, pelin pitämisenä puhtaana ja tietenkin hyvän mallin osoittamisesta nuoremmille pelaajille. Kaikki muistavat varmasti pari vuotta sitten NBA-liigassa tapahtuneet tappelut pelaajien ja myös katsojien kesken. Se tapahtuma oli hetkeksi rapauttaa koko NBA-liigan maineen. Korisliiga ei missään olosuhteissa kaipaa tällaista riesaa itselleen. Jos rangaistuksissa lepsuillaan on vaarana, että aina voi löytyä joku, joka ajattelee että muutaman ottelun pelikielto on ihan kestettävä seuraamus, jos vaan voi kerran kunnolla huitaista sitä ärsyttävää vastustajaa.

Hoops -lehden nousu ja tuho

2009-01-14T13:01:00.002+02:00

Muistan vieläkin hyvin sen päivän, muutama vuosi takaperin, kun sain soiton, että kiinnostaisiko minua lähteä mukaan tekemään uutta suomalaista koripalloajulkaisua. Ideana oli tehdä 3-4 kertaa vuodessa ilmestyvä koripallon aikakauslehti, joka ottaisi hieman mallia amerikkalaisesta esikuvastaan SLAMista, mutta suhtautuisi aiheisiinsa myös kriittisesti. Lehden tavoitteena oli myös olla näyttävä, mikä tarkoitti ammattitaidolla ja hyvillä laitteilla otettuja kuvia sekä tarkoin suunniteltua taittotyötä.

Olin tietysti innoissani. Suomessa ei ollut tällaista lehteä aikaisemmin näkynyt. Yritys oli rohkea, mutta kaikkien tekijöiden mielestä kokeilemisen arvoinen. Lehden teko lähtikin hyvin käyntiin. Juttuja ja aiheita riitti vaikka kuinka ja lehdellä oli käytössään muutama erittäin taitava kuvaaja, joten visuaalinen puoli lepäsi vahvalla pohjalla.

Ensimmäinen numero ilmestyikin syksyllä 2004 ja kannessa paistatteli, tuttuun SLAM-kansityyliin, haastattelemani Monte Cummings. En muista tarkalleen, kuinka suuri ensimmäisen lehden painoerä oli, mutta sitä myytiin tietenkin SM-sarjan peleissä sekä hyvin varustetuissa lehtipisteissä ympäri maata. Lehden hinta oli noin 3 euron luokkaa, riippuen mistä sen osti.

Ensimmäisestä 52-sivuisesta lehdestä saatu palaute oli erittäin hyvää, lähes pelkästään positiivista. Ilmassa leijui selvästi tunnelma, että tätä lehteä oli odotettu kauan ja se kiinnosti koripalloväkeä. Muistikuvani mukaan lehden painoerä myytiin loppuun.

Seuraavana keväänä tehtiin lehden toinen (ja viimeiseksi jäänyt) numero, jonka kannessa nojaili ilman paitaa tatuointeja esitellyt Teemu Laine sekä eräs Pyrinnön silloinen amerikkalaisvahvistus. Sekin lehti sisälsi monipuolisia juttuja niin kotimaisesta kuin ulkomaisestakin koripallosta. Palaute oli jälleen marittelevaa. Minulla itselläni oli vahva usko, että tämä lehti voisi jopa toimia, ihan vakaallakin pohjalla.

Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Olin itse lehdessä vain freelancer -toimittajana, joten en täysin tarkkaan osaa kertoa, miksi lehti lopetettiin, mutta sen verran voin ainakin todeta, että se ei johtunut kysynnän puutteesta. Isoimpana syynä oli lehden isoimman rahoittajan, kansainvälisen Spar -päivittäistavaraketjun, vetäytyminen pois.

Kuten monet varmasti muistavat, koripallon SM-sarjaa pelattiin tuohon aikaan Sparliiga nimellä ja Spar oli vahvasti tukemassa myös Hoops-lehteä. Spar-ketju oli kuitenkin ajautunut tuohon aikaan jonkinlaisiin taloudellisiin ongelmiin, ainakin Suomessa, ja ketjun Suomen osakekanta myytiinkin pois vuonna 2005. Suurin osa Spar-kaupoista siirtyi kaupan yhteydessä kilpailevalle S-ryhmälle. Tietenkin, Spar veti nimensä myös Korisliigan sponsoroinnista ja samoin kävi myös Hoops-lehdelle.

Hoops oli mielestäni erittäin onnistunut lehtenä ja on tietysti ikävää, että sen taru päättyi niin lyhyeen. Mutta kuten kaikki tietävät, tuon tasoisen lehden tekeminen ei ole mitään ilmaista puuhaa, ja kun päärahoittaja veti rahansa pois, oli lehti tilanteessa, jossa sen olisi pitänyt myydä huomattavasti enemmän mainoksia rahoittaakseen seuraavan numeron julkaiseminen. Tähän myyntityöhön ei lehden tekijöillä ollut silloin tarpeeksi resursseja, joten lehti katsottiin parhaaksi kuopata.

Olen itse saanut jälkeenpäin useasti vastailla kysymyksiin, että mitä sille Hoops-lehdelle oikein tapahtui. Useimmat kysyjät ihmettelevät, että eikö lehdellä muka ollut tarpeeksi lukijoita, että eikö se mennyt kaupaksi. Mutta siitä ei Hoopsin kohdalla ollut kyse. Lehti oli luettu ja kaikki kappaleet, jotka painettiin, enemmän tai vähemmän myös myytiin. Kyse oli enemmänkin mainostajien puutteesta, joiden rahoilla olisi voitu korvata se puuttuva osa kustannuksista, jotka jäivät lehden myynnin jälkeen. Suomen koripalloileva väki ei luonnollisestikaan riitä yksinään muodostamaan tarpeeksi isoa lukijakuntaa, jotta pelkillä lehden myyntituloilla rahoitettaisiin lehden toiminta. Mainostajia tarvitaan, ja kun lehti oli vasta uusi, ei kovinkaan monella suurella mainostajalla ollut vielä hirveästi intoa lähteä ostamaan mainostaan lehden sivuille.

Hoops -lehden tarun päättymisestä huolimatta, uskon, että tällaiselle lehdelle voisi olla oma paikkansa Suomessa. Ainakaan tällä hetkellä mielestäni mikään media Suomessa ei tarjoa yhtä syväluotaavia juttuja kotimaisesta koripallosta. Myös Hoops-lehden perään kysyjien lukumäärä kertoo jotain. Hoops-lehden henkiinherättäminen ei välttämättä olisi mahdoton ajatus. Lehden hinnan täytyisi kuitenkin olla luultavasti tuota 3 euroa suurempi ja lehti joutuisi varmasti aloittamaan hieman rauhallisemmin sekä tekemään armotonta myyntityötä mainostajien suhteen. Mutta mahdotonta se ei olisi, jos vain löytyisi oikeanlainen porukka, jolla olisi riittävästi rohkeutta ja intoa lähteä kokeilemaan.

Viikon blogikysymys

2009-01-12T13:43:00.003+02:00

Viime viikolla pähkäiltiin koripallon ja suomalaisen median suhdetta. Kysymyksessä haettiin hieman sitä median tahoa, joka laiminlyö pahiten kotimaista koripalloa.

- Eniten koripalloyleisöä näytti harmittavan lajin huono näkyvyys televisiossa ylipäänsä (48% äänistä).
- Toiseksi eniten kismitti television urheilulähetykset (23%)
- Iltapäivälehdistön koripallouutisointi tai uutisoimattajättäminen ärsytti kolmanneksi eniten (18%)
- Parasta työtä koripallon suhteen tehtiin urheilujournalismin saralla (8%)

Yleisesti vielä todettakoon, että vaikka kysymys olikin hieman provosoiva, koripalloyleisön keskuudessa näyttäisi kuitenkin olevan aimo annos ihan aitoa harmitusta koripallon huonosta näkyvyydestä mediassa. Olen itse samaa mieltä, että koripalloa kyllä kohdellaan hieman kaltoin. Mutta toistettakoon vielä, että syy ei ole pelkästään toimittajissa ja kanavapäälliköissä, vaan myös suomalaisen koripallon pitäisi pystyä pitämään itsestään enemmän ääntä, tekemään lajista kiinnostavamman ja niin sanotusti mediaseksikkäämmän.

Sitten tämän viikon kysymykseen, joka kuuluu: Mitä muita koripallosarjoja seuraat kuin Korisliigaa?

Vastausvaihtoehdot:

- NBA:ta tietysti
- Ruotsin Basketligania tulee välillä vilkuiltua
- Euroliiga on ehdottomasti tämän hetken kiinnostavin sarja
- Eurocup pelejä
- Joitakin muita eurooppalaisia sarjoja
- Eipä sitä oikein muuta jaksa kuin Korisliigaa

Koripallo ei näy Suomen mediassa

2009-01-08T13:08:00.005+02:00

Kun kysytään keneltä tahansa koripalloa seuraavalta suomalaiselta, että jääkö koripallo lajina liikaa muiden lajien varjoon mediassa, on vastaus lähes poikkeuksetta vahva KYLLÄ. Tätä aihetta on minulle ehdotettu jo aikaisemminkin ja koska se sivuaa mainiosti sekä rakastamaani lajia, että opiskelemaani pääainetta, ajattelin tehdä tästä aiheesta oikein tällaisen analyysin. Niinpä olen pyrkinyt viimeiset pari kuukautta seuraamaan suomalaista mediaa erityisesti sillä silmällä, että miten ja kuinka paljon koripallo oikein esiintyy siellä.

Vastaus tuohon edellä esitettyyn kysymykseen on minunkin puolestani tietysti, että KYLLÄ, koripallo saa mielestäni liian vähän huomiota Suomen mediakentässä. Vastaukseni on tietenkin hieman subjektiivinen, kuten koripallon pelaajalta voidaan odottaa, mutta siinä on kuitenkin myös hieman todellisuusperää.

Analysoin seuraavaksi suomalaisen mediakentän, jonka olen jakanut paikallislehtiin, iltapäivälehdistöön, urheilujournalismiin sekä televisioon, ja pohdin millainen asema koripallolla on kyseisissä mediumeissa. Juttu on pitkä, mutta mielestäni tämä aihe vaatii osakseen kunnollisen huomion.

Paikallislehdet (esim. Etelä-Suomen Sanomat, Uusimaa, myös Helsingin Sanomat)

Päivittäin ilmestyvissä maakuntalehdissä koripallolla on yhä erittäin vahva asema. Etenkin alueilla, joilla koripallo on selvä ykköslaji (esim. Porvoo, Uusikaupunki) koripallo saa näyttävästi palstatilaa ja paikallinen edustusjoukkue näkyy ja kuuluu lehtien sivuilla.

Myös esimerkiksi Lahdessa, jossa urheilusivujen palstatamillimetreistä kilpailee FC Lahti ja Pelicans, Namika Lahti saa kiitettävän paljon näkyvyyttä. Peleistä on aina kattava raportti ja usein myös vieraspeleihin on jaksettu lähettää lehden oma toimittaja. Lisäksi juttuja tehdään myös ottelu-ennakoista sekä silloin tällöin kevyempiä tätytejuttuja, joissa on esitelty jotain joukkueen pelaajaa.

Koripallo kiinnostaa siis paikallisesti. Oman kaupungin tai kylän poikien edesottamuksista halutaan kuulla ja paikallislehdet täyttävät mielestäni melko hyvin tämän tarpeen. Useat lehdet tekevät myös ennen kautta ihan oman Koripallo-liitteen, jossa syvennytään Korisliigan näkymiin yllättävänkin tarkasti. Lisäksi näillä paikallislehdillä on se etu, että paikalliset toimittajat käyvät usein tutuiksi pelaajille ja valmentajille, jolloin kuulumisia vaihdetaan useammin ja vapaammin, joka tarjoaa puolestaan lehdelle välillä mielenkiintoisia juttuja, jotka eivät välttämättä tule tavallisessa ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa esiin.

Iltapäivälehdistö (Iltalehti, Ilta-Sanomat)

Koripallon näkymättömyys mediassa astuu kuvaan, kun siirrytään tarkastelemaan valtakunnallisia päivälehtiä. Niissä koripallo on ajautunut selvästi marginaalilajin asemaan. Koripallosta uutisoidaan lähinnä vain urheilusivujen reunapalstoilla, pieninä täyteuutisina, jos edes sellaisina. Isoihin otsikoihin koripallo pääsee vain, jos sen parissa tapahtuu jotain merkittävää (Suomen mestaruus, Pippen & Rodman) tai poikkeuksellisen negatiivista (huumekäryt, rattijuopumukset jne.)

Lisäksi voidaan todeta, että iltapäivälehdistö suosii mielellään voimakkaasti henkilöitäviä juttuja, eli ne seuraavat mielellään mielenkiintoisten persoonien edesottamuksia (NHL-tähdet, Räikkönen jne.). Koripallosta on pitkään puuttunut tällainen johtohahmo, joka olisi tarpeeksi kiinnostava henkilö iltapäivälehdille. Nyt niitä kenkiä yritetään sovittaa Petteri Koposen jalkaan. Petteri voikin omalla menestyksellään nostaa huomattavasti suomalaisen koripallon näkyvyyttä (ja on sitä itseasiassa jo tehnyt). Tämä on sinällään sekä hyvä että huono asia. Toisaalta kaikki näkyvyys on hyvää koripallolle, mutta toisaalta uutisoinnin keskittyminen pelkästään Koposeen, kääntää koripallouutisointia hieman vinoon suuntaan, eikä se sinällään auta yhtään esimerkiksi kotimaisen Korisliigan näkymättömyyttä.

Tästä koripallon vaisusta näkyvyydestä ei kuitenkaan voida yksin syyttää kyseisten lehtien urheilutoimittajia, vaan vastausta pitää etsiä iltapäivälehdistön toimintatavoista. Iltapäivälehdet myydään yksittäisinä irtonumeroina toisin kuin usein paikallislehdet, tämä tarkoittaa sitä, että niiden on joka päivä herätettävä yhä uudelleen ja uudelleen ihmisten mielenkiinto kyseisiä lehtiä kohtaan. Lisäksi on otettava huomioon, että nämä lehdet ovat valtakunnallisia, joten niiden juttujen on ylitettävä kiinnostavuus yli paikallisrajojen.

Näyttäisi siltä, että koripallo ei ole tarpeeksi kiinnostava myyntivaltti omana itsenään. Eikä Korisliigan otteluista ole siis tarvetta raportoida muuten kuin hiljaisena uutispäivänä. Koripallo herättää uutiskynnyksen vasta, kun sen parissa on tapahtunut jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Toisin on jalkapallon ja jääkiekon kanssa, jonka otteluista raportoidaan viikosta toiseen näyttävästi.

Tästä voidaan päätellä, että koripallo ei ole tarpeeksi iso laji Suomessa. Syyttäviä sormia voidaan tässä kohdassa osoitella useaan eri suuntaan. Toki voidaan sanoa, että tarjonta lisäisi kysyntää eli jos nämä lehdet aloittaisivat uutisoimaan koripallosta isommalla volyymilla, yleisön kiinnostus lajia kohtaan varmasti samalla kasvaisi. Toisaalta voidaan kritisoida myös sitä, että miksi koripallo ei ole saavuttanut Suomessa kunnollista asemaa, miksi yleisöä ei käy peleissä, miksi se ei kiinnosta valtakunnallisesti. Vikaa on siis myös lähettäjäpäässä eli kotimaisessa koripallossa tuotteena.

Urheilujournalismi (Urheilulehti, IS-Veikkaaja, Kori-lehti)

Suomalaista urheilujournalismia tehdään melko pienin joukoin, mutta se on usein erittäin asiantuntevaa ja intohimoista. Olen kuitenkin tässä blogissa jo aikaisemminkin kritisoinut Urheilulehden tapaa sivuuttaa koripallo lajina. Viime viikkojen numeroissa yritystä on ollut jo hieman parempaan suuntaan.

Silti Urheilulehden sivuilla koripallo pääsee kunnolla esiin usein vasta silloin, kun lajin parissa tapahtuu jotain poikkeavaa (esimerkiksi talousongelmat saivat näyttävästi palstatilaa). Useat muut lajit (jääkiekko, jalkapallo, yleisurheilu jopa pesäpallo!!) saavat usein paljon enemmän palstatilaa ja osakseen syventäviä pelaajahaastatteluja tai mielenkiintoisella näkökulmalla tehtyjä analyyseja.

Urheilulehden osalta uskoisin tämän johtuvan lehden kulttuurista. Lehdellä on monia hyviä urheilujournalismin saralla ansioituneita toimittajia, joista useimpien omat kiinnostuksen kohteet eivät kuitenkaan liippaa lähellekkään koripalloa. Lehdellä on monia erittäin päteviä tiettyyn lajiin paneutuneita toimittajia (Petteri Sihvonen jääkiekkoon, Jari Kupila on tunnetusti yleisurheilumies, Eerikäinen taas tennisasiantuntija), mutta tarpeeksi syvällisesti koripallosta lajina ymmärtäviä toimittajia on vaikea löytää Suomesta. Tästä johtuen uskoisin, että koripallo on ajautunut myös maamme ykkösurheilujulkaisussa varjojen maille ja ne pienetkin jutut, jotka siitä tehdään kärsivät liian pintapuolisesta käsittelystä.

IS-Veikkaaja on taas oma murheenkryyninsä. Sen koripallojournalismia voidaan luonnehtia olemattoman ja surkuhupaisan välimaastoon. IS-Veikkaaja toki lähetti toimittajansa seuraamaan Italiaan Petteri Koposen peliä, mutta tämä poikkeus lähinnä vahvistaa säännön. Lehden sivuilla jyräävät melkein kaikki lajit koripallon edelle niin, sähly kuin lentopallokin. NBA-peleistä jaksetaan silloin tällöin väsätä uutinen, joka sekin on usein auttamattoman pintapuolinen tai "epätuore". No, lehti on sentään pestannut maajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin kolumnistikseen. Onhan sekin tapa ostaa itselleen puhdas omatunto koripalloyleisöä kohtaan.

Sitten on vielä tietysti Kori-lehti, joka kärsii tietysti lajiliiton lehtenä tietyistä rajoituksista (esimerkiksi lehti tuskin voi koskaan tehdä kovin kriittistä juttua koripallosta), mutta etenkin tietysti pienistä resursseista. Tästä huolimatta Kori-lehti on mielestäni mennyt viime numeroiden myötä parempaan suuntaan ja mikäli huhut pitävät paikkansa, että lehteä ollaan yhä vahvasti uudistamassa, uskon Kori-lehdelläkin olevan varsin kysytty tilansa koripalloilevan kansan lukemistossa.

Televisio

Sitten tullaan median vahvimpaan muotoon eli televisioon. Kenellekään tuskin tarvitsee erikseen kuuluttaa, että koripallon näkyvyys televisiossa ei ole päätä huimaava. Viimeisimpänä takaiskuna oli joulukuussa pelattu Suomen Cupin peli, jota mikään kanava ei (edes YLE) nähnyt tarpeelliseksi esittää.

Televisiossa on viime vuosina ollut trendinä, että suurta yleisöä kiinnostavat lajit, kuten jääkiekko, jalkapallo (Englannin liiga) ja esimerkiksi formulat, ovat siirtyneet maksuttomilta kanavilta maksullisten kanavien ohjelmistoon. Tämä on eräänlainen maailmalta tuttu pay-per-view -mekanismi, joka Suomessa on saanut tällaisen muodon, että ostamalla kanavan voit seurata lätkäliigaa tai formuloita jne.

Joku toiveikas koripallofani saattoikin toivoa, että kun nämä lajit siirtyivät pois maksuttomilta kanavilta, kenties koripallolla olisi nyt ollut mahdollisuus ujuttautua näiden kanavien ohjelmistoon. Mutta turha luulo, esimerkiksi MTV3 teki selvän uuden aluevaltauksen ja päätti alkaa lähettämään mäkihyppyä ja alppihiihtoa. Koripallo hävisi siis jälleen näkyvyyskamppailussa jollekin pienelle marginaalilajille.

Koripallon näkyvyys television urheilu-uutisissa (Urheiluruutu, Tulosruutu, Nelosen urheilu) on pysynyt myöskin surullisen pienenä. YLEn Urheiluruutu sentään välillä yrittää ja jaksaa joskus lähettää oman kameraryhmänsä johonkin peliin, mutta MTV3n Tulosruutu on häikäilemättömän tyly koripallon suhteen. Lähinnä koripallo vilahtaa tulosten muodossa ruudun alalaidassa näkyvässä tekstibanderollissa. Illan uutislähetykset noudattavat tuttua rataa: lätkää, lätkää, vähän jalkapalloa ja formulaa, ja sitten lisää lätkää.

YLEn urheilutoimitukseen on kuitenkin viime aikoina ilmestynyt tukku vanhoja lahtelaisia koripalloilijoita (Teemu Niikko ja Sipilän veljekset), joten ehkä he yhdessä niin ikään koripalloilevan Inka Heneliuksen kanssa pystyvät aina silloin tällöin ujuttamaan hieman enemmän koripalloa illan uutislähetyksiin.

Mutta onneksi meillä on Urheilukanava. Urheilukanavalle ei voi jakaa kuin vilpitöntä kiitosta siitä, että he ovat pystyneet yhdessä Korisliigan kanssa sopimaan asioista, että koripallo saa televisiossa edes jonkin verran sitä tärkeintä näkyvyyttä eli suoria ottelutapahtumia. Urheilukanavan lähetyksiä voidaan kritisoida huonosta ajankohdasta (maanantai!!) tai muusta lähetykseen liittyvistä asioista, mutta itse pidän näitä kaikkia vähäpätöisinä tekijöinä. Pääasia, että näemme edes yhden ottelun viikossa. Koripallo ei ehkä vielä ole television prime timessa, mutta ainakin lajista kiinnostuneet pystyvät etsiytymään sen äärelle maanantaisin.

Lopuksi

Yhteenvetona voidaan todeta, että koripallo saa näkyvyyttä paikallisesti, mutta valtakunnallisesti sen rooli suomalaisessa urheilumediassa on pieni. Suomen ylivoimainen ykköslaji on jääkiekko, perässä tulee jalkapallo. Jos ei tuijoteta harrastajamääriä, vaan medianäkyvyyttä, veikkaisin että seuraavaksi eniten huomiota Suomen mediassa saa formulat, talvilajit kuten mäkihyppy, hiihto ja alppilajit sekä kesällä tietysti yleisurheilu. Näiden lajien takana pienestä medianäkyvyydestä kamppailee koripallo yhdessä lentopallon ja kenties salibandyn kanssa.

Tämä on tietysti koripallolle ahdistava asetelma. Koripallo on maailmalla suuri laji, joka saa myös reilusti näkyvyyttä, mutta Suomessa sen edelle ajaa monet pienet marginaalilajit. Tämän takana on tietenkin suomalaiset perinteet monissa lajeissa kuten hiihdossa jne, sekä etenkin kunnollisen koripallokulttuurin puuttuminen Suomesta.

Eniten pelkään tällä hetkellä sitä, että me hullut suomalaiset hurahdmme salibandyyn vielä pahemmin ja että sähly valtaa alaa niin harrastajamäärissä, sponsorirahoissa kuin medianäkyvyydessäkin. Tästä on olemassa jo pieniä merkkejä, kuten vaikkapa median antama suitsutus Suomen salibandyn maailmanmestaruudesta (jossa ei tainnut pelata yhtään joukkuetta Euroopan ulkopuolelta ja ainoa tiukka ottelu taisi olla sadannen kerran putkeen Ruotsia vastaan pelattu finaali). Salibandyn nousu tulisi varmasti tukaloittamaan koripallon jo ennestään heiveröistä asemaa tässä maassa.

Mutta ei tilanne aivan toivoton ole. Korisliigan taso on noussut viime vuosina huimasti, ja en tiedä kuinka moni suomalainen nykyisin edes tietää, kuinka tasokasta koripalloa Suomen parketeilla oikein pelataankaan. Suomen koripallomaajoukkueen pääsy EM-kisoihin tietysti voisi auttaa synnyttämään pientä korisbuumia Suomessa. Mutta jo pelkistä tulevista karsintaotteluista huippumaita vastaan on otettava kaikki mahdollinen irti lajin näkyvyyden kannalta.

Suurin haaste tulee kuitenkin olemaan suomalaisen koripallokulttuurin vahvistaminen, joka tarkoittaa paitsi Korisliigan imagon nostamista, lisää harrastajamääriä, aktiivisia puuhaihmisiä ja yleisöä, mutta samalla myös urheilujournalismin lobbaamista, että mediaan saadaan enemmän koripalloa ymmärtäviä toimittajia. Tällöin voisi olla mahdollista synnyttää itseään ruokkiva kierre, jossa kasvavan koripalloyleisön tarpeita olisi palvelemassa asiantunteva ja lajiin vihkiytynyt koripallojournalismi.

Viikon blogikysymys - Koripallo ja suomalainen media?

2009-01-06T10:33:00.003+02:00

Viime viikon blogikysymys koski alkanutta kevätkautta ja joukkueiden tulevia voimasuhteita. Lukijat saivat äänestää joukkuetta, jonka sijoitus tulisi muuttumaan eniten kevään aikana. Ääniä annettiin 209 kappaletta.

- selvin sijoituksen muutos olisi kyselyn perusteella odotettavissa Espoon Hongalle (22% äänistä). Honka on tällä hetkellä sijalla 6. ja on kärsinyt koko syksyn erilaisista loukkaantumisista, esimerkiksi Matinen on pystynyt pelaamaan vasta 5 ottelussa. Mikäli terveystilanne paranee, Hongan oletaan siis petraavan kevään aikana.

- toiseksi eniten ääniä keräsi sarjajumbo Porvoon Tarmo (16%). Tarmo kävi joululomalla läpi pienen muodonmuutoksen, ja viime peleissä joukkue on esiintynyt pirteästi voittamalla kotonaan Forssan ja Hongan. Porvoon uskotaan siis myös nostavan vielä sijoitustaan kevään aikana.

- kolmanneksi eniten ääniä sai FoKoPo (14%). Forssa on pelannut monien mielestä yllättävän hyvää koripalloa syskyn aikana, mutta myös Vorssassa jouduttiin käymään joulutauolla ikävä muutos, kun joukkueen kaksi amerikkalasvahvistusta päätti vaihtaa maisemaa. Sen jälkeen voittoja ei olekaan vielä heltinnyt. Näyttäisikin siltä, että FoKoPon sijoitus on kevään aikana vaarassa tippua tämän hetken sijalta 8.

Tällä viikolla blogikysymyksessä tarkastellaan suomalaisen median ja koripallon suhdetta toisiinsa. Sivuan aihetta myös tämän viikon blogikirjoituksessa. Niinpä nyt kysynkin: Mikä kotimainen media laiminlyö pahiten koripalloa?

Vastausvaihtoehdot ovat:

1. Television urheilu-uutiset (Urheiluruutu, Tulosruutu jne.)
2. Televisio yleensä (koripalloa ei näy tarpeeksi, lätkää tulee joka tuutista)
3. Iltapäivälehdistö (Iltalehti, Ilta-Sanomat)
4. Kotimainen urheilujournalismi (Urheilulehti ja muut urheilujulkaisut)

Joulukuun pelaajat

2009-01-03T14:54:00.004+02:00

Joulukuu oli Korisliigassa tynkäkuukausi, mutta parhaat pelaajat on silti valittava. Valinta oli jälleen kimurantti, sillä onnistujia löytyi tasaisesti eikä kukaan erottunut kaikissa valintakriteereissä ylivoimaisesti edukseen.

Joulukuun ulkomaalaisvahvistus: DeWayne Richardson, Porvoon Tarmo

Kukapa olisi uskonut, että 1,5 kautta 1.divisioonassa kohtalaisen näkymättömästi vääntänyt vanha konkari DeWayne Richardson olisi kyennyt näin uskomattomaan tason nostoon, jonka mies teki hypättyään joulukuussa Porvoon Tarmon avuksi. Richardson ei välttämättä ole sarjan urheilullisimpia pelaajia, mutta ne puutteet hän korvaa ilmiömäisellä sijoittumisellaan ja oikeilla ajoituksilla.

Heti ensimmäisessä pelissä Tarmon riveissä Kotkaa vastaan syntyi 22 pistettä ja huikeat 20 levypalloa, eikä tahti ole sen jälkeen paljoa hiipunut. Joulukuussa pelaamissaan 4 ottelussa Richardson kirjautti näyttävät tilastot: 25,8 pistettä ja 16,3 levypalloa per ottelu. Kakkoset mies pussitti huikealla 71% tarkkuudella. Richardson oli myös joulukuun ehdoton tehomies ollen ainoa pelaaja, jonka tehot nousivat yli 30 (32.8). Richardsonin hyvien otteiden myötä myös Tarmon koko joukkue näyttäisi piristyneen, viimeisestä 3 pelistä 2 voittoa. Voittoja on varmasti luvassa lisää mikäli Richardson pystyy pitämään yllä näin huikeaa tahtia.

Joulukuun kotimainen pelaaja: Vesa Mäkäläinen, Namika Lahti

Joulukuun kotimaisen pelaajan valinta oli vaikeaa, sillä viime kuun tavoin, kovin selviä kotimaisia tähtiä ei ilmestynyt koristaivaan ylle. Muutama hyvä vaihtoehto kuitenkin oli olemassa. Katajan Sami Lehtoranta nosti joulukuussa tasoaan, Kouvojen Tuomas Iisalo pelasi hyvän kuukauden, ja myös Kouvojen Roope Suonio petrasi loppukuusta. Sarjakärjessä porskuttavasta Lahdesta olisi voinut nostaa kuukauden pelaajaksi myös välillä väläytelleen pikkuveljeni Samin, joka oli joulukuun paras kotimainen pistemies, mutta tällä kertaa titteli menee kuitenkin Namikan Vesa Mäkäläiselle.

Namika Lahti porskuttaa edelleen sarjakärjessä ja Vesku Mäkäläisen taistelu puolustuspäässä on ollut iso osa joukkueen menestystä. Joulukuussa Vesku löysi myös hieman kadoksissa olleet hyökkäyspään tehonsa. Pisteitä kertyi 11,8 per ottelu, levypalloja tarttui 8 per ottelu ja lisäksi Vesku jakeli 2,2 syöttöä ottelua kohden. Nuorempi Mäkäläinen oli myös joulukuun tehokkain kotimainen pelaaja 18,2 tehoindeksillään. Joten ilman yhtään kotiinpäin vetämisen makua, annan joulukuun pelaajan tittelin Veskulle.

Juppe Stenin kuulumisia Ruotsista

2008-12-31T14:31:00.004+02:00

Photo By Kai Kilappa

Elikkä nyt olisi sitten vuorossa vuoden 2008 viimeinen pelaajahaastattelu. Kuten luvattua, tällä kertaa kiperiä kysymyksiä singottiin Pohjanlahden yli Tukholmaan, jossa Suomen maajoukkueen takamiehistöön kuuluva Juha Sten on pelannut loistavaa kautta Ruotsin Basketliganissa.

Jupen joukkue Solna Vikings johtaa tällä hetkellä sarjaa ja miehen omat pelit ovat myös sujuneet mallikkaasti. 15 pelattua ottelua takana joissa Juppe on pelannut keskimäärin 28 minuuttia per peli, tehnyt 10,9 pistettä, jaellut 3,9 syöttöä sekä loistanut jälleen tutussa tilastosarakkeessa eli riistoissa, joita on jäänyt näppeihin 2,9.

Kiitos myös kaikille kysymyksen lähettäneille, joita kertyi tällä kertaa ennätysmäärä. Valitettavasti kaikki kysymykset eivät ehtineet mukaan Jupelle lähetettyyn kyselyyn ja osan jouduin rankkaamaan pois vedoten niin sanottuun inside-huumoriin. Mutta pidemmittä puheitta, päästetään Juppe ääneen.

The BBall Blog: Terve Juppe, joulu on nyt ohi ja kohta jatkuu taas pelit. Ehditkö piipahtamaan joululomalla kotona?

Juha: Terve terve. Ehdin olla kotona vähän toista viikkoa, teki pääkopalle aika hyvää unohtaa hetkeksi pelihommat ja tehdä jotain muuta. Eiköhän tässä nyt taas jaksa muutaman kuukauden painaa.

TBBB: Olet nyt ehtinyt asua useamman kuukauden Ruotsissa, miten olet sopeutunut sinne? Miten ruotsinkieli sujuu?

Juha: Sopeutuminen on mennyt aika kivuttomasti. Erittäin mukava porukka kasassa, ja kun pelitkin ovat menneet ihan mukavasti, niin ei voi valittaa. Tyttöystävä on osan viikosta aina täällä, se helpottaa, eikä tarvitse aina syödä samaa pastaa. Ruotsinkieli sujuu ihan kohtalaisesti, tosin joukkueessa kieli on pääosin englanti, mutta pyrin ruotsalaisten kanssa mahdollisimman paljon käyttämään ruotsia.

TBBB: Miten ruotsalaiset ovat ylipäänsä ottaneet suomalaispojan vastaan?

Juha: Aika hyvin, tosin Kummelin ”Meanwhile in Sweden”- sketsi ei kaikille oikein uponnut. No, ainakin Salminen ymmärsi! Joukkueen kapteeni ja isähahmo, Lesli Myrthil, pitää huolta, että kaikilla on hyvä olla.

TBBB: Joukkueesi Solna Vikings johtaa tällä hetkellä Ruotsin Basketligania, joukkueen peli on ilmeisesti kulkenut hyvin? Kertoisitko vähän joukkueestasi ja mikä on oma roolisi siinä?

Juha: Pelit ovat sujuneet yllättävänkin hyvin siihen nähden, että viime vuoden mestarijoukkueesta taitaa olla jäljellä vain 4 pelaajaa. 2 jenkkiä suoraan yliopistosta, 2 ruotsin maajoukkuepelaaja (Lesli ja Martin Palmblad), liettualainen iso mies ja loput ruotsalaisia.

Oma rooli on puhtaasti pelintekijän hommia hyökkäyspäässä ja puolustuksessa koitetaan kimpoilla joka suuntaan, ja välillä jopa puolustuksen sääntöjen mukaan. Meillä taitaa olla 6 pelaajaa, joilla pistekeskiarvo on kymmenen paikkeilla tai yli, parhaalla ehkä 15, joten aika laajalla rintamalla mennään.

Pelataan samanlaista puolustusta kuin Suomen miesten maajoukkue, ja Salmisen Pekka on onnistunut ainakin toistaiseksi aika hyvin meitä siinä opettamaan. Ei varmasti olla kovinkaan mukava joukkue vastustajille.

TBBB: Olet itse saanut paljon peliaikaa, noin 28 minuuttia per peli, oletko tyytyväinen omiin esityksiisi? Missä on vielä parannettavaa kevätkaudella?

Juha: Lähtökohtiin nähden (kesällä jalkaleikkaus) olen suhteellisen tyytyväinen. Tosin vielä melkein puolet runkosarjasta pelaamatta ja siihen vielä pudotuspelit, niin hommia olisi vielä jäljellä. Olen melko luottavainen, että parannusta olisi keväällä luvassa. Ja täytyy vain toivoa, että pysyisi ehjänä.

TBBB: Solnan joukkueessa vaikuttaa muitakin suomalaisia, joukkuetta nimittäin valmentaa Pekka Salminen. Miten yhteystyö Pekan kanssa on sujunut, tuleeko välillä vaihdettua mielipiteitä suomeksi?

Juha: Jonkin verran. Tosin liikaa ei viitsi suomea puhua, kun muut eivät ymmärrä, ettei tule pahoja puheita… Pekan kanssa on mennyt hyvin, olen tykännyt hänen tavastaan valmentaa. Kuten kaikki muutkin täällä. Pekka nauttii täällä Solnassa aikamoista arvostusta.

TBBB: Ruotsinliigassa pelaa tänä vuonna myös toinen Suomen maajoukkuemies Aki Ulander. Oletko ehtinyt vaihtaa Akin kanssa yhtään kuulumisia, että miten hän on viihtynyt?

Juha: Silloin tällöin tulee Akin kanssa juteltua. Niillä on mennyt vähän heikommin, mutta nyt saivat ennen joulua pari voittoa, niin vähän helpotti. Sundsvallilla olisi materiaalia parempaan, mutta vähän hengetöntä on näyttänyt olevan. Tosin veikkaan, että ovat keväällä aivan toisennäköinen joukkue.

TBBB: Ruotsi on Suomelle aina ikuinen kilpakumppani, osaisitko vertailla Basketliganin ja Korisliigan eroja? Kummassa on parempi taso ja poikkeaako pelityyli sarjoissa jotenkin toisistaan?

Juha: Sekä ruotsalaiset että suomalaiset sanovat omaa sarjaansa paremmaksi. Tiedä sitten, suurta eroa ei ainakaan ole. Täällä on ehkä vähän enemmän isoja pelaajia, mutta muuten vaikea sanoa.

Täällä on suljettu sarja, niin muutama talousvaikeuksissa oleva seura ei ole kauheasti panostanut ulkomaalaisiin. Mutta kumpi on parempi, pitää sama joukkue koko ajan vähemmällä taidolla ja isommalla asenteella vai hankkia miehiä sieltä täältä sitoutumisen ja työnteon ollessa aina kysymysmerkki?

TBBB: Entä ruotsalainen koripallokulttuuri, eroaako se jotenkin suomalaisesta? Paljonko Basketliganissa käy katsojia peleissä? Ja millaisessa asemassa koripallo on Ruotsissa ja millainen fanikulttuuri siellä on?

Juha: Aika paljon samanlainen asema kuin Suomessa. Isoissa kaupungeissa aika vähäinen arvostus, mutta pienemmissä paikoissa (Uppsala, Plannja, Norrköping…) koriksella on oma tärkeä paikkansa. Niissä katsojakeskiarvot ovat lähellä 2000:a. Meillä on keskiarvo käsittääkseni hiukan toisella tuhannella. Katsojia vähän enemmän siis kuin Suomessa, ja muutenkin tuntuu, että koko toiminta olisi ammattimaisempaa.

Tohon edelliseen kysymykseen vielä liittyen, täällä on joukkueita vain 11, joten nopealla laskutoimituksella vastustajia on 10. Niistä yksi paikallisvastustaja (08 Stockholm), sitten siihen kärkipään muut joukkueet (4-5) ja Ulanderin Sundsvall. Näin siis oikeastaan kahteen kolmasosaan peleistä saa jotenkin itselleen (tai Salminen saa…) uskoteltua ”ekstra-latauksen”. On kieltämättä aika mukava ollut pelata.

TBBB: Oletko Ruotsissa oloaikanasi kehittynyt pelaajana erityisesti jollain osa-alueella?

Juha: Sen näkee sitten myöhemmin, ei oikein viitsi muutaman kuukauden perusteella vielä analysoida. Mutta kovin on hommia tehty, täällä kun on pelejä vähemmän, niin ehtii oikeasti vähän treenaamaankin. Se oli oikeastaan yksi iso syy, että tänne tulinkin. Pelaamalla kehittyy, se on selvä, mutta heikkouksia on vaikea peleissä parantaa.

TBBB: Sopimuksesi Solnan kanssa on yksivuotinen, haluaisitko jatkaa uraasi siellä vai tähyätkö muualle Eurooppaan? Entäs miten on Korisliigaan paluun laita?

Juha: Ei tässä vielä olla paljoa mietitty…Vähän tekisi mieli jotain vielä nähdä ennen kuin opettaja-opintojen viimeistely yliopistossa olisi ajankohtainen. Tosin hyvin olen täälläkin viihtynyt. Pitäisi varmaan vaihtaa agenttia, kun ei ole mua edes euroliigaan saanu ;)

TBBB: Solna voitti viime kaudella Ruotsin mestaruuden ja se taitaa olla joukkueen tavoite tälläkin kaudella. Ainakin nyt olette hyvässä vauhdissa. Mitä mestaruuden uusiminen tulee vaatimaan joukkueelta pian alkavan kevään aikana?

Juha: Sanotaan näin, että voittaminen vaatii meiltä aivan armotonta työntekoa, yhteen hiileen puhaltamista ja onnea (loukkaantumisten välttäminen). Toisaalta, jos emme voita mestaruutta olen hemmetin pettynyt. Kaikki mahdollisuudet ovat, mutta niin on myös 3-4 muulla joukkueella.

Sitten muutama fanikysymys:

- Sinut tunnetaan melkoisena huumorimiehenä, kenen pelikaverin kanssa on urasi aikana lentänyt parhaat vitsit?

Juha: Jaahas… Viime vuosi oli kyllä aikamoisen hauska. Oli niin monta hauskaa ukkelia samassa porukassa ja samoilla reissuilla. Ja ne Järvisen tavarat oli aina jossain hukassa… Aika vaikea ketään yksittäistä on sanoa, vaikka kuinka miettii…

Tai no, laitetaan yleinen huumori-maininta Suomeen juuri palanneelle Joonas ”suomies” Suotamolle. Joonas veti porukan nuorimpana oman stand-up-shown meidän universiaadiporukasta (Izmir -05). Siinä tuli koko porukalta nesteet housuun, kun Joonas matki vuorollaan Kamisen Tompan aikalisiä, Manzun kävelyä, Virtasen Peteä, allekirjoittanutta ja kaikkia muita Niirasen Petestä Muurisen Kimmoon. Ja tämä kaikki on onneksi tallessa levyllä. Tai no onneksi ja onneksi, eipä sitä kehtaa kenellekään näyttää.

- Mikä on pahin kepponen, jonka olet joskus tehnyt pelikaverillesi?

Juha: No yksi on ainakin sellainen, etten uudestaan uskaltaisi tehdä. Saksassa meidän jenkki, Will Brand, oli jotain jäynää tehnyt mulle ja tuli kerran tilaisuus kostaa. Sen jälkeen sitä kutsuttiin nimellä ”Ice Cube”. Enempää en voi paljastaa, mutta kyllä mäkin sen tempun jälkeen muutaman ”veljellisen” iskun sain. Ei ymmärtänyt jenkki ihan suomalaisen nuoren pojan huumoria…

- Jos pelaat siskojasi vastaan 1vs1, kuka voittaa?

Juha: Eipähän ole ihan vähään aikaan tullut pelattua… Isää vastaan voittaja olisi varmasti Lääkäriasema Pulssi, sen verran kovat lonkat ja terävät kyynärpäät.

- Kummat on enemmän makuusi, ruotsalaiset vai suomalaiset naiset?

Juha: Suomessa jenkit sanoo aina, että suomalaiset naiset ovat ihania. Tosin, jos meidän jenkkejä on uskominen, niin ovat ne täälläkin aika sympaattisia… Itse lienee pakko kallistua Suomen puolelle. Vai onko se niin, että mitä isommassa kaupungissa on, sitä enemmän on suhteessa oman arvonsa liiankin hyvin tuntevia ihmisiä...?

- Jos palaat Korisliigaan, mihin seuraan haluaisit tulla pelaamaan?

Juha: Aina vaikuttaa niin monta asiaa. Valmennus, joukkue, olosuhteet, tavoitteet jne. Lappeenrannassa viihdyin aivan erinomaisesti, sinne tekisi mieli mennä vielä jossain vaiheessa takaisin. Tietääkseni siltoja en ole vielä minnekään polttanut, joten aika näyttää…

TBBB: Jep siinä kaikki tällä kertaa. Kiitokset ajastasi. Haluatko lopuksi lähettää jotain terveisiä Suomalaisille korisfaneille?

Juha: Käsiä yhteen ja meteliä halliin!

The BBall Blog toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2009!

Viikon kysymys -gallup

2008-12-29T15:04:00.002+02:00

Viime viikolla kyselin, että kenet koripallovaikuttajan lukijat haluaisivat nähdä kantavan lahjoja joulupukin asussa. Äänestys oli tiukka, mutta silti selvä Suomalaisen koripalloilun joulupukki lopulta löytyi: maajoukkueen päävalmentaja Henkka Dettmann sai 34 prosenttia äänistä. Nyt vaan sitten lahjalistaa Henkalle menemään, ainakin sinne voisi raapustaa maajoukkueen EM-kisapaikan. Varapukiksi äänestyksessä selvisi Urheilukanavan tuttu koripalloääni Tomi Tiilikainen.

Seuraavaksi on aika kohdistaa katseet kevätkierrokselle. Sen myötä tämän viikon kysymys kuuluukin: Minkä joukkueen sijoitus tulee eniten muuttumaan kevään aikana?

Juha Sten haastatteluun

2008-12-22T15:05:00.002+02:00

The BBall Blogin seuraava pelaajahaastattelu tulee Korisliigan ulkopuolelta, kun Ruotsissa Solna Vikingissä pelaava takamies Juha Sten vastailee minun ja fanien kysymyksiin tässä joululoman aikana. Vaikka kaikki ovatkin tässä pikkuhiljaa rauhottumassa joulunviettoon, niin heittäkääpä toki tuonne kommenttiosioon paljon kysymyksiä Jupelle.

Sitten viikon kysymyksen purkuun. Viime viikollahan arvuuteltiin syyskauden kovinta yllättäjäjoukkuetta ja selvä voittaja löytyikin helposti. Nousijajoukkue FoKoPo on näköjään yllättänyt monet hyvällä menestyksellään, sillä vorssalaiset keräsivät 40% kaikista äänistä. Toiseksi tuli hyvän syyskauden pelannut Namika Lahti, joka nappasi 20% äänistä. Korihait sai 12% äänistä. Ääniä annettiin 190 kappaletta.

Joulun kunniaksi tämän viikon blogikysymyksessä kysymme: Kuka koripallovaikuttaja sopisi parhaiten joulupukiksi?

Vaihtoehtoina annan muutaman suomalaiselle koripalloilumaailmalle tutun nimen, jonka harteille joulupukin maineikas titteli voisi sopia, eli kuka tuo tänä vuonna parhaat lahjat suomalaiseen koripalloon? Kommenttiosioon saa heitellä muitakin hyviä vaihtoehtoja.

1. Maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann
2. Koripalloliiton uusi toiminnanjohtaja Kenneth Lindholm
3. Liigapäällikkö Pekka Valpola
4. Urheilukanavan koripalloselostaja Tomi Tiilikainen
5. Koripalloliiton liittohallituksen puheenjohtaja Curt Lindbom

The BBall Blog toivottaa kaikille lukijoilleen ja muillekin koripalloihmisille hyvää ja rauhallista joulua.

Kotiinpaluu

2008-12-21T18:15:00.004+02:00

Palasin tänään kotiin, oikeastaan kahteen kertaan. Ensin matkalta kotiin Suomeen ja sitten takaisin synnyinkaupunkiini Lahteen. Kotiin on aina hieno palata, mutta erityisesti nyt, reilun 12 000 matkustetun kilometrin, yhden ruokamyrkytyksen ja 4-5 menetetyn painokilogramman jälkeen. Ainakin jouluna voin syödä hyvillä mielin mitä huvittaa.

Niin, paljon ehti tapahtua viikon lomani aikana. Onneksi pääosin hyviä asioita.

Koripalloliitto sai uuden toiminnanjohtajan, markkinointimies Kenneth Lindholmin. Lindholm vaikuttaa pätevältä kaverilta ja erityisesti pidin siitä ajatuksestä, että hänellä oli vankka kokemus markkinoinnin ja kehittämisen saralta. Juuri näiden kahden alan osaajia koko suomalainen koripallo tarvitsee nyt kipeästi. Toivottavasti Lindholm lähtee rakentamaan tulevaisuudensuunnitelmia pitkällä aikajänteellä. Vaikka polttaviakin kehittämiskohteita riittää, suomalainen koripallo tarvitsee nyt ehdottomasti tarkkaan harkittuja strategioita. Jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä Koripalloliitossa alkaa tapahtumaan.

Sitten ToPo ilmoitti pystyvänsä edelleen jatkamaan pelaamista Korisliigassa. Tervetullut uutinen tämäkin, vaikka epäilijöitä taisi jo jossain vaiheessa riittää. ToPon katoaminen koripallokartalta jättäisi koripallon Helsingissä lähes uhanalaisen lajin asemaan. Pääkaupunkiseudun tilanne näyttää jo nyt tarpeeksi kurjalta: PuHu meni konkurssiin, Rekolan Urheilijat luopuivat jo kauden alussa sarjapaikasta ja pari muuta perinteistä koripalliseuraa (Visa ja Pantterit) ovat hiipuneet vähitellen pois miesten pääsarjoista. Nyt sentään Topo ja HNMKY jatkavat sinnittelyä pääkaupungissa (Espoossa toki asiat ovat edelleen mallillaan).

Sitten ajattelin kirjoittaa vielä muutaman sanasen tästä omasta muuttuneesta tilanteestani. Kuten kaikki varmasti tietävät, minun koripallourallani tapahtui kuluneella viikolla dramaattinen käänne, kun siirryin Tarmosta Namika Lahden riveihin. Koska olin viikon karussa tätä seurasiirtoasiaa, niin ajattelin, että voisin nyt lausua muutaman ajatuksen molemmista joukkueista.

Porvoosta:

Päätös lähteä Tarmosta ei ollut missään nimessä helppo. Viihdyin kaupungissa erittäin hyvin, joukkue oli täynnä loistavia tyyppejä ja lisäksi tunnen todella kehittyneeni Lassen valmennuksessa. Jätän Porvoon taakseni haikein mielin ja toivotan täydestä sydämestäni kaikkea hyvää Tarmon koripallolle.

Tähdennän, että minun päätökseni taustalla ei ollut pelkästään taloudelliset seikat. Kuten lehdessäkin jo kerroin, Tarmo on hoitanut kaikki velvoitteensa minua kohtaan. Mutta kun olin tilanteessa, että joukkueen tulevaisuus näytti epäselvältä ja minulle samalla tarjoutui mahdollisuus palata kasvattajaseuraani, pelaamaan tutun valmentajan alaisuuteen, menestyvään joukkueeseen, kahden pikkuveljeni rinnalle ja panostaa vielä täysillä koripalloon, niin näin tämän ratkaisun oman urani kannalta parhaaksi.

Haluan kuitenkin kiittää kaikkia porvoolaisfaneja, etenkin niitä, jotka jaksoivat kannustaa vaikeinakin aikoina. Me näemme vielä.

Lahdesta:

Jos lähtö Porvoosta oli haikeaa, niin paluuta Namika Lahteen odotan erittäin innokkaana. Joukkueen kotimaiset pelaajat ovat minulle tuttuakin tutumpia. Itseasiassa olen tainnut pelata melkein jokaisen kanssa samalla puolella aikaisemminkin. Laineen Teemua kiusasin nuorena kloppina Lahdessa, kun alottelin koripallouraani SM-sarjassa. Ville Vesalan ja veljeni Samin kanssa olemme yhdessä tahkonneet parikin kautta miesten SM-sarjaa. Heidän kanssaan sekä Vesku Mäkäläisen ja Ilkka Vuoren kanssa voitimme 22-vuotiaiden Suomen mestaruuden keväällä 2003. Muut kotimaiset pelimihet ovat tulleet enemmän tai vähemmän tutuiksi jokakesäisten katukorispelien kautta. Tämän lisäksi myös päävalmentaja Sami Toiviainen on tuttu mies, edellä mainitsemani 22-vuotiaiden Suomen mestaruus saavutettiin niin ikään Toiviaisen kommennuksessa.

Uskon, että tämä tuttuus helpottaa sopeutumistani uuteen joukkueeseeni. Seuranvaihto kesken kauden ei missään nimessä ole mikään helppo nakki. Tai itse en ainakaan ole sitä koskaan aikaisemmin tehnyt. Lyhyessä ajassa pitäisi opetella uudet pelikuviot ja uusi pelitapa sekä puolustuksen periaatteet sekä oppia tuntemaan kuinka kanssapelaajat liikkuvat. Usein näitä asioita hiotaan yhteen koko kesä ja alkusyksy ja silti monen joukkueen pelaaminen näyttää vielä runkosarjan ekoillakin kierroksilla melko sekavalta. Haastetta siis riittää. Mutta uskon ja toivon voivani auttaa uutta joukkuettani mahdollisimman pian tämän kauden aikana.

Joulutauko

2008-12-15T14:50:00.002+02:00

Kausi ei ole vielä virallisesti puolessa välissä, mutta jonkinlainen välietappi on nyt saavutettu, kun Korisliiga vetäytyy pariksi viikoksi joululomille. Ainakin itselleni tämä pieni huili tulee hyvään paikkaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pari viime viikkoa vaivannut kantapää kaipaa hieman lepoa ja mikäs sen parempi tapa palautua ja hoitaa vammoja kuin herkutella itsensä turvoksiin jouluruuilla.

Pikku breikki tekee hyvää myös henkisesti. Syyskausi Porvoossa on ollut raskas, voittoja kertyi liian vähän ja taustalla kummitteleva epävarmuus asioiden järjestymisestä on painanut mieltä ja valvottanut öisin. On hyvä antaa myös mielen löhöillä muutama päivä.

Lähden itse viettämään lyhyttä joulutaukoa Suomen rajojen ulkopuolelle, joten myös The BBall Blog pitää ansaittua lomaa viikon verran. Tarmon tilanteesta en osaa kertoa sen enempää, mutta omalta osaltani asioiden pitäisi olla huomenna selvää. Viikon päästä palailen sitten taas koripallon ja kirjoitushommien pariin, katsotaan sitten lisää. Blogiin on luvassa piakkoin myös lisää pelaajahaastatteluja.

Lappeenranta voitti taas Suomen Cupin ja naisissa voiton korjasi Espoo Team. The BBall Blogin lukijat osoittivat jälleen asiantuntevuutensa, kun kysyin Viikon Kysymyksessä Cup-voittajia. 69 % äänesti Lappeenrantaa ja 61 % Espoo Teamia.

Vaikka blogisti itse on lomalla, niin laitan teidän kiusaksi kuitenkin Viikon Kysymyksen pyörimään normaaliin tapaan. Tällä viikolla kysyn: Mikä joukkue on ollut syyskauden positiivisin yllättäjä?

Listaan tähän loppuun vielä omasta mielestäni syyskauden plussat ja miinukset Korisliigassa. Lukijat voivat heitellä omia listojaan kommenttiosioon.

+ Tasainen sarja (Kärkipää erittäin tasainen, eikä mikään joukkue ole voittamaton)
+ Jenkkivalinnat (Itse asiassa monikin jengi on onnistunut löytämään juuri itselleen sopivat vahvistukset)
+ Suomen Cupin yllättäjät (ToPo ja LrNMKY yllättivät kuitenkin monet ”asiantuntijat” cup-menestyksellään, juuri tämä on Cupin parasta antia)

– Taloudelliset ongelmat (Puhun konkurssi, Tarmon ja Topon ahdinko)
– Loukkaantumiset (Pitkä lista, mutta onneksi vakavammilta vammoilta on säästytty)
– Medianäkyvyys (Kaikki tietävät, että Suomi voitti sunnuntaina MM-kultaa salibandyssa, kuinka moni tietää, että Lappeenranta voitti Suomen Cupin?)

Paikalliskamppailujen merkitys

2008-12-11T13:53:00.003+02:00

Korisliigaa vaivaa rahavaikeudet, Cup-finaalia ei televisioida, liigapeleissä käy liian vähän katsojia ja niin edelleen. Kyllä, kaiken tämän me jo tiedämme. "Jotain tarttis tehrä" lausahdus väreilee useankin koripalloihmisen huulilla.

Yksi hyvä tapa saada ihmisiä katsomoon ja fiilistä peleihin olisi korostaa Korisliigaseurojen välisiä niin sanottuja "paikalliskamppailuja". Kuten tiedämme, moni Korisliigaseura ei sijaitse Suomen isoissa kaupungeissa, vaan pienillä sympaattisilla paikkakunnilla, kuten Karkkila, Forssa tai Uusikaupunki ja miksei myös Kouvola, Kotka ja Porvoo.

Tällaisilla pienillä paikkakunnilla vallitsee usein asukkaiden kesken paljon voimakkaampi oma identiteetti ja yhteenkuuluvuuden henki kuin suuressa Helsingissä tai muissa isommissa kaupungeissa. Kaupungin tai kylän oma joukkue koetaan kunnia-asiana ja pelejä mennään katsomaan jo pelkästä velvollisuudestakin. Ja esimerkiksi Karkkilassa ja Uudessakaupungissa koripallo on oikeastaan ainoa laji, johon todella panostetaan kilpatasolla.

Koska Korisliigassa on paljon tällaisia pienellä paikkakunnalla operoivia seuroja, olisi näiden lähipaikkakuntien "paikallispeleistä" saatava mielestäni paljon enemmän irti. Niiden pitäisi näkyä Korisliigan markkinoinnissa ja ne pitäisi mielestäni ehdottomasti räätälöidä paremmin sarjaohjelmaan.

Ensinnäkin kaikki niin sanotut paikalliskamppailut pitäisi mielestäni pelata aina yhtä aikaa, niin että Korisliigan sarjaohjelmassa olisi kauden aikana aina 4 paikallispelikierrosta, jolloin lähipaikkakuntien joukkueet kohtaisivat toisensa. Tämän kauden kierroksella 10 oli jo hyvää yritystä, kun FoKoPo kohtasi Karkkilan ja Joensuu Lappeenrannan.

Lisäksi mielenkiintoisena lisänä voisi kokeilla niin sanottuja Back-To-Back -pelejä, jolloin nämä paikallisjoukkueet kohtaisivat toisensa peräkkäisinä päivinä, esimerkiksi FoKoPo ja Componenta kohtaisivat toisensa perjantaina Forssassa ja lauantaina Karkkilassa. Samalla kyseisiä pelejä voitaisiin markkinoida yhdessä, niihin voitaisiin myydä yhteisiä, molemmat pelit kattavia lippuja ja samalla organisoida myös kunnolliset fanimatkat kumpaiseenkin suuntaan. Tällainen viritelmä voisi nostattaa tunnelmaa monella paikkakunnalla ja saada sitä kaivattua eloa runkosarjapeleihin.

Mutta mitkä sitten ovat ne Korisliigajoukkueiden paikallisvastustajat. Esimerkiksi Forssa ja Karkkila ovat klassisia taistelupareja ja sellaiseksi on muodostunut myös Itä-Suomen hirmut Joensuu ja Lappeenranta. Myös ToPo ja Honka on helppo asettaa vastakkain vääntämään pääkaupunkiseudun kuninkuudesta. Mutta Korihait on melko yksinään länsirannikolla ja toisaalta KTP, Kouvot ja Tarmo ovat kaikki aika lähekkäin keskenään ja Lahtikin hyvin lähellä Kouvolaa. Tällä kaudella jakaisin paikallispelit seuraavasti:

FoKoPo-Team Componenta
Kataja-LrNMKY
Topo-Honka
Korihait-Pyrintö
Tarmo-KTP
Kouvot-Lahti

Teennäisin paikallispeli näistä on ehkä Tampereen ja Uudenkaupungin kohtaaminen, jonka välimatka on 166 km, mutta toisaalta Joensuustakin joutuu köröttelemään Lappeenrantaan 234km. Myös Kymenlaakson derbyn eli Kotkan ja Kouvolan kohdalla jouduttaisiin tällä kertaa antamaan periksi, jotta Lahdelle ja Porvoolle löytyisi sopivat paikallisvastustajat.

Kuka vie Cup -kannun?

2008-12-08T11:53:00.002+02:00

Suomen Cup huipentuu tulevana viikonloppuna, kun Torpan Pojat ja LrNMKY kohtaavat toisensa joka syksyisessä kohokohdassa eli Cup-finaalissa. Kun katsoo Korisliigan sarjataulukkoa, moni voi pitää yllätyksenä, että finaalissa nähdään juuri nämä joukkueet. Molemmat seurat majailevat nimittäin tällä hetkellä pleijariviivan alapuolella. Mutta tämä on juuri Cup-pelien parasta antia. Yhdessä pelissä kuka tahansa voi voittaa ja mitä tahansa voi tapahtua.

Nyt kysymmekin, että kuka voittaa sunnuntaina pelattavassa ottelussa Suomen Cupin: ToPo vai LrNMKY? Tasapuolisuuden nimissä laitan vielä toisenkin kyselyn pyörimään ja siinä etsitään tietysti naisten Suomen Cupin voittajaa. Naisten finaalissa kohtaavat Espoo Team ja Äänekosken Huima.

Viime viikon blogikyselyssä kyseltiin hieman Koriliigaseuroja kohdanneen talouskriisin seurauksia, toisin sanoen, että miten niihin pitäisi nyt reagoida. Vastauksia annettiin 195 kappaletta ja äänet jakautuivat seuraavasti:

- 22% halusi sulkea taloudellisesti epävakaat seurat liigasta heti
- 37% halusi pelata kauden loppuun ja katsoa sitten kuinka monta seuraa ensi kaudelle saadaan
- 38% halusi rauhotella tilannetta ja halusi välttää ylireagointia
- Ja tietysti yksi pakollinen hajaääni annettiin myös vaihtoehdolle, jossa ratkaisuksi tarjottiin lisävelan ottamista.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että suurin osa koripalloihmisistä ei ole vielä antanut käsillä olevan talouskriisin pelotella itseään. Useimmat ovat vielä valmiita uskomaan seurojen nousuun ja pitäytymään konservatiivisissa menetelmissä selvitä vaikeuksista. Myös esiin nostamani vaihtoehto Korisliigan muuttamisesta väliaikaisesti suljetuksi sarjaksi, herätti paljon kommentointia ja viesti siellä oli sama: nyt ei pidä tehdä mitään radikaalia. Joten lukijat ovat puhuneet, uskotaan ja toivotaan, että asiat kääntyvät tästä vielä parempaan suuntaan ajan ja vastuullisen toiminnan myötä.

Korisliigasta suljettu sarja?

2008-12-04T11:51:00.003+02:00

Tänään ilmestyneessä Urheilulehdessä (49/08) käsitellään Korisliigajoukkueiden talousasioita. On tietysti surullista, että koripallo ei näy Urheilulehden sivuilla yleensä kuin pieninä sivupalstariveinä tai silloin kun asiat ovat huonosti, mutta hyvä että tämä asia on kuitenkin otettu käsittelyyn.

Jutussa kerrotaan, että Koripalloliitto on puuttumassa Korisliigaseurojen talouteen. Koripalloliitto on muun muassa perustamassa omaa työryhmää, joka vastaisi seurojen talousasioiden seurannasta. Lisäksi jutussa mainitaan, että ensi vuoden liigalisenssejä tullaan jakamaan tiukemman seulan läpi, mutta joukkueiden määrää ei olla supistamassa.

Olen itse samaa mieltä, että 12 joukkeutta on hyvä määrä Korisliigalle. Suomesta löytyy aivan riittävästi hyviä pelaajia jokaiseen joukkueeseen. Mutta näinä vaikeina taloudellisina aikoina väittäisin, että liigapaikan lunastamisessa seurojen pitäisi vakuuttaa ensin taloudellisesti ja vasta sitten kilpailullisesti. Olisin valmis tekemään Korisliigasta suljetun sarjan, kuten on menetelty esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa ja tietysti NBA:ssa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että sarjasta ei voisi pudota eikä sinne voisi nousta kuin taloudellisin perustein. Ensi kauden liigalisenssihakemukset on jätettävä 15. toukokuuta. Tuolloin mielestäni mikä tahansa taloudellisesti vakavarainen seura saisi hakea liigapaikkaa ja näiden pohjalta valittaisiin 12 joukkuetta pelaamaan ensi kauden Korisliigaa.

Tietenkin tämä saattaisi alussa tarkoittaa sitä, että muutama joukkue saattaisi olla pari ensimmäistä kautta pelillisesti alakynnessä, mikäli uusi seura ei pystyisi houkuttelemaan kovia kotimaisia nimiä listoilleen. Mutta en näe tätä ongelmaksi. Jääkiekon SM-liigassakin on monena vuonna ollut joukkue tai pari, joka on näytellyt lähinnä pelkän pisteautomaatin roolia. Ja katsokaapa vaikka tämän kauden NBA-joukkue Oklahoma City Thunderin voittosuhdetta, 2 voittoa, 17 tappiota.

Kun kilpailullista menestystä tärkeämmälle sijalle nousevat taloudelliset kriteerit, on seurojen paremmin mahdollista rakentaa joukkuettaan pitkällä tähtäimellä, todella suunnitella taustojen ja pelillisten asioiden kehittämistä. Lätkässäkin esimerkiksi Lahden Pelicans majaili pitkään sarjan hännillä, mutta seura on nyt pystynyt rakentamaan kilpailukykyisen joukkueen, samoin on tehnyt myös Kalpa. Tämä ei kuitenkaan olisi voinut olla mahdollista, jos joukkueet olisivat jatkuvasti joutuneet tekemään hissiliikettä SM-liigan ja Mestiksen välillä. On hyvä huomata, että 1.divisioonan voittaminen ja sitä kautta nouseminen voi olla hyvinkin kuluttavaa puuhaa, myös taloudellisesti. Uskon, että myös sponsoreiden on helpompi lähteä tukemaan joukkuetta, jolla on esittää tukijoilleen kunnollinen pitkän aikavälin strategia.

Samaisessa Urheilulehdessä on myös toimittaja Janne Eerikäisen kommentti Korisliigan tilanteesta. Se alkaa hyvin iltapäivä-urheilulehti -tyyliseen tapaan:

"Tämän kauden Korisliigan voisi kärjistetysti sanoen lopettaa tähän paikkaan."

Toimittaja Eerikäinen ei tietenkään ole väitöksessään aivan tosissaan, mutta perustelee lausettaan sillä, että koko sarjasta on mennyt maku ja että Korisliiga on vuosia ollut Suomen tasaisimpia sarjoja, mutta tällä kaudella siitä ei ole tietoakaan.

Olen Eerikäisen kanssa sarjan tasaisuudesta täysin eri mieltä. Itse asiassa, mielestäni Korisliigassa on tällä kaudella enemmän voittajaehdokkaita kuin pitkään aikaan. Sarjassa ei ole tällä hetkellä yhtään joukkuetta joka voisi lähteä mihinkään peliin takki auki. Ja mestaruustaistoon voi ilmottautua toden teolla monikin joukkue, kuten Lahti, Joensuu, KTP, Kouvot ja tietysti aina myös Honka, etenkin jos ovat keväällä terveenä. Ja muistetaan myös, että me Porvoon Tarmo, joka on sarjan viimoisena, olemme voittaneet juurikin kaksi sarjan kärkipään joukkuetta, Joensuun ja Kouvolan.

Ennustankin kevään ratkaisupeleistä huikeimpia pleijareita mies muistiin. Toivottavasti Koripalloliitto osaa hyödyntää tämän positiivisesti markkinoinnissaan. Toivottavasti myös Eerikäinen ja kumppanit Urheilulehdessä kiinnostuvat koripallosta lajina ja antavat sille sen ansaitseman tilan hienon lehtensä palstoilla.

Marraskuun pelaajat

2008-12-02T13:10:00.003+02:00

Marraskuu on kääntynyt vihdoin joulukuuksi ja on aika valita tuon synkän kuukauden parhaat pelaajat. Kuten viime kerralla parhaita pelaajia valitessani arvelinkin, tällä kertaa tämän arvostetun tittelin eli The BBall Blogin kuukauden pelaaja -manttelin jakaminen oli huomattavasti vaikeampaa.

Amerikkalaispelaajien kohdalla valinnasta teki kinkkisen se, että hyviä ehdokkaita oli tarjolla parikin. Esimerkiksi Kotkan Damon Williams pelasi hyvän kuukauden ja KTP pärjäsi joukkueena mainiosti. Sen sijaan Joensuun Kataja kärsi jälleen loukkaantumisista ja pelitkin ailahtelivat, mutta viime kuussa tittelin kaapanneen Jeremiah Woodin otteet olivat jälleen mainiot. Silti palkinto ei mene tässä kuussa kummallekaan näistä pelaajista, vaan annan palkinnon ehkä pienoiselle yllätysnimelle, joka pelasi niin ikään loistavan kuukauden.

Suomalaisten kohdalla valinnasta teki haasteellisen se, että kukaan kotimainen ei oikein päässyt loistamaan marraskuun kamppailuissa. Muutama kova kotimainen nimi on ollut sairastuvalla ja muut ovat olleet melko tasaisia keskenään. Mutta valinta oli pakko tehdä.

Marraskuu 2008

Kuukauden kotimainen pelaaja: Kimmo Muurinen, Espoon Honka

Kotimaisen pelaajan valinta oli vaikeaa ja Kimmokaan ei ollut suinkaan ainoa vaihtoehto kuukauden pelaajaksi. Hongan pelit eivät marraskuussa kulkeneet ja Kimmokin oli sivussa parista ottelusta. Jotain Kimmon arvosta joukkueelleen kertoo kuitenkin se, että Honka hävisi kaikki ottelunsa ilman Muurista.

Marraskuussa Kimmo oli paras kotimainen pisteiden tekijä 16 pisteen keskiarvollaan. Levypalloja tarttui kouriin kolmanneksi eniten 7,3 ja tehokkuudessa Kimmo oli toiseksi tehokkain Pyrinnön Antti Nikkilän jälkeen 18,3 tehoindeksillä. Tämän lisäksi Muurinen oli kakkosissa toisiksi tarkin kotimainen 62,3% ja kolmosetkin osuivat kohtuullisesti 37,3%. Ilman Muurisen flunssailua Honka olisi hyvinkin voinut korjata muutaman voiton enemmän marraskuussa.

Kuukauden vahvistus: Alain Laroche, UU-Korihait

Laroche saattaa olla pienoinen yllätyskortti, mutta kun katsoo miehen suorituksia marraskuulta sekä koko Korihaiden joukkueen viimeaikaista menestystä, uskallan hyvillä mielin antaa arvostusta tällä kertaa länsirannikon suuntaan. Itse pidän Larochen pelityylistä. Hän saattaa vaikuttaa näkymättömältä, eikä mies välttämättä pääse aina highlight-koosteisiin, mutta tehot ovat joka pelissä tasaisen varmat.

Korihait nousi marraskuussa liigan viidenneksi. Joukkue voitti marraskuussa 5 peliä ja hävisi vain kahdesti, jotka nekin olivat hyvin tiukkoja otteluita. Alain Laroche oli joukkueensa tasaisin suorittaja marraskuussa.

Marraskuussa Laroche teki 19,3 pistettä per peli. Todellisen hatunnoston paikka on miehen kahden pisteen heittoprosentti, joka on liigan kovin. Marraskuussa heitot upposivat lähietäisyydeltä jopa 73,3% tarkkuudella. Tämän lisäksi Laroche otti 8,6 levypalloa per ottelu ja oli liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja marraskuussa 23,6 tehoindeksillään.

Onnittelut molemmille pelaajille.

Viikon kysymys: Mitä nyt Korisliiga?

2008-12-01T12:15:00.003+02:00

Ihan ensimmäiseksi pahoitteluni, että jouduin pitämään viikon tauon näistä kysymyksistä. Viime viikko oli niin tapahtumarikas, eikä suinkaan hyvässä mielessä, että ajatukset harhailivat jossain muualla. Mutta tällä viikolla äänestys on taas takaisin.

Suomalaista koripalloa ravisuteltiin siis viime viikolla ikävillä uutisilla. Tämän viikon kysymys liittyykin näihin esille nousseisiin talousvaikeuksiin. Tällä viikolla kysymme: Mitä Korisliigassa pitäisi nyt tehdä, jotta rahavaikeuksista selvittäisiin? Hyviä ideoita ja ehdotuksia saa heitellä myös tuonne kommenttiosioon.

Suomikoriksen musta viikko

2008-11-28T12:01:00.002+02:00

Marraskuu tuntuu aina pitkältä ja pimeältä. Tänä vuonna se on ollut erityisen julma suomalaisen koripalloilun ystäville. Kulunut viikko alkoi mustan maan peittäneellä lumipyryllä ja näyttäisi päättyvän synkät pilvet koripallotaivaan yllä. Kun tämän viikon ikäviä uutisia ajattelee, tulee helposti mieleen vanha sanonta:

"Kun sataa, sitä tulee kaatamalla."

Ikävät tapahtumat alkoivat tiistaina. Perinteikäs koripalloseura Vantaan Pussihukat ilmoitti konkurssistaan ja lopettavansa toimintansa. Siinä meni viemäriin kertarysäyksellä aimo annos pääkaupunkilaista koripallokulttuuria.

Todellinen jääkylmä suihku saatiin kuitenkin seuraavana päivänä, kun uutiset kautta maan kertoivat Joensuun Katajan toiminnanjohtajan ja pidetyn koripallovaikuttajan Antti Papinahon menehtyneen tiistai-iltana traagisessa auto-onnettomuudessa. The BBall Blog haluaa myös esittää osanottonsa Papinahon omaisille ja ystäville.

Konkurssit ja talousvaikeudet eivät tietenkään tunnu miltään tällaisen suru-uutisen jälkeen. Mutta mitä tulee suomalaiseen koripalloiluun, ikävät uutiset eivät olleet vielä päättyneet.

Keskiviikkona Helsingin Sanomat uutisoi, että toinen helsinkiläisseura, Torpan Pojat, ovat pahoissa rahavaikeuksissa ja seurassa joudutaan turvautumaan rankkoihin kululeikkauksiin. En tiedä mitä tämä tulee tarkoittamaan ToPon kohdalla, mutta en olisi yllättynyt, jos seuran pelaava kokoonpano tulisi vielä muuttumaan tämän kauden aikana.

Sitten varhain torstaiaamuna minut ja pari muuta seuran pelaajaa kutsuttiin Tarmon toimistolle kuulemaan lisää ikäviä uutisia. Kokouksessa kävi nimittäin ilmi, että myös Tarmo on pahoissa talousvaikeuksissa ja myös meillä täällä Porvoossa joudutaan turvautumaan rajuihin leikkauksiin. Tämän päivän lehdessä uutisoitiin jo amerikkalaispelaajien lähdöstä, valmentajan ja toiminnanjohtajan lomautuksista sekä pelaajien palkkojen leikkauksista.

Viikko on ollut raskas ja mikä pahinta, nyt mennään vasta perjantaissa.

Tarmon tilannetta on tässä vaiheessa vielä vaikea lähteä kommentoimaan. Ilmassa on vielä liian paljon kysymysmerkkejä. Pahalta näyttää, mutta myös toivoa on. Yhdestä asiasta uskon kuitenkin kaikkien olevan samaa mieltä, kaikki toivovat Tarmon selviytyvän tästä vaikeasta paikasta. Se miten kaikki tulee loppujen lopuksi menemään, on vielä auki.

Mutta toistaiseksi ainakin kaikki Tarmon pelaajat olivat tuttuun tapaan aamulla rehkimässä harjoituksissa ja lauantain peliin lähdetään täysin voimin voittamaan. Seura on nyt kuitenkin siinä tilanteessa, että apua tarvitaan, niin sponsoreiden kuin katsojienkin taholta. Toivottavasti Porvoossa heräisi tästä sellainen kannustava kansanliike, joka osoittaisi tukensa kuilun partaalla keikkuvalle seuralle.

Ja toivotaan myös tulevalle viikonlopulle jotain pientä valopilkkua valaisemaan suomikoriksen mustaa marraskuuta.

Parhailla areenoilla ei pelata

2008-11-25T10:37:00.002+02:00

Viime viikon Paras Peliareena -kysely osoittautui erittäin tiukaksi. Ehkä jokaisen kotiareena tuntuu kaikista pienistä puutteista huolimatta silti aina parhaalta, tai ehkä moni Korisliigan areena on melko samankaltainen toistensa kanssa ja eroa on vaikea tehdä. Itseasiassa, sanaa "areena" on ehkä hieman hullunkurista käyttää useimmista Korisliigan pelipaikoista. Lähempänä olisi luultavasti jumppasali tai vastaava pelihalli.

Eniten ääniä Korisliigan pelipaikoista keräsi kuitenkin Joensuun Katajan jättiläismäinen monitoimihalli (18%), tiukasti perässä tulivat Kouvolan Mansikka-Aho (16%) ja Forssan Veeniks, ei kun Feeniks (14%). Muut salit saivat melko tasaisen vähän ääniä, tosin Lahden ja Hongan salit nousivat hieman muiden edelle.

Kaiken kaikkiaan moni Korisliigan pelipaikka kärsii ikävä kyllä hallin pienuudesta ja surkeista katsomoista. Katsomot ovat yleensä sijoitettu vain toiselle puolelle kenttää ja päädyissäkin on vain penkkirivistö tai pari ja toisella sivulla joko parvi tai ei katsomoa ollenkaan. Tällaisia saleja löytyy muun muassa Kotkasta, Lahdesta, Porvoosta, Karkkilasta, Forssasta (jossa tosin se pääkatsomo on melko iso), Lappeenrannasta ja Uudestakaupungista.

Mutta on muistettava, että näissä pienissä saleissa on myös hyvät puolensa. Niin kauan kuin Korisliigan pelit eivät ole järjestäen loppuunmyytyjä, tällaiset pienet salit mahdollistavat melko hyvän tunnelman peleihin kohtuullisen pienelläkin katsojamäärillä. Tietysti aina voidaan spekuloida, että nostaisiko hienot suuret salit Korisliigan profiilia ja toisivatko ne siten samalla lisää katsojia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkillä hienoilla halleilla ei vielä saada katsojia peleihin. Se lähtee viihdyttävästä ja tasokkaasta koripallosta sekä ottelutapahtumien kehittämisestä, joka Korisliigassa on vielä aika vähäistä.

Varsinaiseksi ongelmaksi nämä pienet salit muodostuvat mielestäni kuitenkin keväällä playoffseissa, kun katsojiakin alkaa eksymään peleihin ja salit jäävät auttamatta paikoin pieniksi. Tätä ognelmaa on pyritty ratkaisemaan esimerkiksi Lahdessa viemällä pelit välillä jäähalliin. Tällainen evakkosiirtyminen ei kuitenkaan ole mielestäni pitkän aikavälin ratkaisu, vaan toistaiseksi parempien salien puutteessa toimiva väliaikainen hätäapu.

Jos puhtaasti halleja katsotaan, niin ikävä kyllä parhaat hallit katsojien kannalta eivät löydy Korisliigan joukkueilta. Salon Vilpas ja Vantaan Pussihukat pelaavat nimittäin 1.divisioonaa erittäin hienoissa puitteissa. Toivottavasti tällaisia "areenoja" nousisi muuallekin Suomeen, mutta toistaiseksi olen melko skeptinen, että esimerkiksi Karkkilan tai Forssan kokoisissa kaupungeissa sellaisille jättiläisprojekteille löytyisi järkeviä argumentteja. Toisaalta, ei se Salokaan niin iso kaupunki ole.

Injured List

2008-11-22T14:05:00.001+02:00

Nyt on vasta marraskuu ja ympäri Korisliigaa on kantautunut jo hurja määrä ikäviä uutisia useiden pelaajien loukkaantumisista. Toipilaslista näyttää todella pitkältä, pidemmältä kuin politiikasta ymmärtävien Perussuomalaisten ehdokaslista.

Tällä hetkellä sairastuvalla on hoivaamassa vammojaan ainakin Joensuun Katajan Petri Virtanen ja Quinnel Brown, Espoon Hongan Jukka Matinen ja Tarmon Esa Mäki-Tulokas. Lisäksi erinäisten loukkaantumisten takia pelejä on jättänyt väliin tällä kaudella ainakin Lahden Vesa Mäkäläinen, Kouvojen Jukka Kataja, Topon Timo Heinonen ja Kotkan Toni Ilmonen sekä Steve Smith. Myös Hongan Monte Cummingsilla taisi olla jotain vaivaa nilkkojensa kanssa ja Karkkilan Sami Syrjälä loukkaantui joukkueen edellisessä ottelussa.

Jokunen nimi saattoi vielä unohtuakin, mutta yhtä kaikki, Korisliigaa on ravisutellut ensimmäisen neljänneksen aikana melko hurja loukkaantumisvyöry. Ja ikävä kyllä, nyt joudun lisäämään tuohon listaan vielä yhden pelaajan, nimittäin itseni.

Harmikseni joudun jättämään tämän päivän tärkeän kamppailun Korihaita vastaan väliin tällä viikolla sattuneen kivuliaan kantapäävamman takia.

Erinäiset vammat, vaivat ja loukkaantumiset kuuluvat toki urheiluun. Vanhan koulukunnan inhorealistinen sanontahan kuuluu, että urheilija ei tervettä päivää näe. Itse pystyn ainakin osittain allekirjoittamaan tuon lauseen. Vähissä ovat ne päivät, kun aamulla sängystä noustessa jotain paikkaa ei kolottaisi.
Mutta silti, tämän syksyn loukkaantumismäärät pistävät kyllä hetkeksi pohtimaan asioiden todellista laitaa. Mistä tällainen määrä loukkaantumisia voi oikein johtua?

Uskon, että tähän kysymykseen on olemassa monta oikeaa vastausta. Tai pikemminkin, että vastaus rakentuu monen eri tekijän yhteisestä vaikutuksesta. Listaan seuraavaksi muutaman loukkaantumissumaa mahdollisesti selittävän tekijän:

1. Pelejä on liikaa ja liian tiuhalla tahdilla.

Pelaajille ei jää tarpeeksi aikaa palautua, tai sitten palauttavaa ja lihaksia huoltavaa harjoittelua on laiminlyöty. Väsyneenä pelatessa tai harjoitellessa loukkaantumisriski usein moninkertaistuu.

2. Muutamalle pelaajalle kertyy liian suuria minuutteja.

Korisliigajoukkueet pelaavat yleensä yllättävän pienellä rotaatiolla, jolloin joukkueen tärkeimmille pelaajille kertyy liian iso kuorma kestettäväksi. Katsokaa vaikka Euroopan huippusarjojen pelaajien minuuttimääriä, siellä harva pelaaja joutuu rehkimään illasta toiseen 35 minuuttia tai enempää. Osittain se johtuu toki siitä, että niissä sarjoissa pelitempo on korkeampi, jolloin pelaajia on yksinkertaisesti pakko huilauttaa enemmän, kun taas Korisliigan pelitempoa jaksaa hyväkuntoinen pelaaja uurastaa paljon pitempiä jaksoja putkeen. Mutta näkisin silti näiden korkeiden peliminuuttien voivan olla yksi merkittävä syy väsymyksen kautta nousevaan loukkaantumisriskiin. Kun toipilaslistaa katsoo, niin useammat listan pelaajista pelaavat yli 30 minuuttia per ottelu. Esimerkiksi Hongan voidaan melkein sanoa pelaavan viidellä, korkeintaan kuudella miehellä.

3. Joukkueen huoltohenkilöstön vähentäminen.

Hieronnat ja fysioterapiat ovat oleellinen ja tärkeä osa urheilijan arkea. En osaa tietenkään sanoa, miten asiat ovat Korisliigan eri seuroissa järjestetty, mutta nyt kun monella seuralla on ollut tiukkaa rahan kanssa, voi olla vaarana, että menoja karsitaan vääristä paikoista eli juuri pelaajia auttavasta ja tukevasta huoltotoiminnasta. Jännittyneet ja kireät lihakset ovat aina alttiimpia repeämille kuin rennot hyvin huolletut lihakset.

4. Vanha kunnon huono onni.

Urheilu on ihmeellistä. Välillä, vaikka pelaaja olisi tehnyt kaikki mahdolliset venytykset ja lihashuollot, käynyt hierojalla ja terveyskylpylässä, loukkaantumisia ei vain voi välttää. Tarvitaan vain yksi epäonninen tilanne, yksi pieni sekunti väärässä paikassa väärään aikaan ja hups, nilkka voi vääntyä tai polven siteet venähtää. Loukkaantumisriskejä voidaan toki karsia, juuri palauttavalla harjoittelulla, lihashuollolla, ehjillä varusteilla ja erinäisillä apuvälineillä (esim. nilkkatuet), mutta loppujen lopuksi urheilija ei voi kuin ristiä kätensä ja toivoa, että huominen päivä olisi terve päivä.

Kun katsoo tämän kauden loukkaantuneiden pelaajien vammoja, voi vain huokaista helpotuksesta, että useimmat niistä eivät ilmeisesti ole kovin pahoja. Moni on säästynyt ainakin toistaiseksi ilman kirurgin veitsen terävää apua. Ainoastaan Katajan Brown on joutunut olemaan sivussa hieman pidempään. Muut ovat selvinneet ilmeisesti pelkällä säikähdyksellä, kuten esimerkiksi Petri Virtasen ja Jukka Matisen kohdalla on uutisoitu. Se on hyvä asia pelaajille itselleen ja koko Korisliigalle.

Toivon kuitenkin, että näin iso määrä loukkaantumisia otetaan asioista päättävien tahojen neuvottelupöydissä vakavasti huomioon. Korostan, että Korisliiga ei ikävä kyllä ole vielä täysi ammattilaissarja, vaikka sen voidaankin kannustavin mielin toivoa ottavan koko ajan isoja askelia siihen suuntaan. Mutta niin kauan kuin puitteet eivät ole vielä täysin paikoillaan, mielestäni Korisliigassa on hitusen liikaa pelejä.

Mitä omaan vammaani tulee, se kuuluu aikaisemmin esittelemässäni listassa kohtaan 4. Se oli silkkaa huonoa onnea. Tulin hurjan ponnistusvoimani siivittämän ilmalennon jäljiltä alas melko korkealta, ja huonossa asennossa. Löin kantapääni jollain merkillisellä tavalla lattiaan ja pistävä kipu on tuntunut sen jälkeen jokaisella askeleella. Uskon ja toivon, että kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kovin paha vamma. Röntgenissä ei näkynyt mitään murtumaa, mutta lääkäri määräsi minut tarkempiin tutkimuksiin eli magneettikuviin.

Ensi viikolla selvinnee kuinka pahasta vammasta on kyse, mutta tässä vaiheessa ei ole mitään syytä riskeerata mitään. Tämän viikon Ilta-Sanomissa uutisoitiin Suomen maajoukkueen takamiehen Teemu Rannikon kantapäävammasta, joka saattaa päättää koko suomalaisen koripalloilun lahjakkaimman pelaajan uran juuri kun miehen pitäisi pelata uransa parhaita vuosia. Rannikon kantapäässä on luukalvo revennyt irti luusta eikä sille ole paljoakaan tehtävissä. Ei siis ihme, että minulla nousi kaikki karvat pystyyn lääkärin vastaanotolla, kun lekuri mainitsi tuon samaisen luukalvon. Mutta ei ole mitään syytä tehdä ennenaikaisia johtopäätöksiä. Lepuuttelen jalkaani nyt viikon päivät ja toivon olevani pelikunnossa ensi lauantaina, kun Tarmo matkustaa entisen seurani Team Componentan vieraaksi Karkkilaan. Sitä peliä en haluaisi missään nimessä jättää väliin.

Viikon kysymys: Kenellä paras peliareena?

2008-11-18T12:52:00.002+02:00

Kun nyt kerran kysyttiin, että millä joukkueella on parhaat fanit, niin kysytään nyt sitten heti perään vielä, että millä Korisliigajoukkueella on paras kotiareena. Elikkä minkä joukkueen puitteet ovat peliareenan osalta parhaassa jamassa. Kommentteihin saa heitellä myös mielipiteitä siitä, mitkä joukkueet tarvitsisivat kaikkein kipeimmin uutta hallia.

Lahdessa osataan fanittaa

2008-11-17T12:25:00.003+02:00

Viime viikon fanikysymys herätti The BBall Blogin lukijoissa paljon huomiota. Kommentteja ja ihan keskusteluakin syntyi mukavasti ja lisäksi vastauksia annettiin ennätysmäiset 242 kappaletta. Tuollainen määrä antaa jo ihan varteenotettavaa pohjaa tilastolliselle analyysille.

Voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Namika Lahden aktiivinen kannustusjoukko keräsi 44% kaikista äänistä. Toiseksi eniten ääniä sai KTP 13% ja kolmanneksi Korihait 11%. Muiden joukkueiden fanit jäivät melko vähille äänille.

Itse en voi kuin oikeastaan yhtyä äänestäjien mielipiteeseen. Vaikka Lahti on oma kasvattajaseurani ja mielipiteeni saattaa tulla violettien silmälasien läpi, uskallan melko huoletta väittää, että Lahdessa on tällä hetkellä Korisliigan paras fanipohja. Uskollinen faniryhmä jaksaa kiertää vieraspelejä, sekä käydä kannustamassa suomalaista koripalloa maajoukkuepeleissä. Ja mikä tärkeintä, he todella pitävät ääntä. Mukana on yleensä rumpuja, äänitorvia sekä muuta rihkamaa. Lahden faniryhmittymä myös näyttää faneilta. Heillä on päällään violetteja peruukkeja ja Namikan pelipaitoja ja usein he saattavat vieraspeleissä pitää enemmän ääntä kuin monen paikkakunnan kotiyleisö.

Tottakai tällainen fanittaminen joskus ärsyttää. Etenkin juuri vastustajan kannattajia. Mutta mielestäni Lahden faniporukka tuo mukanaan peleihin niin paljon enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia, että olen valmis katsomaan sormien läpi silloin tällöin esiintyviä ylilyöntejä. Suomalainen koripallo kaipaa yleisöä, se kaipaa faneja. Ja erityisesti se kaipaa hieman eloa katsomoihin. Mielenkiinnolla odotan millaisen huutokilpailun Lahden faniryhmä saa aikaan nyt keskiviikkona porvoolaisyleisön kanssa, kun Namika Lahti tulee vierailulle Porvooseen.

Mitä muiden joukkueiden faneihin tulee, niin mielestäni juuri Kotkassa ja Korihaiden Pohitullin salissa on usein aika hyvä tunnelma. Molemmat ovat perinteisiä seuroja, joilla on peleissä takanaan pienen kaupungin synnyttämä yhteishenki. Sekä Uudessakaupungissa että Kotkassa koripallo on erityisen tärkeällä sijalla ja se näkyy ja kuuluu kannustuksessa.

Huonoimmat kotiyleisöt löytyvät mielestäni pääkaupunkiseudulta. ToPon ja Hongan peleissä on ainakin runkosarjan aikana usein melko viileä tunnelma. Menestykseen tottuneet pääkaupunkiseutulaiset taitavat syttyä vasta keväällä, kun aletaan pelata ratkaisupelejä. On myös muistettava, että pääkaupunkiseudulla on paljon kilpailua yleisöstä. ToPolla oli mielestäni 1.divisioonassa pelatessaan ja sieltä noustessaan melko hyvää yritystä oman faniryhmän perustamisessa, mutta näyttäisi siltä, että se jäi pelkäksi yritykseksi.

Olen urani aikana pelannut Lahden lisäksi myös Karkkilassa ja nyt siis Porvoossa. Karkkilassa taitaa olla Korisliigan paikkakunnista kaikkein vähiten asukkaita, mutta pieni kylä jaksoi ainakin omana aikanani mielestäni tukea Karkkilan koripalloylpeyttä kohtuullisen hyvin. Isot sympatiat Karkkilan peleissä rumpuja pärisyttäneelle musiikkiperheelle. Mutta Karkkilan yleisöä vaivasi usein se sama vika, kuten monia muitakin kotiyleisöjä. Kun oma joukkue pelaa hyvin, kannustusta löytyy, mutta kun joukkueen peli ei kulje, niin katsojat äänestävät paitsi olemalla hiljaa, myös jäämällä mieluummin kotiin.

Tähän samaan olen törmännyt myös täällä Porvoossa. Porvoolaisyleisö on hyvin mukana, kun Tarmon peli kulkee, mutta vaikeilla hetkillä yleisöstä ei aina löydy sitä ylimääräistä sytyttäjää. Ja tässä kohdin haluaisinkin tehdä eron fanien ja yleisön välille. Fani on sellainen, joka kannustaa omaa joukkuettaan silloinkin, kun turpaan tulee ja pahasti. Yleisö on sellainen, joka on tullut katsomaan ja viihtymään pelissä, mutta joka mieluummin manailee aikansa tuhlaamista, silloin kun kotijoukkue häviää.

Koripallo tarvitsee kuitenkin näitä molempia, niin faneja kuin yleisöäkin. Ja usein se on vieläpä niin, että fanit sytyttävät myös muun yleisön kannustamaan, ja se taas ruokkii joukkuetta yrittämään entistäkin kovempaa. Vaatii aikansa, että suomalaiseen koripalloon syntyy todellista fanipohjaa, mutta en näe sitä minään mahdottomana tehtävänä. Lahdessa ollaan jo hyvässä alussa. Se vaatii usein seuralta aktiivista toimintaa kannattajiaan kohtaan, mielellään myös hyviä esityksiä joukkueelta, mutta ennen kaikkea aktiivisten ja innokkaiden ihmisten rohkeutta.

Säästöpalloa

2008-11-15T14:11:00.003+02:00

Elämme tiukkoja aikoja hyvät ystävät. Kuten aikaisemminkin olen jo kirjoittanut, maailmantalouden synkkä tilanne näyttäisi heijastelevan myös urheiluun. Yritysmaailmassa kiristellään nyörejä tulevan laman varalta ja ensimmäisenä kulujen leikkauslistalla on usein juuri sponsorointikohteet.

Kuten hyvin tiedämme, kotimainen koripallo ei ole kovinkaan kannattavaa liiketoimintaa. Ei ainakaan vielä. Yleisötulot ovat kohtuullisen pieniä eikä pelien televisiointioikeuksistakaan käydä kiivasta huutokauppaa kaupallisten kanavien parissa. Suomalaista koripalloa rahoitetaan enimmäkseen yritysmaailman avokätisillä tuilla. Firma saa näkyvyyttä, seura saa rahaa toimintaansa.

Ei ole mikään salaisuus, että täällä Porvoossa eletään tällä kaudella tiukan säästöbudjetin ohjailemana. Kuten usealle muullekin suomalaiselle urheiluseuralle, myös Tarmolle on aikaisemmilta vuosilta kertynyt jonkin verran velkaa, jota yritetään nyt tämän kauden aikana mittavasti vähentää.

Säästäminen on hyvä asia. Suomalainen urheiluseuratoiminta ei kaipaa enää uusia konkursseja tai jättivelkoja. Näin pelaajien näkövinkkelistä, säästämisellä on kuitenkin olemassa aina varjopuolensa, etenkin jos säästäminen vaikuttaa urheilulliseen tekemiseen.

Tarmon joukkueessa on ollut säästöliekistä huolimatta enimmäkseen hyvä henki päällä. Harjoituksissa ja peleissä ei olla säästelty ainakaan yrittämisessä. Joukkue ei ole halunnut antaa sellaisten asioiden vaikuttaa tekemiseensä, jotka eivät sille kuulu. Pelaajat pelaavat ja sen pituinen se.

Eilinen Lappeenrannan pelireissu näytti kuitenkin joukkueelle säästötoimenpiteiden nurjan puolen. Lappeenrantaan on nimittäin Porvoosta matkaa noin 174 kilometriä, kutakuinkin 2,5h ajomatka. Eilen joukkue taittoi sen matkan henkilöautoilla. Sillit purkissa metafora on liian mairitteleva, kun joukkueellinen parimetrisiä koripalloilijoita yrittää ahtautua neljään henkilöautoon.

Mutta peli hävittiin kentällä, enkä halua selitellä, että sen syynä olisi ollut matkustaminen ahtaissa henkilöautoissa. Mutta kyllä monen pelaajan koivet olivat varmasti tavallista enemmän puuduksissa reilun parin tunnin istumisen jälkeen auton takapenkeillä. Ainakin minulle tämä oli urani ensimmäinen kerta, kun matkustin SM-sarjatasolla vieraspeliin pikkuautoilla. Onneksi pelaajien ei tarvinnut sentään ajaa.

Hilpeyttä joukkueen keskuudessa syntyi myös pysähdyttäessä taukopaikalla. Utin huoltoasemalle oli parkkeerattu iso bussi, jonka perään moni pelaaja ehti jo vähän aikaa haikailla. Sisällä huoltoasemalla ei enää naurattanut, kun selvisi että bussilla matkusti eräs B-poikien sählyjoukkue.

Tähän loppuun heitänkin toivomuksen kaikille Uudenmaan linja-autoyrityksille. Vaikka ajat ovat tiukat, tukekaa hienoa lajia ja hyvää joukkuetta. Pelastakaa Tarmon pojat seuraavien vieraspelimatkojen kärsimyksiltä ja tuokaa bussinne apuun. Teitä tarvitaan!

Sami Lehtoranta metsästää Pantteri-patsasta

2008-11-13T11:47:00.003+02:00

Photo by Matti Nurminen

Korisliigan ensimmäinen kierros on pian takana ja sarjataulukon kärkeen on kiivennyt kauden ennakkosuosikkeihin veikkailtu Joensuun Kataja. Joukkue on loukkaantumisista huolimatta pystynyt napsimaan tärkeitä voittoja niin vahvalla kotiareenallaan kuin myös pitkillä vierasmatkoilla. Yhtenä alkukauden menestyksen arkkitehtina on häärinyt tuttuun tapaan joukkueen maajoukkuelaituri Sami Lehtoranta.

Samia toivottiinkin jo pitkään The BBall Blogin haastatteluun. Se näkyi myös suoranaisessa kysymystulvassa, joka blogiin syöksyi kun Samin haastattelusta kerrottiin. Mutta pidemmittä puheitta..

The BBall Blog: Moro Sami. Joensuu Katajaa veikkailtiin kauden alussa yhdeksi ehdottomaksi ennakkosuosikiksi ja olettekin nyt hiljalleen kiivenneet sarjakärkeen, millaisia mietteitä sinulla on kauden tähänastisista peleistä? Entä oma pelaaminen?

Sami: Pelit eivät ole olleet mitään kaunista katsottavaa, mutta voittoja on tullut mukavasti. Vielä on paljon töitä ennen kevättä. Ainahan sitä löytyy parannettavaa myös omasta pelistä, mutta kuten jo sanoin niin voittoja on tullut kiitettävästi. Enää ei tällä iällä niin paljoa tule tuijoteltua omia tilastoja vaan se yksi ja ainoa tavoite on siellä keväällä.

TBBB: Teillä on ollut pieniä ongelmia loukkaantumisten takia, Brown on ollut sivussa pitkään, nyt Pete on polvivamman takia poissa kuvioista kuukauden päivät, sinä olit kipeänä ja tämän lisäksi vaihdoitte Harrelsonin Blairiin, miten nämä ovat vaikuttaneet joukkueen pelaamiseen?

Sami: Onhan se aina vaikea ja ikävä tilanne, kun joku loukkaantuu. Se vaikuttaa joukkueen yhteispeliin todella paljon. Varsinkin uuden pelaajan sisään ajamiseen menee aina aikaa.

TBBB: Sinut valittiin toissa kaudella liigan MVP:ksi, mutta viime kausi meni pieleen olkapäävamman takia. Oletko nyt täysin kunnossa?

Sami: Kyllä tässä ihan kunnossa on saanut toistaiseksi olla. Aina jotain pientä on päällä, mutta ei mitään vakavampaa.

TBBB: Olet ehtinyt urallasi käydä monta kertaa lähellä mestaruutta, mutta Pantteri-patsasta et ole vieläkään päässyt nostelemaan. Kuinka suurena motivaattorina tuo puuttuva meriitti toimii urallasi?

Sami: Suurena. Se on yksi isoimmista motivaattoreista mitä löytyy, ja erityisesti sen takia, että se on ollut monta kertaa niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

TBBB: Olet pelannut koko urasi kotimaassa ellei pientä visiittiä Ranskaan lasketa, onko päätös pysyä Suomessa ollut harkittu ratkaisu vai eikö ulkomailta ole löytynyt sopivaa tarjousta? Vieläkö voisit kuvitella lähteväsi pelaamaan ulkomaille?

Sami: Sopivaa tarjousta ei ole vain tullut. Ja tein aikoinani päätöksen, että jos sellaista ei tule ennen 27-ikävuottani niin koulu kutsuu.

TBBB: Oletkin käsittääkseni opiskellut viime vuodet koripallon ohella ja valmistumassa piakkoin. Mitä opiskelet ja mikä sinusta tulee ja koska on valmistujaiset? Miten on opiskelujen ja koripallon pelaamisen yhdistäminen onnistunut kohdallasi?

Sami: Opiskelen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa automaatioinsinööriksi. Valmistuminen on toivottavasti edessä vuoden päästä jouluna.

Iso kiitos opettajille ja valmentajille, koska aikamoista venymistä tuo opiskeleminen on vaatinut, koska koulussani ei tunneta akateemista vapautta. Rankkaa on ajoittain ollut, mutta samalla se on tuonut sopivaa vastapainoa pelkälle koripallolle.

TBBB: Kuinka monta aktiivista pelivuotta huipulla näet vielä omalla urallasi ja oletko ehtinyt miettiä, mitä sen jälkeen haluaisit tehdä?

Sami: Toivottavasti ainakin muutama kausi olisi vielä jäljellä, kaikki riippuu terveydestä ja motivaatiosta. Tällä hetkellä mennään vuosi kerrallaan.

Varmastikin otan sitten lopettamisen jälkeen jonkun verran etäisyyttä lajiin, koska vaikka olen saanut sen kautta niin paljon, on siihen tullut myös uhrattua paljon. Eli minua ei nähdä valmentamishommissa ainakaan ihan heti.

TBBB: Olit mukana auttamassa Suomen maajoukkuetta elokuun EM-karsinnoissa. Nyt jatkokarsinnoissa vastaan astuu Italia ja Ranska. Mitä mietteitä tällaiset huippumaat herättää? Millä eväin Suomi saadaan kisoihin?

Sami: Hienoja vastustajia tulossa jälleen kerran suomalaisen koripalloyleisön eteen. Kyllä se on kova aggressiivinen puolustus, jollaista osaamme parhaimmillamme esittää, mikä tulee olemaan meidän vahvuutemme karsintapeleissä näitä huippumaitakin vastaan.

TBBB: Mitä mieltä olet Korisliigan tämän vuoden tasosta? Sarja näyttää ainakin melko tasaiselta.

Sami: Sarja on tosiaan jälleen kerran tasainen. Mielenkiintoista nähdä mitkä joukkueet taistelevat keväällä mestaruudesta. Toivottavasti ainakin Kataja on toinen niistä.

TBBB: Täällä blogissa on käyty jonkin verran keskustelua kauden pituudesta. Onko 44 runkosarjapeliä mielestäsi sopiva, vai liikaa?

Sami: Tämä on vaikea aihe. Kaikkea on jo melkein kokeiltu. Kaksi peliä viikossa on ihan hyvä tahti, mutta tarvittaisiin ainakin muutama vapaa viikonloppu lisää sekä syksylle että keväälle.

Olisi myös tärkeää, että seurat ja maajoukkueet saisivat järjestettyä maajoukkuepelaajille muutaman ylimääräisen vapaapäivän, kun kesän urakka on ohi. Nyt kausi lähti pyörimään melkein heti, kun maaottelusavotta oli päättynyt.

TBBB: Miten kulutatte aikaa vieraspelimatkoilla, joita kertyy ainakin
ajallisesti paljon? Oletteko koskaan laskeneet montako tuntia tai
kilometriä kauden aikana bussissa kertyy?

Sami: Itse olen kirjoitellut nyt paljon kouluhommia. Mutta myös Fifa 09 ja NHL 08 -pelejä on tullut hakattua aikalailla. Ja nukkuminen sujuu ainakin minulta erinomaisesti.

Bussissa vietettyjä tunteja on ehkä parempi olla laskematta, mutta jotain kertoo se, että Lappeenrantaan on lyhin matka ja sinnekin 245km. Kilometrejä kauden aikana kertyy liikaa, ihan liikaa!

Sitten olisi vuorossa perinteiset fanikysymykset:

- Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi pelaajana?

Sami: Jaa-a, osaan vähän kaikkea mutta en mitään todella hyvin. Ja kyllähän tuon hermojen kurissapidon kanssa on välillä ongelmia. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Täysillä mennään ja sitten jos palaa käpy, niin sitten palaa. Mutta 100 prossaa on aina lasissa.

- Mitä mieltä olet Ray Ailuksesta valmentajana ja mitä mieltä hänen valmennustyylistään?

Sami: Reiska on nuori, vaativa ja kunnianhimoinen valmentaja. Hän vaatii jokaiselta pelaajalta aina ja vain 100 prosenttista keskittymistä ja omistautumista.

- Käyt pelien aikana usein paljon sanaharkkaa tuomarien kanssa, viheltävätkö ne aina kohdallasi väärin? Millainen tuomari sinusta tulisi?

Sami: Eivät vihellä. Minusta itsestäni tulisi varmasti umpisurkea tuomari. En todellakaan haluaisi heidän kenkiinsä.

- Mitä muistoja Harri Setälästä?

Sami: Sai varmasti jokaisen pelaajaan suunniltaan. Kokemuksen kautta olen oppinut mieheltä pikkukikkoja, joilla saa vastustajan hermot päreiksi.

- Onko Joensuu nyt lopullinen koti vai vieläkö voisit pelata jossain muuallakin?

Sami: Ei ole mitään lopullisia suunnitelmia tehty sen suhteen. Vuosi kerrallaan mennään ja voi olla, että pelaan vielä jossain muuallakin.

- Kenen kanssa on kovimmat korinalusväännöt, kuka on rakkain vihollisesi Korisliigassa?

Sami: Kyllä Laaksosen Samia on tullut kaivattua...

- Kuka on itsellesi läheisin pelaaja Katajan joukkueessa?

Sami: Kaipa se tuo Virtasen Pete taitaapi olla. Samasta kaupungista kotoisin ja olen tuntenut miehen jo teinistä asti.

- Millaisia persoonia Katajan tämän vuoden jenkit ovat kentän ulkopuolella, vietättekö paljon aikaa yhdessä?

Sami: Ihan iloisia veikkoja ovat. Hyvin tulee juttuun. Nyt jo vanhemmalla iällä ei tule ehkä hengailtua enää niin paljoa treenien ja matkojen ulkopuolella.

Kolumneja

2008-11-11T13:24:00.003+02:00

Lauantain Kouvot voitto maistui hyvältä. Erityisen maukkaan siitä teki se, että pisteet napsaistiin kotiyleisön edessä ja että voitto tuli juuri Kouvoista. Viime kaudella Kouvot rökitti Tarmon puhtaasti 4-0 otteluvoitoin. Oli jo aikakin maksaa hieman kalavelkoja. Henkilökohtaisesti itselleni pelissä Kouvoja vastaan on aina mukana vielä hieman ylimääräistä fiilistä, sillä joukkueesta löytyy kaksi hyvää ystävääni Roope Suonio ja Tuomas Iisalo. Kerrankin sain itse tuuletella voittajan puolella!

Mutta voiton makua ei ehditty Tarmossa pitkään maistella, Esa Mäki-Tulokkaalla murtui nimittäin peukalo kyseisen ottelun tuoksinnassa. Juuri kun alkoi tuntua siltä, että joukkue on vihdoin kasassa, niin taas yksi mies otetaan pois. Tällaista tämä urheilu taitaa olla.

Jotta saataisiin pidettyä mielet positiivisina, niin käykääpä lukemassa Uusimaa-lehden nettisivuilta uusin kolumnini "Vauvakuumetta". Sivuilta pitäisi nyt löytyä myös kaikki aikaisemmat kolumnini.

Kolumnit voi lukea osoitteessa:
http://www.uusimaa.fi/Urheilu/Blogit/Pasin-heittopaikka

Kenellä parhaat fanit?

2008-11-10T12:46:00.002+02:00

Viime viikolla kysyin, mikä olisi sopiva määrä joukkueita Korisliigaan. 144 äänen jälkeen voimme todeta, että:

- iso enemmistö (60%) oli sitä mieltä, että nykyinen 12 on sopiva määrä
- toiseksi eniten kannatusta sai 10 joukkueen sarja (26%)

Olen itse samaa mieltä, että nykyinen 12 joukkueen sarja on sopiva. Alkukausi on jo näyttänyt, että sarja vaikuttaa melko tasaiselta. Tänä vuonna mikään joukkue ei ole vielä erottunut ylivoimaiseksi eikä mikään joukkue ole vielä ajautunut pelkäksi pisteautomaatiksi. Itseasiassa näyttäisi vahvasti siltä, että mikä tahansa joukkue pystyy voittamaan hyvänä päivänä kenet tahansa. Se kertoo mielestäni siitä, että jokaiseen joukkueeseen on kyetty rakentamaan kilpailukykyinen joukkue ja jokaiseen on saatu vahvistusten lisäksi myös riittävä määrä tasokkaita kotimaisia pelaajia. Mikäli liigajoukkueiden määrän suhteen pitäisi johonkin suuntaan liikkua, kallistuisin kenties yhden joukkueen lisäämiseen.

Tällä viikolla kohdistamme sitten huomion Korisliigajoukkueiden faneihin. Nyt äänestetään: Millä joukkueella on parhaat fanit?

Kysymyksellä haen lähinnä sitä, että millä joukkueella on paras tunnelma kotipeleissä, minkä joukkueen fanit tulevat pelistä toiseen uskollisesti paikalle ja jaksavat myös pitää ääntä.

Huolestuneita faneja

2008-11-07T13:35:00.002+02:00

Törmäsin tänään Porvoon keskustassa pyöriessäni pariinkiin Tarmo-faniin ja jäin tietenkin tuttuun tyyliini rupattelemaan heidän kanssaan muutaman sanasen koripallosta. Yleensä vaihdamme hieman kuulumisia ja pohdimme edellisen kotiottelun huippuhetkiä tai mietimme tulevan vastustajan vaarallisuutta. Tällä kertaa juttujemme sävy oli kuitenkin hieman erilainen. Fanien ilmeistä ja sanoista paistoi selvästi eräänlainen huolestuneisuus. Huolestuneisuus Tarmon takkuisesta alkukaudesta.

En itse yleensä kiinnitä hirveästi huomiota sarjataulukon tilanteisiin. Pelejä kertyy kauden aikana 44, eikä edellisen pelin tappiota ole hirveästi aikaa murehtia. Seuraavassa pelissä on aina uusi mahdollisuus kääntää kurssi, ja mitä sarjataulukkoon tulee, sitä on syytä vilkuilla vasta keväällä.

Tapaamani fanit vaikuttivat kuitenkin olevan selvästi huolestuneita Tarmon tähänastisesta taipaleesta Korisliigassa. Takana on 9 peliä, joista joukkue on ottanut vasta 2 voittoa. Sillä voittosuhteella ollaan sarjataulukossa viimeisellä sijalla. Ymmärrän hyvin fanien huolen ja siksi ajattelinkin kirjoittaa muutaman sanasen omista fiiliksistäni.

Ensinnäkin haluan korostaa, että tarkoitukseni ei suinkaan ole selitellä mitään. On aivan totta, että Tarmo ei ole pelannut niin hyvin kuin mihin se oikeasti pystyy. Voittoja saisi olla enemmän. Joukkueen peli on ailahdellut hieman liikaa ja se tasaisuuden puute on vienyt muutamasta pelistä pisteet vastustajalle. Mutta haluan tehdä selväksi, että joukkueen sisällä tuota huolestuneisuutta tämän hetken tilanteesta ei ole havaittavissa. Joukkue uskoo yhä täysillä tekemiseensä.

Tarmon alkukauden sarjaohjelma on ollut vaikea. Yhdeksästä ensimmäisestä pelistä 6 on ollut vieraissa. Tarmo on siis pelannut vähemmän kotiotteluita kuin mikään muu joukkue. Ja Korisliigassa on erittäin vaikea voittaa vieraissa. Tarmon yläpuolella sarjataulukossa on joukkueita, jotka eivät ole vielä kyenneet yhteenkään voittoon vieraspeleissä, esimerkiksi Korihait ja Forssa. Molemmat ovat napsineet voittonsa kotikentällä. Vieraspelien vaikeudesta voidaan ottaa vertailukohde viime kaudelta. Tarmo voitti koko viime kauden 21stä vieraaspelistä vain 7. Se ei tietenkään riitä tekosyyksi, etteikö vieraissakin voisi voittaa. Mutta jokaisella menestyvällä joukkueella on oltava vahva kotipohja. Sitä Tarmo ei ole vielä päässyt tällä kaudella kunnolla rakentamaan.

Joukkueen peliin on tietenkin vaikuttanut myös amerikkalaisvahvistuksen vaihto. Pelasimme monta peliä vain kahdella vahvistuksella ja vaikka Tarmolla onkin hyvät kotimaiset pelaajat, annoimme parissa pelissä liikaa tasoitusta etenkin pituudessa. Nyt joukkue on taas koossa, kun E.J tuli apuun, mutta uuden miehen ajaminen sisään kuvioihin ja pelisysteemiin vie oman aikansa.

Tarmon fanit voivat kuitenkin ottaa rauhassa. Joukkue tulee jatkamaan kovaa työntekoa ja uskon vahvasti, että se tulee ennen pitkää näkymään myös peleissä. Huomenna lauantaina olisi jälleen hyvä mahdollisuus alkaa rakentamaan sitä kotitaikaa, kun Kouvot saapuu Porvooseen. Toivottavasti paikalle tulee mahdollisimman monta porvoolaiskannattajaa, jotta huolestuneisuus saadaan käännettyä luottamukseksi.

Sami Lehtoranta haastatteluun

2008-11-06T09:30:00.003+02:00

No niin, elikkä The BBall Blogin seuraava haastattelukohde löytyy susirajan takaa Joensuusta. Vanha pelikaverini Lahden pelivuosilta, maajoukkuemies ja liigan parin vuoden takainen MVP vastailee kysymyksiinne tuota pikaa. Joku ehti Samia haastatteluun jo toivoakin, joten heittäkäähän nyt miehelle paljon kiperiä kysymyksiä.

Viikon kysymys -gallup

2008-11-03T12:50:00.002+02:00

Viime viikolla kysyttiin Korisliigan uudesta kolmen tuomarin linjauksesta. Ääniä annettiin mukavasti 148 kappaletta ja kommentteja sekä sähköpostejakin irtosi tiuhaan. Tuomarit puhuttavat aina, se on selvää.

- 17% oli sitä mieltä, että 3 tuomaria on parasta mitä suomikorikselle on tapahtunut
- 56% oli sitä mieltä, että yritys on hyvä, mutta jokaiseen peliin ei riitä tarpeeksi tasokkaita tuomareita
- 26% oli sitä mieltä, enempi määrä silmiä ei paljoa auta, jos vihelletään väärin

Tämän viikon kysymys kuuluu: Kuinka monen joukkueen voimin Korisliigaa tulisi pelata?

Olen itsekin aikaisemmin tässä blogissa sivunnut aihetta, kun manailin että Korisliigassa on liikaa runkosarjapelejä. Yksi mahdollinen ratkaisu vähentää pelejä olisi vähentämällä liigan joukkueiden määrää. Jotkut ovat sitä mieltä, että se myös nostaisi liigan tasoa, sillä silloin parempia pelaajia riittäisi useampaan joukkueeseen. Korisliigassahan pelaa tällä hetkellä 12 joukkuetta. Jos se vähennettäisiin esimerkiksi 10, kuulostaisi se toisaalta melko minimalistiselta sarjalta, varsinkin kun pleijareita pelataan 8 joukkueen voimin. No, mutta antakaa äänenne kuulua.

Kuukauden palkitut

2008-10-31T12:42:00.002+02:00

Korisliigaa on nyt tahkottu ensimmäisen kuukauden verran ja ajattelinkin, että otan tavaksi nimetä joka kuukausi The BBall Blogin Kuukauden Kotimaisen Pelaajan sekä Kuukauden Vahvistuksen.

Valinnat perustuvat siis omaan näkemykseeni siitä, ketkä pelaajat ovat erityisesti loistaneet kuluneen kuukauden peleissä. Kiinnitän huomiota joukkueen menestykseen, pelaajan tilastoihin ja lisäpisteitä saa jos pelaaja on onnistunut erityisen hyvin Tarmoa vastaan. (Tietystikin palkinto voi joskus kolahtaa myös jollekin Tarmon pelaajalle.)

Ensimmäisen kuukauden valinnat olivat itse asiassa melko helppoja. Uskoisin, että tämän suuren kunnianimen myöntäminen pelaajille tulee olemaan jatkossa huomattavasti vaikeampaa.

Elikkä, mennään sitten itse palkittuihin.

Lokakuu 2008

Kuukauden Kotimainen Pelaaja: Ilkka Vuori, Namika Lahti

Lokakuun kotimaisen pelaajan tittelin ansaitsee vahvasti kauden aloittanut Ilkka Vuori. Lahti porskuttaa liigan kärjessä ja Ile on ollut erittäin tärkeä lenkki joukkueen menestyksessä. Ile on selvästi kehittynyt yhä edelleen kesän aikana ja miehen hurja fysiikka etsii vertaistaan kotimaisten pelaajien joukosta. Ile on tällä hetkellä luultavasti sarjan paras takamies.

7 pelissä (6 voittoa, 1 tappio) Ile on pelannut keskimäärin 34 minuuttia, tehnyt niissä 17,9 pistettä per peli, ottanut 3,7 levypalloa sekä jakanut 3,3 syöttöä ottelua kohden. Myös heittoprosentit ovat kohdillaan 2% 66,7 ja Ilen akilleen kantapäänä usein olleet kolmosetkin ovat tippuneet hyvin 3% 38,5, vaikka heittoja ei hirveästi olekaan kertynyt.

Koko liigan pistetilastoissa Ile on sijalla 7, mutta hän on tällä hetkellä sarjan paras kotimainen pistemies. Syötöissä Ile on sijalla 6 ja tehokkuudessa sijalla 8. Ilen onnistumista takamiehenä puoltaa myös paremmuustilastojen ykkössija syötöt/menetykset -suhteessa.

Lisäpisteitä Ile kerää myös onnistumisestaan sarjan avauspelissä Tarmoa vastaan, jossa syntyi miehen oma piste-ennätys 33 pistettä.

Kuukauden Vahvistus: Jeremiah Wood, Joensuun Kataja

Kuukauden vahvistuksen titteli menee "yksimielisesti" Jeremiah Woodille. Katajan peli on hieman takkuillut viime aikoina, mutta joukkue on myös kärsinyt loukkaantumisista. Joukkue löytyy sijalta 5 (4 voittoa, 2 tappiota) ja Wood on ollut ehdottomasti joukkueen tasaisin onnistuja.

Woodin tilastot ovat vakuuttavat. Vajaassa 38 minuutissa on syntynyt hyvillä prosenteilla (poislukien vapaaheitot) 23,8 pistettä, 13,2 levypalloa ja 3,5 syöttöä per peli.

Järkälemäinen Wood loistaakin koko liigan paremmuustilasoissa melkein jokaisessa kategoriassa. Pisteissä ykkönen, samoin levypalloissa, syötöissä sijalla 4., riistoissa 6., minkä lisäksi Wood on ollut myös koko liigan tehokkain pelaaja tähän mennessä.

Tarmoa vastaan Wood jäi Katajan hävitessä hieman kauden keskiarvoistaan, mutta annetaan nyt lisäpisteitä vaikka siitä, että Jeremiah on kuulemma Lebron Jamesin lapsuudenystävä!!

Rahakriisi

2008-10-30T09:41:00.002+02:00

Maailmantalous elää tällä hetkellä melkoista suvantovaihetta. Asuntojen hinnat ovat tippuneet, osakkeet ovat sukeltaneet, ihmiset pelkäävät ottaa lainoja, pankkeja on kaatunut, Islannin koko valtio on käynyt lähellä konkurssia ja Amerikassa valtio päätti puuttua vapaan markkinatalouden kulkuun. Itseasiassa pessimistisimmät povailevat jo uutta synkkää lamaa, joka tulee ravisuttelemaan myös Suomea.

Samaan aikaan eräänalaista taloudellista selviytymiskamppailua käydään myös hieman pienemmessä mittakaavaassa, nimittäin meidän omassa Korisliigassamme. Lappeenranta kävi kesällä jo lähellä konkurssia, Karkkilassa seuran taustayhtiö on jo ajettu konkurssiin (tosin seuran taholta asian kerrottiin olevan luonnollinen rutiinitoimenpide) ja Topon on uutisoitu olevan talousvaikeuksissa (IS 29.10). Säästötoimenpiteitä on otettu käyttöön myös muualla, muun muassa omassa seurassani Porvoon Tarmossa.

Maailmantalouden kriisillä ja Korisliigaseurojen rahaongelmilla näyttäisikin olevan jotakin yhteistä, tai oikeastaan, molemmat ovat seurausta melkein samasta asiasta, siitä vanhasta perisynnistä, rahojen huolimattomasta käytöstä.

Siinä missä pankit ympäri maailmaa ovat myöntäneet suuria lainoja pitkiksi ajoiksi, luottaen jälleen sokeasti ihmisten maksukykyyn ja markkinoiden vakaaseen jatkuvaan nousuun, näyttäisi siltä, että Korisliigaseuroissa toimintaa on rahoitettu ilman tunnontuskia velkarahalla, luottaen siihen, että kyllä asioilla on tapana järjestyä.

Korisliigassa on luultavasti laskettu, että rahalla saa paremman joukkueen, paremmalla joukkueella menestystä ja menestys tarkoittaa automaattisesti lisätuloja sponsoreiden ja lisääntyvän yleisön myötä. Osittain tämä varmasti pitääkin paikkansa, mutta jos samalla seuran kuluja ei pidetä ammattitaitoisesti kontrollissa, ei lisätulot paljoakaan auta.

Urheiluseurojen, varsinkin hieman pienempien lajien, on sanottu toimivan perinteisesti talkoovoimin ja olevan lähes aina jossain määrin velkavaikeuksissa. Harva Korisliigaseura on voittoa tuottava yritys, vaan kauden budjetissa tähdätään nollatulokseen. Jos voittoa joskus jääkin kauden jälkeen, se on useimmiten mennyt vanhojen velkojen lyhentämiseen. Tämä on ollut suomalaisen urheiluseuratoiminnan arkea monena vuonna. Sen ei mielestäni kuitenkaan tarvitsisi aina olla sellaista. Se että asioita on ollut tapana tehdä jollain tavalla, ei pitäisi riittää tekosyyksi jatkaa samojen virheiden tekemistä.

Mutta miten olla toistamatta samoja virheitä pienessä urheiluseurassa, jos samojen virheiden tekemistä ei osata välttää edes maailmantaloudessa. 90-luvun lama johtui hyvin pitkälti pankkien holtittomasta toiminnasta. Monet uskoivat silloin, että sellaisen pankkikriisin ei anneta enää syntyä uudelleen. Että virheistä opittiin. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että maailmantalous on ajatumussa jälleen yhtä pahaan umpikujaan ja lähes täysin samoista syistä.

ToPo uutisoi tänä aamuna internetsivuillaan suoraselkäisesti, että seuran talous on tiukilla, mutta se ei ole kriisissä. Tällainen avoimuus vaikeissa asioissa on mielestäni kunnioitettavaa. Talousvaikeuksista on tapana yleensä vaieta, sillä sen pelätään karkoittavan sijoittajat (sponsorit). Lappeenrannassa kesällä koettu kriisi osoitti kuitenkin, että rehellinen asioista kertominen voi johtaa myös päinvastaiseen tulokseen. Lappeenranta kertoi ongelmistaan ja pyysi apua, johon alueen yritykset myös päättivät vastata. Mukaan saatiin tarpeeksi yhteistyötahoja, ja seura saattoi jatkaa toimintaansa sekä taistelua velkojensa lyhentämiseksi kunniallisin menetelmin.

Rehellisyys ei kuitenkaan pelasta kaikkea, jos asioita on aiemmin tehty miten sattuu. ToPo kertoo tiedotteessaan, että viime kaudella tappiota tehtiin 125.000 euroa ja sitä edellisellä kaudella tappiot olivat 204.000 euroa. En halua osoitella sormia ja perätä syyllisten perään, mutta totean, että tällaiset summat eivät mielestäni ole vastuullisesti toimivan urheiluseuran merkkejä. Muutaman tai edes yhden huonosti hoidetun seuran moat saattavat nimittäin tahrata myös muiden liigaseurojen mainetta ja haitata niiden sponsoritulojen keräystä. Mikäli Korisliigasta katoaisi esimerkiksi kaksi seuraa talousvaikeuksien takia, olisi koko suomalainen koripallokartta helppo leimata talousvaikeuksissa kompuroivaksi keinottelijoiden tyyssijaksi.

Ajat ovat siis vaikeat. Niin maailmalla kuin Korisliigassakin. Toivotaan, että kaikilla raha-asioiden kanssa painivilla tahoilla on tästä lähin jalat tiukemmin maassa. Unelmoida saa ja korkealle pitää tähdätä, mutta pilvilinnan rakentamista heikon jään päälle tulisi välttää. Toivotan voimia ja sisukkuutta niin Lappeenrantaan, Helsinkiin kuin kaikille muillekin liigaseuroille.

Tuomari Gallup

2008-10-27T13:21:00.003+02:00

The BBall Blogin lukijat saivat viime viikolla äänestää missä Korisliiga joukkueessa tapahtuu vielä muutoksia vahvistusten osalta tällä kaudella. Mikään joukkue ei ollut koskematon tässä äänestyksessä, tosin Lappeenranta sai vain 2 ääntä, Honka 3 ja KTP 5, joten siellä suunnalla amerikkalaiset voinevat keskittyä melko rauhallisin mielin peleihinsä.

Ääniä annettiin kaiken kaikkiaan 156. Eniten ääniä keräsi oma joukkueeni Porvoon Tarmo, jossa tapahtuu 22% äänestäjän mielestä vielä muutoksia. Tätä selittänee varmaankin osittain se, että olemme Tarmon kanssa pelanneet jo jonkin aikaa kahdella jenkillä, vaikka Jessan Gray kävikin Forssassa vähän avittamassa. Kolmas vahvistus on koko ajan haussa. Muita paljon ääniä saaneita seuroja olivat Karkkila (19%)ja Kouvot (11%), muuten äänet jakautuivat aika tasaisesti. Todennäköistä onkin, että jossain päin Korisliigaa tapahtuu vielä kuluvan kauden aikana muutoksia.

Tällä viikolla kohdistamme huomion Korisliigan uuteen kolmen tuomarin linjaan. Tämähän on ensimmäinen kausi, kun Koriliiga pelejä vihelletään kolmella tuomarilla. Aikaisemmin runkosarjaottelut ovat tuomittu kahdella ja kolmea tuomaria on käytetty vasta playoffseissa. Nyt kun sarjaa on pelattu jo hyvän aikaa, voidaankin kysyä korisfanien mielipiteitä tämän uuden tuomarimäärän toiminnasta, eli: Mitä mieltä olet 3 tuomarin linjasta?

Haastattelussa Steve Barnes

2008-10-24T19:45:00.005+03:00

Photo by Matti Nurminen

The BBall Blog: Steve, olet nyt ehtinyt viettää Suomessa ja Porvoossa parisen kuukautta. Miltä eläminen uudessa maassa ja kaupungissa on tuntunut?

Steve: Porvoo on todella hieno kaupunki. Kasvoin itse pienessä kaupungissa, joten viihdyn täällä todella hyvin. En pidä suurten kaupunkien hälystä. Suomi on myös maana miellyttänyt. Olen asunut vaimoni kanssa Oregonissa jonkin aikaa ja siellä ilmasto on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Suomi on melko kallis paikka maana, mutta ilmasto ja maisemat ovat todella upeita. Metsät ovat todella kauniita ja rauhallisia.

TBBB: Olemme Tarmon kanssa pelanneet nyt 6 peliä. Minkälainen on suomalainen koripallo tasoltaan?

Steve: Suomalaisen koripalloilun taso on varsin hyvä. Se mikä minut on täällä todella vakuuttanut, on se kuinka kilpailuhenkisiä jokainen joukkue on. Joukkueet paikkaavat mahdolliset puutteet taidossa pelaamalla todella kovaa. Täällä Euroopassa sallitaan myös paljon enemmän kontakteja peleissä, mutta se sopii minulle. Uskon, että pelaajat joilla on koripallon perusasiat kunnossa, menestyvät täällä.

TBBB: Mitä mieltä olet Tarmon joukkueesta?

Steve: Meillä on kasassa hyvä porukka, joka on täynnä hurjasti töitä tekeviä pelaajia. Se on aina hyvä lähtökohta joukkueelle. Uskon tekemiseemme vahvasti. Joukkueen pelityyli sopii hyvin minulle, sillä me pidämme paljon vauhtia ja pelaaminen avoimella kentällä sopii minulle.

TBBB: Mitkä ovat fiilikset omasta pelaamisestasi?

Steve: Sanoisin, että esitykseni ovat olleet ihan ok. En pelannut viime kaudella missään, lähinnä huonojen valintojen takia. Se oli hyvä opetus minulle siitä, että ammattilaiskoripallossa voi tapahtua mitä vain. Koska en pelannut viime kaudella, on tuntuma ollut vielä vähän hakusessa ja pelini ei ole kulkenut vielä totuttuun tapaan. Olen tottunut pelaamaan paljon tasaisemmin. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut paremmalta ja uskon, että noususuhdanne jatkuu tästä läpi kauden.

TBBB: Olet uskonnolliselta taustaltasi niin sanottu Myöhempien Aikojen Pyhiä, eli mormoni. Kertoisitko vähän uskonnostasi?

Steve: Perhe on mormoneille se kaikkein tärkein asia. Me uskomme, että temppelissämme solmittu avioliitto on ikuinen ja jatkuu myös tuonpuoleisessa. Minullekin perheeni (vaimo Kristi, Andrew 3v ja Brooke 1v) on kaikkein tärkein asia. Uskontomme neuvoo myös olemaan rehellinen ja noudattamaan tiettyjä moraalisääntöjä. En esimerkiksi juo alkoholia, kahvia tai teetä ollenkaan.

TBBB: Mormoneilla on ilmeisesti tiivis verkosto ympäri maailmaa. Oletko ehtinyt tutustua jo suomalaisiin uskontovereihisi?

Steve: Olin itse asiassa yhteydessä paikallisiin mormoneihin jo ennen kuin ehdin saapua Suomeen. Mormoneilla on tosiaan tiivis verkosto joka ulottuu ympäri maailmaa. Suomessa taitaa olla noin 4500 mormonia. On hienoa, että voin matkustaa mihin tahansa maailmassa ja tutustua helposti paikallisiin ihmisiin, jotka jakavat vielä samanlaisen ajatusmaailman kanssani. Porvoossa asuu myös muutama mormoni ja he ovat vieneet minut Helsingin seurakunnan kokoontumisiin. Pyrin käymään kirkossa joka sunnuntai. Espoon mormonitemppelissä en ole vielä ehtinyt käymään, koska minulla ei ole ollut hirveästi vapaa-aikaa, mutta enköhän sinnekin vielä ehdi.

TBBB: Koska perhe on sinullekin erityisen tärkeä, onko näin pitkäaikainen ero vaikeaa?

Steve: Me pohdimme perheeni kanssa tätä kysymystä paljon ennen tänne tuloani ja tulimme siihen tulokseen, että tämä on uhrauksen arvoinen asia. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa pitää helposti päivittäin yhteyttä kotiin.

TBBB: Mormonit ovat joskus yhdistetty moniavioisuuteen, selvittäisitkö tätä hieman meille asiasta vähemmän tietäville?

Steve: Moniavioisuus ei ole enää meidän uskonnossamme sallittua. Se otettiin käyttöön vähäksi aikaa joskus 1800-luvulla, kun näytti siltä, että amerikkalaisten yhteisöjen väestönkasvu oli vähenemässä. Miehille sallittiin useampi vaimo sen takia, että saataisiin enemmän lapsia. Siitä on kuitenkin luovuttu jo kauan kauan sitten. Amerikassa on kyllä muutamia mormoniuskonnosta irtautuneita suuntauksia, jotka edelleen sallivat moniavioisuuden, mutta he eivät enää ole varsinaisesti mormoneja. Ihmiset tosin sekoittavat vieläkin näitä asioita keskenään, joten en ihmettele että asiasta on olemassa väärinkäsityksiä.

TBBB: Mormonit tekevät käsittääkseni perinteisen lähetystyömatkan jossain vaiheessa elämäänsä, oletko sinä ollut sellaisella?

Steve: Pitää paikkansa. Se on vapaaehtoista, mutta moni lähtee lähetysmatkalle. Olin itse Houstonissa 2 vuotta lähetystyössä kun olin 19-20 vuotias. Se oli erittäin raskas kokemus, mutta samalla myös hyvin opettavainen. Päivät olivat pitkiä. Aamulla piti herätä aikaisin ja lähteä kiertelemään ihmisten kodeissa ja kertoa mormoniuskonnosta. Asunnolle palattiin usein vasta hyvin myöhään illalla ja tätä aikataulua noudatettiin joka päivä paitsi sunnuntaina, jolloin mentiin kirkkoon.

Lähetystyössä ei myöskään saa olla yhteydessä omaan perheeseensä kuin kirjoittamalla. Soittaa saa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja pääsiäisenä. Tarkoitus on keskittyä omaan suhteeseen Jumalan kanssa. Tuo aika todella kehitti omaa luonnettani ja opetti vastuunkantoa. Samalla opin myös paljon itsestäni ja muista ihmisistä. Lähetysaikanani en myöskään pelannut koripalloa juuri ollenkaan.

Sitten muutama fanikysymys Stevelle:

- Kuka on paras pelaaja ketä vastaan olet pelannut?

Steve: Sanoisin, että George Hill, joka pelasi IUPUI joukkueessa. Hänet varattiin viime kesänä NBA:hin, muistaakseni San Antonio Spurseihin.

- Mitä tekisit, jos et pelaisi koripalloa?

Steve: Olisin luultavasti opettaja tai valmentaja. Minulla on yliopistosta tutkinto liikuntatieteistä ja opettajan pätevyys. Ehkä haluaisin olla valmentaja jossain yliopistojoukkueessa. Toivottavasti minun ei kuitenkaan tarvitse vielä miettiä tätä kysymystä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

- Oletko koskaan saanut teknillistä virhettä pelissä?

Steve: En ole koskaan saanut teknillistä koko urallani. Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan menettänyt malttiani kentällä enkä sen ulkopuolella. Sitä paitsi, tuomarit eivät ole täydellisiä ja on vain luonnollista, että heiltä jää välillä huomaamatta asioita pelin tuoksinassa, joten ei ole mitään syytä hermostua heille.

- Yllätkö donkkaamaan ja paljonko ponnistusvoimasi on?

Steve: Kyllä vain minä pystyn donkkaamaan, vaikka olenkin näin lyhyt. En ole ihan varma paljonko ponnistusvoimani on, mutta yliopistossa se oli paikaltaan noin 35 tuumaa (89cm) ja vauhdin kanssa noin 40 tuumaa (101cm).

TBBB: Kiitos ajastasi Steve. Haluatko sanoa lopuksi jotain faneillesi?

Steve: Tulkaa kannustamaan Tarmoa. Yleisön tuki on koripallossa todella tärkeää, etenkin silloin jos oma peli ei kulje tai ollaan häviöllä.

Jep eli siinä oli haastattelu tällä kertaa. Kiitokset Stevelle. Ja todettakoon niille, jotka epäilevät Steven ponnistusvoimaa, voin vakuuttaa että se on aika uskomaton. Tarmon testeissä hän pesi mennen tullen koko muun joukkueen. Toivotaan, että porvoolaisfanit saavat nähdä vielä tällä kaudella Steven donkkaavan pelissä.

Matkatekemistä ja Tarmon Warm-Up musiikki

2008-10-23T16:41:00.004+03:00

Kaksi kertaa vuodessa tehtävä Joensuun reissu on aina kovasti odotettu tapahtuma Tarmon joukkueessa. Se tarkoittaa yleensä noin 7 tunnin matkaa läpi metsäisen Itä-Suomen ahtaassa sillipurkissa. Epämukavaa istumista ja vääntelehtimistä bussissa kertyykin yli kuutisen tuntia, joten ei ihme että Tarmo on historiansa aikana hakenut Joensuusta vasta 2 voittoa. Eilen niistä tuli toinen.

Pitkä bussimatka ei kuitenkaan ole rasittava ainoastaan fyysisesti, se on myös hermoja raastavaa puuhaa. En todellakaan tiedä, miten Katajan miehet kestävät niin pitkiä vieraspelimatkoja joita heille kertyy kauden aikana lukematon määrä. Ei voi kuin nostaa hattua susirajan miehille.

Tylsän bussimatkan vauhdittamiseksi Tarmon bussissa on yleensä menossa vähän kaikenlaista toimintaa. Bussin takaosan Kasinolla isketään korttia, yleensä Texas Hold Em'ia, jossa Forsmanin Kaijulla on tapana kyniä säälimättömästi muita pelaajia. Erityisesti joukkueenjohtaja Kari "Topi" Venäläinen on päätynyt vierasreissuilla useimmiten maksumieheksi ja onpa mies kuulemma joutunut pari kertaa taukopaikalla kaupittelemaan kuuluisia poolopaitojaan ekstrakäteisen toivossa.

Ja tietysti bussissa pyörii aina muutama luokaton leffa, joita kukaan ei jaksa koskaan katsoa. Useimmiten melkein puolella joukkueella on mukana omat tietokoneet, joista voi katsoa mieleisiään elokuvia tai kuunnella musiikkia. Ja tietysti pitkillä bussimatkoilla, erityisesti myöhään yöhön jatkuvilla paluumatkoilla, käydään läpi hurjia keskusteluja, joissa sivutaan kaikkea mahdollista aina maailmanpolitiikasta, elokuvista ja musiikista, vanhojen legendaaristen pelimiesten muisteluihin sekä käydään läpi loputon määrä muita ikimuistoisia tapahtumia menneiltä pelivuosilta.

Eilisellä Joensuun reissulla päätimme joukkueen kanssa kerätä listan biiseistä, joita haluamme tästä lähin kuulla kotipeleissä lämmittelymusiikkina. Lista ei välttämättä kerro kyseisten pelaajien musiikkimausta, vaan on enemmänkin sellainen tunnelman nostattamista varten kerätty hittiputki. Tarmon kotipeleissä pian soivan CD:n sisältö tulee kuulostamaan tältä:

Steve: Queen - We Will Rock You

Mani: Lil Wayne - Mr.Carter

Kasimir: Freeway - Take It To The Top

Lars: Jimi Hendrix - Fire

Matti Nurminen: Toto - Africa

Teemu: DJ Khaled - Standing On The Mountain Top

Ville-Pertti: Wolfmother - Joker And The Thief

Esa: Fintelligens - Kaikki Peliin

Mixu: Outkast - Roses

Henkka: Metallica - Disposable Heroes

Kaiju: The Game – Angel

Pasi: Coldplay – Viva La Vida

Steve Barnes haastatteluun

2008-10-21T17:13:00.003+03:00

Tarmolla on huomenna pitkä matka edessä Joensuuhun, joten ajattelin matkan kuluksi jututtaa hieman takamiestämme Steve Barnesia. Ne jotka ovat ehtineet lukea kolumnini Stevestä, varmaan muistavat, että Stevehän on kotoisin Utahista ja hänen on uskonnolliselta taustaltaan mormoni. Edessä onkin varmasti tarinaa paitsi koripallosta myös elämän muista hienouksista.

Kaikki Tarmo-fanit ja tietysti kaikki muutkin, lähettäkää kysymyksiä Stevelle kommenttiosioon tai sähköpostitse. Kysymyksiä saa toki lähettää vielä loppuviikostakin. Haastattalu julkaistaan varmaankin viikonloppuna.

Viikon kysymys -gallup

2008-10-20T12:06:00.003+03:00

Viime viikolla pähkäiltiin Korisliigan seurojen onnistumisia ja epäonnistumisia tiedottamisen saralla. Aihe näyttikin herättävän paljon kiinnostusta, sillä ääniä annettiin peräti 198 ja aihetta myös kommentoitiin erittäin aktiivisesti. Seurojen tiedottaminen näyttäisi olevan tärkeä aihe faneille ja kommenttien perusteella siinä olisi monella organisaatiolla vielä paljon parannettavaa.

Viikon äänestyksessä parhaaksi tiedottajaksi nousi Joensuun Kataja, joka keräsi ylivoimaisesti eniten ääniä (25% äänistä). Toiseksi kiilasi Korihait (16%), kolmanneksi Honka (15%) ja neljäntenä KTP (10%). Muut seurat jäivät melko vähille äänille.

Tällä viikolla herätellään taas esiin aikaisemminkin tässä blogissa käsiteltyä jenkkihärdelliä, joka näyttäisi lähteneen taas tuttuun tyyliin pyörimään. Joukkueet ovat ehtineet pelata vasta 4-5 ottelua, mutta Finnairin lipun ovat saaneet kouraansa jo ainakin Tarmon, Korihaiden ja Pyrinnön jenkit. Tällä viikolla kysymmekin: Mikä joukkue tulee vielä vaihtamaan vahvistuksiaan tällä kaudella? Veikkauksia ja arvailujakin saa heitellä nimistä kommenttiosioon.

Suuri PR-kilpailu

2008-10-17T13:19:00.003+03:00

Kuten useimmat tämän blogin lukijoista taitavatkin tietää, opiskelen koripallon ohella viestintää Helsingin yliopistossa. Pääaineestani johtuen, minulla on oikeastaan jonkinasteinen velvollisuus kommentoida hieman myös Korisliigajoukkueiden tiedottamista. Aihe on poikinut myös erittäin hyviä kommentteja blogiin, kiitos niistä kaikista.

Korisliigaseurojen tiedottamisen taso näyttäisi vaihtelevan melko paljon kautta liigan. Jotkut seurat ovat todella panostaneet tiedotustoimintaan, tarjoten faneilleen esimerkiksi nettisivuillaan oman joukkueen pelaajahaastatteluja tai kapteenin/valmentajan kirjoituksia sopivin väliajoin tai enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimivan keskustelupalstan. Useimmat seurat jaksavat päivitellä nettisivujaan melko ahkerasti, ainakin silloin, kun on jotain kerrottavaa, mutta niitäkin seuroja löytyy, jotka esimerkiksi kesän ajaksi vaipuvat aina lähes täyteen hiljaisuuteen.

Fanin näkökulmasta pystyn helposti kuvittelemaan, että hyvistä yrityksistä huolimatta, monen Korisliigaseuran tiedottaminen kaipaisi yhä hieman skarppausta. Moni seura näyttäisikin noudattavan tiedotusstrategiaa, jonka voisi summata seuraavanlaisesti:

”Me kerromme asioista sitten, kun on jotain kerrottavaa.”

Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että seurat avaavat sanaiset arkkunsa vasta silloin, kun niillä on esimerkiksi jonkun uuden pelaajan nimi paperissa ja faneille voidaan kertoa jotain konkreettista. Fanien kannalta tämä tarkoittaa kuitenkin helposti sitä, että seuran toiminnan osalta joudutaan elämään pitkiäkin aikoja totaalisessa uutispimennossa. Välillä saattaa kuulua epämääräisiä huhuja sieltä sun täältä, jotka ruokkivat yhä edelleen villejä spekulaatioita ja saattavat suistua keskustelupalstoilla melko epätoivoisiksikin tuomiopäivän julistuksiksi.

Itse olen seurannut läheltä oman seurani eli Porvoon Tarmon tiedotustoimintaa, joka ainakin omasta puolestani saa ihan positiivista palautetta, mutta näyttäisi silti herättävän pientä toivomisen varaa monien porvoolaisfanien keskuudessa. Seuran nettisivuja päivitetään ahkerasti, miltei päivittäin. Siellä kerrotaan kaikkea joukkueeseen liittyvää, mutta myös koripalloa ylipäänsä sivuavia aiheita (esim. Olympiakoripallosta, Tarmon entisistä jenkeistä jne.). Lisäksi nettisivustolla on mahdollista keskustella Tarmoon liittyvistä asioista ja keskustelupalsta vaikuttaakin nopean vilkaisun perusteella melko aktiiviselta.

Juuri keskustelupalstojen kautta kantautuukin usein soraääniä, joiden perusteella fanit kaipaisivat vielä enemmän tietoa seurastaan. Erityisesti kriittisiä ääniä nousee esiin kesäisin, kun tulevan kauden joukkueesta on vielä suurin osa hämärän peitossa. Fanien kannalta mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin elää epävarmuudessa tulevan kauden kotijoukkueen kokoonpanosta.

Monelle seuralle voisikin antaa vinkiksi (näin viestinnällisestä näkövinkkelistä), että faneille saa kertoa joukkueen tilanteesta, vaikka mitään erityisen tärkeää asiaa ei olisikaan. Fanit kaipaavat huolenpitoa, heitä on muistettava, myös silloin kun kausi ei ole käynnissä. Uskon, että monen fanin päivää piristäisi jo pelkästään kuulla esimerkiksi seuraavanlaisia tietoja:

”Seura yrittää aktiivisesti hankkia uusia pelaajia, tai että vanhojen pelaajien kanssa ollaan hyvissä neuvotteluväleissä, tai että seura etsii kovaa kotimaista nimeä sentterin tontille ja niin edelleen.”

Mutta toki seurojakin on ymmärrettävä. Tiedotustoiminta on usein juuri seuran resursseista kiinni. Jonkun pitäisi ihan oikeasti jaksaa päivitellä seuran nettisivuja ja ikävä kyllä, tuskin yhdessäkään Korisliigaseurassa on vielä täyspäiväisiä PR-ihmisiä siihen hommaan. Tiedotustoimintaa hoidetaan kaiken muun tekemisen ohella, sitten kun ehditään. Mutta todettakoon nyt myös, että resurssipulan ja kiireen taakse piiloutuminen on samalla myös pienoista fanien aliarvioimista. Kuinka paljon aikaa ja miesvoimia oikeasti vaatii kirjoittaa lyhyt uutispätkä joukkueen sivustolle tai haastatella pikaisesti jonkun pelaajan kesäkuulumisia?

Kyse on myös siitä, että mitä halutaan priorisoida seurojen toiminnassa. Minä väittäisin, että viestintä ja yhteydet faneihin sekä tietysti yhteystyökumppaneihin ovat tärkeintä, mitä seura voi tehdä. Siksi on eriskummallista, että monen seuran tiedottaminen on yhä vieläkin kuin suoraan 80-luvulta. Viestintä, ja nimenomaan internetin kautta tapahtuva tiedottaminen, on nopea ja halpa ratkaisu nostaa seuran profiilia huomattavastikin. Se pitäisi nähdä seuroissa mahdollisuutena, ei pakollisena kiusana.

Nämä näkökulmat mielessä tein pikaisen katsauksen Korisliiga –seurojen internetsivuille. Minulla ei tietenkään ollut mahdollisuuksia pistää tähän analyysiin niin paljon työtunteja, kun urakka olisi vaatinut, mutta ehkä tästä saa pientä osviittaa siitä, millä tasolla seuroissa oikein mennään. Korostan, että näkemykset ovat tietenkin omia mielipiteitäni ja niistä voi toki olla toistakin mieltä, riippuen siitä mille asialle annetaan painoarvoa.

Kouvot
www.kouvot.fi

Ulkoasu: Kouvojen sivujen ulkoasu periaatteessa hyvä, mutta sivusto vaikuttaa hieman sekavalta. Etusivulla uuvuttavan paljon linkkejä ja edustusjoukkueen uutisiinkin pitää klikkailla parin linkin kautta. Kouvojen punamusta värimaailma kuitenkin hyvin esillä.

Sisältö: Kesän osalta tiedottaminen oli melko hiljaista. Nyt kauden käynnistyessä ainakin peliraportit tulevat samana päivänä, tosin ovat melko lyhyitä. Myös peliennakoita jaksetaan tehdä aktiivisesti ja sivuilta löytyy myös jonkintasoinen kuvagalleria. Kouvot on jaksanut myös esitellä pelaajansa kattavasti. Seuran historia myös hyvin esitelty. Faneille tarjotaan fanituotteita ja mahdollisuutta liittyä jäseneksi Kouvot-perheeseen.

Erikoista: Sivuilla on videopätkiä ladattavissa mm. higlight –pätkiä parista viime vuoden pelistä. Tällaisia soisi autuaasti lisää. Coaching corner – osiossa Toikan mietteitä ja Kapteenin kynä –osiossa Iisalon analyysejä, tosin Tuomaksen kynä ei ole ollut kovin aktiivinen. Plussat myös Kuukauden Kouvo –ideasta.

Arvosana: 8

FoKoPo
www.fokopo.net

Ulkoasu: FoKoPo kärsii melko aneemisesta ja tylsästä sivustosta. Ulkoasu ei ole moderni eikä oikein viestitä seuran tunnusvärejäkään.

Sisältö: Vorssalaistenkin kesä oli melko hiljaista, pelaajahankinnoista kerrottiin kun ne olivat ajankohtaisia. Kaudella otteluennakoita on pyritty sepustamaan, mutta niitä ei joka pelistä. Myös itse otteluraportit ovat lyhyitä ja ilmestyvät epäsäännöllisesti, joskus samana iltana joskus vasta seuraavana päivänä. Pelaajia ei esitellä tarkemmin, vain joukkuekuva. Historiaosasto sentään löytyy ja juttua forssalaiskoripallosta yleensä. Fanituotteina retro t-paidat ihan kelpo idea.

Erikoista: Ei oikeastaan mitään.

Arvosana: 6

Namika Lahti
www.lanmky.fi

Ulkoasu: Lahden ulkoasu on melko tavallinen ja simppeli, mutta ainakin uskollinen Namikan väreille. Vähän jää kuitenkin tylsä yleisvaikutelma.

Sisältö: Kuten useilla muillakin seuroilla, myös Lahden tiedotuskesä meni lomaillessa. Kaudella peliraportit asiallisia ja ilmestyvät pian ottelujen jälkeen. Pelaajista on ammattitaidolla otetut kuvat, mutta esittelyt vielä uupuvat, ilmeisesti kuitenkin tulossa. Namikalla oma Fan Club, jolla omat sivut.

Erikoista: Namikan sivuilla oli vielä pari päivää sitten irrallinen videopätkä joukkueen treeneistä valmistautumassa seuraavaan peliin. Nyt se linkki on kuitenkin mystisesti kadonnut. Itse video oli kuitenkin hyvin kuvattu ja leikattu ja ihan mielenkiintoinen. Toivottavasti se oli jokin kokeilu, mikä otetaan jatkossa käyttöön. Valmentaja Toiviaisella myös oma palsta.

Arvosana: 7 ½

Pyrintö
www.pyrinto.fi

Ulkoasu: Pyrinnön sivusto aika peruskauraa, ei kovin innostava.

Sisältö: Ei varmaan tarvitsisi edes mainita, että kesä oli hiljaiseloa. Kaudella joukkueen peleistä raportoi mysteerinen nimimerkki Tarkkailija. Raportit ovat hyviä ja kattavia verrattuna usean muun seuran otteluraportteihin. Ikävä kyllä salaperäinen tarkkailija ei näköjään kulje joukkueen mukana vieraspeleissä, eikä niistä siis ole raportteja. Myös ennakot puuttuvat. Pelaajat esitellään vain perustietojen ja kuvan kera.

Erikoista: Ei oikein mitään, mutta seuran slogani on ”Basketball fun & action”

Arvosana: 7

ToPo
www.topo.fi

Ulkoasu: Helsingin ylpeyden ulkoasu ihan mukiinmenevä, värimaailma topomainen, mutta etusivu on hieman sekava.

Sisältö: Topo vaipui kesän ajaksi täyteen tiedotuskoomaan, mutta nyt kauden alla ja sen aikana tiedottaminen on ollut erittäin ansiokasta. Ennakot ja raportit ovat hyvää kamaa ja tuoreita. Lisäksi Valavuoren kolumnien jättämää aukkoa paikataan nyt pelaajablogilla, jota on pitänyt Antti Niskanen. Iso kämmen tästä Torpalle. Pelaajaesittelyt jäävät perustietojen tasolle, mutta avainpelaajista löytyy sentään useita kuvia. Myös Topolla faniklubi toimintaa Beach Boyssien –merkeissä.

Erikoista: Pelaajablogi.

Arvosana: 8+

Korihait
www.korihait.fi

Ulkoasu: Luojan kiitos Korihait uudisti tälle kaudelle sivustoaan. Vanha sivusto oli kuin suoraan nuoren Bill Gatesin ensimmäisistä koodauskokeiluista. Tämä uusi ulkoasu on ihan toimiva, selkeä ja värivalinnat kohdallaan.

Sisältö: Korihaiden tiedottaminen on ollut erittäin aktiivista, aivan sarjan kärkeä sillä saralla. Ennakoihin ja raportteihin jaksetaan panostaa, joten sisältökin on kohdillaan. Erityistä plussaa siitä, että raportteihin ja ennakoihin jaksetaan aina kysyä kommentteja valmentaja Lehtoselta. Korihait on jaksanut toteuttaa myös pelaajaesittelyt huolella.

Erikoista: Kuva-arkistossa kasa todella todella vanhoja kuvia Haiden peleistä. Omalla tavallaan ihan hauska.

Arvosana: 8+

Honka
www.honkaplayboys.com

Ulkoasu: Hongan sivujen ulkoasu on ehkä liigan tyylikkäin. Selkeä ja kaikki asiat hyvin esillä. Myös värimaailma toimiva ja lisäksi kuvia on käytetty hyvin elävöittämään sivustoa.

Sisältö: Otteluraportit asiantuntevia. Varsinaiset ennakot kuitenkin puuttuvat, tosin seuraavaan peliin viitataan yleensä edellisen otteluraportin lopussa. Kommenttiosioon tuli kritiikkiä siitä, että nämä raportit saattavat kuitenkin unohtua silloin kun Honka häviää. Se ei ole hyväksyttävää. Pelaajaesittelyt toteutettu hieman hutaisten, mutta löytyvät sentään. Sivuilla mahdollisuus liittyä faniklubiin.

Hongan sivuilla toimii mielestäni myös se, että seuran muu toiminta on erotettu Korisliiga-Hongan sivuista omaksi osiokseen. Näin Hongan sivuja ei ole kuormitettu turhalla tiedolla, vaan esimerkiksi Akatemian sivuille pääsee oman linkin kautta.

Erikoista: Sivuilta löytyy mittava kuva-arkisto, jossa oikein tyylikkäitä kuvia. Mukana myös videopätkiä aikaisemmilta kausilta, miksei niitä voisi olla tältäkin kaudelta? Hongalla ilmeisesti oma liveseuranta kotiotteluista, jonka toimivuutta en kuitenkaan ole koskaan testannut.

Arvosana: 8 ½

Tarmo
www.porvoontarmo.fi

Ulkoasu: Tarmon sivujen ulkoasu on kohtuullinen. Pieni kritiikki voidaan antaa sivun yläreunassa olevista pelaajakuvista, joissa vilahtelee vielä monta pelaajaa viime kaudelta, jotka eivät tänä vuonna Tarmon joukkueeseen enää kuulu.

Sisältö: Tarmon sivut ovat uutisten osalta erittäin aktiiviset. Näin oli myös kesän osalta. Tosin varsinaisesti joukkueen asioista ei kesällä kerrottu, mutta sivulle päivittyi muuten koripalloon liittyviä uutisia, vaikka niiden informatiivisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tarmo sentään yritti, toisin kuin moni muu liigaseura.

Otteluraportit ja ennakot päivittyvät nopeasti ja varsinkin kotiotteluista paistaa usein vahvasti kirjoittajan omat, usein kriittisetkin näkemykset joukkueen otteista. Plussaa myös siitä, että otteluista on usein kysytty kommentti joukkueen johtajalta, porvoolaisen koripalloilun elävältä legendalta Kari ”Topi” Venäläiseltä.

Pelaajaesittelyt löytyvät, tosin uusista amerikkalaisista ei vielä ole päivitetty kuin kuvat. Tarmon sivuja kuormittaa myös se, että pääsivulla on mukana kaikki seuran toimintaan liittyvä toiminta aina liikuntaleikkikoulusta ja kerhosta lähtien. Nämä olisi ehkä voinut erottaa omaksi osiokseen.

Erikoista: Tarmon sivuilla oma keskustelupalsta, joka toimii varsin aktiivisesti. Fanien mielipiteet nousevat tätä kautta hyvin esiin.

Arvosana: 8+

LrNMKY
www.lrnmky.fi

Ulkoasu: Myös Lappeenrannan nettisivut vaikuttavat ihan asiantuntevilta. Itse asiassa näyttäisi siltä, että yksi ja sama koodausfirma on suunnitellut useammankin Korisliigaseuran sivustot, sillä niin toistensa kopioilta joidenkin seurojen sivustopohjat vaikuttavat.

Sisältö: Namika on rehkinyt melko aktiivisesti tiedottamisen saralla. Ennakot ja raportit ovat kohtuullisia ja lisäksi useista otteluista tarjotaan myös ammattitaitoisen kuvaajan napsimia kuvia. Pelaajaesittelyt toteutettu vain perustietojen kera. Fanikamaa myynnissä. Hyvänä lisänä linkit paikallislehden uutisiin.

Erikoista: Ei löytynyt.

Arvosana: 7+

Kataja
www.joensuunkataja.fi/katajabasket/

Ulkoasu: Katajan sivut eivät onneksi noudata sitä samaa mallia, joka monilla muilla seuroilla on pohjana nettisivuillaan. Vaihtelu virkistää, varsinkin kun Katajan sivustot näyttävät ihan tyylikkäiltä ja selkeiltä.

Sisältö: Katajalla oli sentään pientä yritystä myös kesätiedottamisen osalta. Otteluraportit toteutettu linkkaamalla Koris.netin tai paikallislehden uutisiin. Ihan toimiva ratkaisu, mutta joku fani saattaisi toivoa lukevansa myös seuran oman perspektiivin peleistä. Katajalla myös kattava kuvagalleria peleistä. Katajalla muutenkin melko monipuoliset sivut, joiden paras anti on useiden linkkien kerääminen joukkuetta koskevista uutisista internetissä.

Pelaajaesittelyt jäävät kuvan ja perustietojen tasolle, mutta vastapainoksi jokaisen pelaajan kohdalle on kerätty linkit pelaajaa koskeviin uutisiin internetissä. Erittäin toimiva ratkaisu etenkin amerikkalaispelaajien osalta. Kataja ilmoittaa myös sivuillaan jokaisen pelaajan sopimustilanteen eli kuinka pitkästä pahvista on kyseisen pelaajan kohdalla kyse. Tämä olisi hyvä lisä myös muille seuroille, ainakin Porvoossa on välillä ollut fanien keskuudessa epäselvyyttä joukkueen pelaajasopimustilanteesta.

Erikoista: Katajan sivuille kerätty korisuutisia muualta Suomesta, mikä ihan hauska lisä. Erittäin massiivinen historiaosio. Lisäksi sivuilla toimii myös Viesti –palsta, joka ajaa fanien keskustelupalstan asiaa.
Arvosana: 9- (miinus siitä, ettei seura itse tee raporttejaan ja ennakoita peleistä)

Team Componenta
www.teamcomponenta.com

Ulkoasu: Karkkilan nettisivusto noudattaa melko lailla sitä peruslinjaa, mikä useimmissa muissakin seuroissa on valittu. Sivusto on hieman rujo, mutta peruspalikat ovat ihan kohdillaan.

Sisältö: Otteluraportit ja ennakot ovat periaatteessa huolella kirjoitettu, mutta ikävä kyllä ne kärsivät paljon päivitysten satunnaisuudesta. Joskus raportit ilmestyvät hyvinkin pian, mutta välillä ne saattavat viivästyä useitakin päiviä. Esimerkiksi yli viikko sitten pelatusta Tarmo matsista ei raporttia tullut ollenkaan. Sisältö on tietysti aina riippuvainen tekijöidensä kiireistä, mutta faneille mikään ei ole niin turhauttavaa kuin odottaminen.
Pelaajaesittelyt ovat jätetty vain kuvallisen luettelon tasolle. Sivuilla ei muutenkaan löydy hirveästi mitään extra-materiaalia Compo-faneille.

Erikoista: Team Componenta saa kuitenkin hurjat lisäpisteet ylläpitämästään Basketball.tv palvelustaan, joka näyttää joukkueen kotiottelut useimmiten livenä netissä. Pelejä on myös mahdollista katsoa jälkikäteenkin tallennearkistosta. Tämä on huikean ainutlaatuinen palvelu, joka todella nostaa Karkkilan ylpeyden tiedotusarvoa. Tämä olisi sellainen palvelu, joka lämmittäisi varmasti kaikkien muidenkin joukkueiden fanien mieliä. Tietysti kääntöpuolella on se, että jättääkö jokunen fani menemättä paikan päälle itse otteluihin, jos pelejä voi seurata lokoisasti kotoa käsin? Mutta ainakin vierasjoukkueen fanit ovat tästä varmasti mielissään.

Arvosana: Sivusto 7, mutta livelähetyksestä erityinen kunniamaininta Karkkilalle.

KTP
www.ktpbasket.fi

Ulkoasu: KTP taistelee Hongan kanssa ehkä sarjan tyylikkäimmän ulkoasun palkinnosta ja omissa papereissani myös voittaa sen. Sivut ovat hienosti tehdyt, selkeät, onnistunut värimaailma ja lisäksi sivustolla on käytetty onnistuneesti kuvitusta.

Sisältö: Otteluraportit ovat asiantuntevia ja kattavia. Ehkä ainoana parannusehdotuksena voisi toivoa jonkun pelaajan/valmentajan kommentteja peleistä.

Pelaajaesittelyissä on vanhojen pelaajien osalta jaksettu panostaa kunnolla, mutta uusien pelaajien esittely on vielä jäänyt toteuttamatta. Pelaajia on kuitenkin vastapainoksi esitelty omissa uutisjutuissaan. Seura on muutenkin panostanut tällä kaudella aktiivisempaan tiedottamiseen. Sivustolta löytyy myös sanat KTP:n tunnusbiisiin, mutta eikö sitä olisi saanut sinne myös ladattavaksi? Hatunnosto myös Legendat osiolle, jossa esitellään Larry Poundsia. Ehkä sinne saadaan kohta muitakin ikimuistoisia kotkalaisia, kuten Tuomala, Marttila ja Vekkilä?

Erikoista: Sivustolla oma Hot Topic –gallup, jossa fanit saavat äänestää. Lisäksi sivustolla Inside Scoop –palsta, jossa perehdytään hieman tarkemmin joukkueen pelaajiin ja tekemisiin. Erittäin hyvä idea, mutta kaipaisi hieman aktiivisempaa otetta nimenomaan frekvenssin osalta.

Arvosana: 8 ½

Suuren PR-kilpailun voittajaksi selvisi siis niukin naukin Joensuun Kataja. Jokaisen seuran kohdalla annettu arvosana koostui useasta muuttujasta. Otin arvosanaa antaessani huomioon mm. seuran tiedotustoiminnan aktiivisuuden (myös pitkällä jänteellä eli kesän osalta), ulkoasun, otteluraporttien tuoreuden ja niiden sisällön asiantuntevuuden sekä sivuston muun tarjonnan. Lisäpisteitä sai jos faneille tarjottiin jotain ylimääräistä herkkua tai jokin osio oli toteutettu poikkeuksellisen hyvin. Kataja selviytyi voittajaksi oikeastaan tasaisuudellaan, se oli jaksanut panostaa riittävästi useaan osa-alueeseen. Jonkin aikaa mietin Katajan kohdalla sitä, että seura ei itse varsinaisesti kerro peleistään, mutta päästin sen tällä kertaa läpi sormien. Mielestäni seuran tulisi kuitenkin tarjota omista peleistään itse tehtyjä raportteja, sillä niissä huomio voi olla eri asioissa kuin paikallislehden toimittajalla.

Tulevaisuudessa toivoisin, että seurat ottaisivat tiedottamiseen paitsi aktiivisemman asenteen myös rohkeutta kokeilla uusia luovia viestintäratkaisuja. Esimerkiksi seurojen internetsivujen osalta Suomessa kuljetaan melko pahasti jälkijunassa modernin viestintäteknologian avuksi ottamisessa. Kovin vaikeaa ei olisi videoida jokaisesta pelistä pätkiä ja leikata niistä sitten faneille Highlight –pätkä illan ottelusta. Myös pelaajien ja valmentajien haastatteluja voisi hyvinkin tehdä videolle ja esittää niitä sitten seuran sivuilla videoblogin tyylisesti. Videokuvan ja äänen käyttö on muutenkin melko käyttämätön voimavara seurojen tiedottamisessa, mikä ei todellakaan vaatisi enää nykypäivänä ylitsepääsemättömiä satsauksia.

Yleisesti voisin todeta, että monella liigaseuralla on vielä pitkä matka kuljettavanaan tiedottamisen saralla. Muutos parempaan tulee vaatimaan ennen kaikkea uudenlaista asennoitumista tähän tärkeään asiaan. Näyttäisi siltä, että viestintä kärsii seurojen taholta hieman samanlaista aliarvostusta kuin se kärsi pitkään yrityselämässä. Liike-elämän yritykset ovat kuitenkin hiljalleen heränneet näkemään kuinka tärkeää viestintä on sen toiminnalle, kuinka tärkeää asiakkaille on kertoa yrityksen tekemisistä ja kuinka oleellisesti viestinä vaikuttaa yrityksen maineeseen. Uskoisin, että liigaseuroissa tullaan tässä hieman jälkijunassa, mutta tärkeää on, että joillakin paikkakunnilla viestinnän tärkeyden noteeraamisesta on olemassa jo positiivisia välähdyksiä. Kaiken kaikkiaan viestintä tulee näyttelemään merkittävää osaa paitsi jokaisen seuran, myös Koripalloliiton ja ylipäänsä koripallon aseman kehityksessä Suomessa.

Muutoksia Porvoossa

2008-10-14T13:00:00.002+03:00

Tiistain aamuharjoitukset alkoivat Tarmolla tänään melko apeissa tunnelmissa. Joukkueen pisintä pelaajaa Jessan Grayta ei näkynyt ensin salissa ollenkaan ja kun mies lopulta ilmestyi Kokonhallin ovesta, kaikki pelaajat osasivat tulkita sen verran hänen ilmeestään, että jotain ikävää oli tapahtunut.

Jessan Grayn pelit Tarmon paidassa ovat nimittäin ohitse. Murtunut mies oli saanut tänään aamulla tietää, että työsuhde Tarmon kanssa on päättynyt. Jessan on erittäin miellyttävä kaveri ja ehti reilun kuukauden visiitillään Suomessa tulla läheiseksi ystäväksi kaikkien joukkueen pelaajien kanssa. Siksi tämän aamun treeneissä vallitsikin melko masentava ilmapiiri.

Jessan mainitsi kuitenkin, että hänellä pitäisi olla toinen työpaikka tiedossa jossain päin maailmaa, joten en voi kuin toivottaa miehelle kaikkea mahdollista hyvää uran jatkolle. Hänessä Tarmo menettää paitsi loistavan tyypin, myös ison määrän potentiaalia, jota porvoolaisfanit eivät vielä ikävä kyllä ehtineet nähdä.

Viikon kysymys -gallup

2008-10-13T13:01:00.005+03:00

Viime viikon kysymys käsitteli Tarmon pelipaikkaa Porvoossa.

- 13% vastaajista piti nykyistä Kokonhallia parhaana pelipaikkana
- 14% vastaajista halusi Tarmon palaavan äkkiä takaisin joen toiselle puolelle Urheiluhalliin
- peräti 71% vastaajista oli sitä mieltä, että Porvooseen tarvittaisiin uusi palloiluhalli

Vastauksia annettiin 95 kappaletta.

Todellisuus on kuitenkin se, että Tarmo pelaa pelinsä ainakin tämän kauden osalta Kokonhallissa, joka on ainakin omasta mielestäni ihan kohtuullinen peliareena. Katsomotilaa saisi tietysti olla enemmän, mutta eivätpä nuo penkkirivit ainakaan ensimmäisessä kotipelissä vielä aivan täyteen ahdettuja olleet. Lisäksi Kokonhallin sali on melko iso, joten lisäkatsomon rakennuttaminen halliin voisi jonain päivänä olla mahdollista.

Totta on, että Urheiluhallin pieni sali tarjoaa ehkä tiiviimpää tunnelmaa, mutta sali ei mielestäni muuten täytä aivan liigan vaatimia kriteerejä. Ongelmia tulee myös jatkossa, kun Korisliigan uudet seurojen peliareenoita koskevat sääntömäääräykset astuvat voimaan. Urheiluhalli jää valitettavasti liian pieneksi.

Paras vaihtoehto olisi tietysti aivan uuden hallin rakennuttaminen, mutta se vaatinee melko mittavia ponnisteluja ja suosiollisia yhteensattumia. Kunnallisvaalit ovat kuitenkin lähestymässä, joten ehkä sieltä voisi löytyä joku innokas poliitikko hankkeen taakse.

Sitten tämän viikon kysymykseen. Tällä viikolla pureudumme Korisliigan seurojen tiedottamiseen. Luvassa on myös jonkin sortin viestinnällistä analyysiä eri seurojen tiedottamisesta. Viikon kysymys kuuluu: Mikä Korisliigaseura tekee parasta työtä tiedottamisen saralla?

Haen siis vähän fanien ja kaikkien seurojen asioista kiinnostuneiden mielipiteitä Korisliigaseurojen tapaan kertoa asioista joko paikallislehden tai omien nettisivujensa kautta. Tiedän, että tämä voi olla hieman hankala kysymys, kun otetaan huomioon, että moni korisfani ei varmaankaan vieraile kovinkaan usein vastustajajoukkueen nettisivuilla. Mutta nyt on ainakin mahdollisuus antaa pisteitä omalle seuralla, jos se niitä ansaitsee. Kommenttiosioon saa myös heitellä risuja ja ruusuja eri seurojen tiedotuksesta sekä parannusehdotuksia.

Bloggaajasta kolumnistiksi

2008-10-11T10:32:00.003+03:00

Tarmon eilisestä luokkaretkestä (siltä se tosiaan välillä näytti) Helsingin Kisahalliin ei jäänyt varsinaisesti paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Peli oli molemmilta osapuolilta kiltisti sanottuna hieman takkuista, mutta Topo päätyi lopulta vähämaalisen ottelun voittajaksi. Pelissä sattui molemmille joukkueille yhteensä peräti 46 pallonmenetystä eivätkä heittoprosentitkaan olleet paljoakaan ala-asteliigoja korkeammat.

Pelin luonteen takia oli ehkä hyvä asia, että paikan päälle Kisahalliin oli vaivautunut vain muutama sata katsojaa. HIFK:lla taisi olla peli samaan aikaan ja näköjään yllättävän moni korisfani oli kääntänyt takkinsa ja mennyt katsomaan kuinka joukko harvahampaisia miehiä sohii kepeillä kiekkoa jäällä. No, kuten sanottua, tällä kertaa katsojat eivät menettäneet paljoakaan.

Jos pelistä pitää etsiä jotain positiivista, niin se on varmaankin molempien joukkueiden puolustuspeli. Molemmat joukkueet todella taistelivat omassa päässä ja vastustajan elo omalla korilla tehtiin harvinaisen tukalaksi.

Koska tuollaisten pelien jälkeen ei auta muu kuin ajatella positiivisia asioita ja kääntää katse mahdollisimman nopeasti kohti seuraavaa peliä, ajattelin kääntää teidän kaikkien The BBall Blogin lukijoidenkin huomion muualle. Niinpä vinkkinä kerronkin, että minä kiusaan teitä kirjoituksillani tämän blogin lisäksi myös perinteisemmän median saralla.

Nimittäin Uusimaa -lehti on pestannut minut kolumnistikseen meneillä olevan kauden ajaksi. Minun on tarkoitus kirjoitella lehteen hieman enemmän nimenomaan Tarmoon liittyvistä asioista, mutta toki saatan tarpeen tullen sivuta myös koripalloon ylipäänsä liittyviä ilmiöitä.

Kaikki jotka eivät kuulu kyseisen lehden tilaajiin, voivat käydä lukemassa kolumnejani lehden nettiversiosta. Ensimmäinen kolumnini "Pyhä takamies" ilmestyi tässä hiljattaen ja siinä käsitellään joukkueemme takamiehen Steven uskonnollista taustaa. Kolumnin voi käydä lukemassa osoitteesta:

http://www.uusimaa.fi/Uutiset/Arkisto/2008/09/30/Pyha-takamies

Tarmon kausiennakko

2008-10-09T00:50:00.004+03:00

Nyt on vihdoin aika sepustaa tänne blogiin muutama sananen myös omasta joukkueestani eli Porvoon Tarmosta. Kautta on ehtinyt kulua kolmen ottelun verran. Kahdessa ensimmäisessä matsissa kyyti oli kylmää, mutta voittosarake on nyt avattu kotivoitolla Karkkilasta ja fiilis joukkueessa on hyvä.

Tarmon kannattajat tulevat tänä vuonna näkemään hieman eri tavalla pelaavan joukkueen. Viime vuonna joukkue oli rakennettu vahvan korinalustan varaan, missä Mark McCarrol ja Travis Leach mylvivät menestyksellä pelistä toiseen. Markku oli yksi liigan parhaista vahvistuksista, voittaen sarjan levypallotilaston ja Traviskin oli mies paikallaan, vaikka kävikin läpi kauden omaa yhden miehen taisteluaan suomalaista tuomarilinjaa vastaan.

Näiden herrojen ansiosta Tarmo ei ollut ainoastaan koko liigan paras levypallojoukkue, vaan teki vielä Korisliigan kautta aikojen ennätyksen parhaalla levypallokeskiarvolla. Tämä oli tukipilari, minkä varaan joukkueen menestystä oli hyvä rakentaa. Se riitti seitsemänteen sijaan, mutta pleijareissa tie nousi pystyyn tiukan taistelun jälkeen jo ensimmäisellä kierroksella.

Tänä vuonna tilanne on hieman erilainen. Joukkue rakennettiin täysin uudella tavalla. Tarmon suomalaiskaarti pysyi kuitenkin samana. Pelaajat tuntevat toisensa paremmin, joten siinä mielessä olemme edellä viime kauteen nähden, jolloin joukkueeseen astui kertarysähdyksellä monta uutta pelaajaa. Mutta amerikkalaisvahvistukset ovat erilaisia. Varsinaista korinalusjyrää ei ole ja joukkue onkin täynnä monipuolisia ja liikkuvia pelaajia, jotka voivat ottaa ratkaisuja läheltä ja kaukaa.

Tänä vuonna Tarmon tavoite on mestaruus. Se edellyttää pääsyä pleijareihin, mutta tällä kertaa siellä on tarkoitus voittaa enemmän pelejä kuin hävitä. Tämä tavoite mielessä, joukkueen pelisysteemi muutettiinkin täysin erilaiseksi.

Tarmon puolustustaktiikka tulee olemaan aggressiivisempaa. Joukkueella ei ole enää hidasta ja kankeaa korinalusjyrää, joka toimisi läpitunkemattomana muurina korin alla. Sen sijaan tämän kauden joukkue on liikkuvampi, joka mahdollistaa pistää enemmän painetta pallolliseen pelaajaan, pelata syöttölinjoja yli tiukemmin ja liikkua joukkuepuolustuksessa tiiviimpänä pakettina. Välähdyksiä tästä nähtiin jo Karkkila-pelissä, jossa vastustajan takamiestä painostettiin koko kentän mitalla ja apupuolustus oli ajoissa paikalla lähes virheettömästi.

Suurin muutos joukkueen pelisysteemissä on kuitenkin tapahtunut hyökkäyspäässä. Hyökkäyskuviot ovat nimittäin muuttuneet erittäin radikaalisti. Tai oikeastaan voitaisiin sanoa, että joukkueella ei enää ole varsinaisia hyökkäyskuvioita, jotka määrättäisiin ennalta jokaisessa hyökkäyksessä ja juostaisiin läpi orjallisesti samoja ratoja noudattaen. Tämän vuoden hyökkäyssysteemi perustuu luovuudelle ja jokaisen pelaajan kyvylle lukea muiden pelaajien liikkeitä. Tällaisen hyökkäyssysteemin on mahdollistanut nimenomaan joukkueen uusi rakenne.

Kuten sanottua, joukkueen jokainen pelaaja pystyy heittämään kolmosia sekä luomaan tilanteita itselleen ja muille myös kuljetuksesta. Näin siis jokainen pelaaja on jatkuvasti uhka vastustajalle ja koska pelikuvioita ei ole ennalta rajattu niin tiukasti, vastustajien on vaikeampi ennakoida, kenelle ja miten seuraava korintekopaikka rakennetaan.

Tarmon hyökkäyssysteemi on eräällä tavalla sukua NBA-valmentajalegenda Phil Jacksonin kohutulle Triangle Offense:lle. Jacksonhan rakensi aikanaan Chicagossa niin kutsutun kolmiohyökkäyksensä, jossa jokainen pelaaja liikkui hyökkäyksessä tiettyjä periaatteita noudattaen, lukien koko ajan muiden pelaajien, puolustuksen ja pallon asemaa. Tämä systeemi toi aikanaan kuusi mestaruutta Jordanille ja toiset kolme mokomaa Bryantille ja Shaq O’Nealille.

Tarmon tämän kauden systeemit eivät tietenkään noudata näitä samoja liikeratoja kuin Jacksonin hyökkäys, sillä ne olivat suunniteltu NBA-pelityyliä varten, mutta idea systeemin takana on sama. Mitään ennalta määrättyä kuviota ei ole, vaikka tiettyjä ennalta sovittuja pelaajien ja pallon liikeratoja onkin olemassa. Jokainen pelaaja lukee koko ajan toisten liikkeitä ja reagoi sitten niihin.

Tämä on uskoakseni melko erilainen lähestymistapa hyökkäämiseen kuin Korisliigan muilla joukkueilla. Systeemissä piilee sekä hyötynsä, mutta myös pienet riskinsä. Varjopuolella on se, että systeemi vaatii toimiakseen lähes saumatonta yhteispeliä kaikilta viideltä kentällä olevalta pelaajalta. Tämä taas vaatii aikaa. Tarmolla oli hankaluuksia harjoituspeleissä ja se johtunee juuri tästä uuden pelisysteemin läpiajamisesta, joka tulee vaatimaan oman aikansa. Systeemi ei vieläkään toimi saumattomasti, mutta peli peliltä se näyttää paremmalta ja uskon joukkueen parantavan hurjasti kauden edetessä. Systeemi myös vaatii jokaiselta pelaajalta luovuutta ja kykyä lukea tilanteita nopeasti. Periaatteessa kukaan ei tiedä hyökkäykseen lähdettäessä kuka heiton tulee ottamaan.

Positiivisia asioita systeemistä löytyy paljon. Ensinnäkin, sitä on vaikea scoutata ja toimiessaan myös sen puolustaminen pitäisi olla erittäin vaikeaa. Toiseksi, sitä on erittäin mieluisa pelata. Jokainen pelaaja on koko ajan aktiivinen toimija, eikä kentällä enää nähdä pelkkiä screenin tekijöitä. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että koripallo on eräänlaista taidetta, jossa pitää antaa tilaa luovuudelle. Tämä puolestaan vaatii, että myös pelaajille annetaan lupa kokeilla ja yrittää, vaikka välillä pieniä epäonnistumisia tulisikin.

Olen itse pelannut aikaisemmin myös joukkueissa, joissa on noudatettu tiukan autoritääristä linjaa, joissa kaiken tulee tapahtua juuri niin kuin valmentaja määrää, pelikuviot juostaan orjallisesti ja pienestäkin poikkeuksesta ja mahdollisesta epäonnistumisesta rangaistaan välittömästi. Tällaisessa ”neuvostoliittolaisessa” systeemissä on tietenkin puolensa. Se on omalla tavallaan tehokasta (vähän kuin Saksan futisjoukkuekkin), mutta kun vastaan astuu peli-iloa pursuava luova joukkue, jossa luovuus on valjastettu oikealla tavalla ja oikeaan suuntaan, tämä kurinalainen järjestelmä usein kaatuu omaan robottimaisuuteensa. Jos jatketaan futisvertauksilla, hyvä esimerkki tällaisesta luovasta joukkueesta voisi olla Brasilia.

No, Porvoon Tarmo ei tietenkään ole mikään koripallon Brasilia. Mutta joukkueella on vahva usko tekemiseensä sekä paljon taitavia yksilöitä, joille tämä pelitapa sopii. Ja todettakoon myös, että toki joukkueella on varastossaan myös muutama ennalta sovittu kikka, joita voidaan käyttää sopivissa paikoissa. Kaiken kaikkiaan, Porvoossa pitäisi tällä kaudella näkyä iloista, liikkuvaa ja vauhdikasta koripalloa, johon kuuluu vastuun jakautuminen usealle pelaajalle, sopiva määrä luovuutta sekä tinkimätön taistelutahto puolustuspäässä.

Tähän loppuun heitän vielä muutaman sanasen joukkueen jokaisesta pelaajasta.

5 Teemu Hartikainen: Teemu on lupaava takamies, joka on jo juniorisarjoissa osoittanut olevansa vaarallisen nopea, hyvä pallon käsittelijä sekä myös todellinen uhka kaaren takaa. Porvoon oma Iverson kärkkyy tänä vuonna varmasti innolla peliaikaa, jota varmasti siunaantuukin ykköstakamies Barnesin tuuraajana.

7 Jessan Gray: 208cm pitkä Jessan ei ole sellainen perinteinen hujoppi, jollaisia Suomessa on totuttu näkemään. Mies tykkää nimittäin pelata mieluiten kaaren takana, naama korille päin ja osaa myös käsitellä palloa kuin takamies konsanaan. Kolmonen lähtee nopeasti ja tarkasti ja jahka mies saa vuosi sitten loukkaantuneen jalkansa täyteen voimiinsa, Jessanilta on lupa odottaa myös ilmavia donkkeja.

8 Tony Lindo: Porvoon oma kasvatti uurasti kesätreeneissä vahvasti ja taitaapa mies omata joukkueen kovimman ponnistusvoiman. Tonyn fokus on tällä kaudella vielä juniorisarjoissa, mutta mies saattaa yllättää välillä myös miesten peleissä yleisön sytyttäjänä ja kovana taistelijana.

9 Mikael Holme: Joukkueen kapteeni ja kokenein pelaaja tietää varmasti mitä menestyminen Korisliigassa vaatii. Mixu tuokin joukkueeseen hurjan määrän vauhtia, taistelua ja uhkaa kaaren takaa. Konkari saattaa lämmetä hitaasti, mutta kun pääsee vauhtiin, niin Mixu on sarjan vaarallisimpia kakkospaikan pelaajia.

10 Esa Mäki-Tulokas: Eebeni omaa niin ikään tinkimättömän taistelutahdon. Mies vetää sata lasissa molemmissa päissä eikä pelkää ruhjeita korinaluskahinoissa. Monipuolisena pelaajana Esa tuo joukkueelle paljon vaihtoehtoja, sillä mies pystyy sekä puolustamaan että pelaamaan hyökkäyspäässä useita eri pelipaikkoja.

11 Steve Barnes: Puhtaat takamiehet ovat nykykoripallossa tupanneet olemaan lähes sukupuuttoon kuoleva luonnonvara, ainakin kotimaisessa Korisliigassa. Piskuinen ja vikkelä Steve onkin melkoinen harvinaisuus. Miehen ykkösvaihtoehto on aina etsiä se vapaana oleva pelaaja, jolle pallo toimitetaan oikeaan aikaan ja oikeaan kohtaan. Tarvittaessa Steve osaa kuitenkin ratkaista myös itse. Hän tulee olemaan sarjan tarkimpia kolmen pisteen heittäjiä, joka pystyy myös rikkomaan vastustajan puolustuksen nopeilla ajoillaan.

12 Kasimir Hytönen: Väsymätön taistelija, joka ei kuvia kumartele. Kassu tuo kentälle aina hurjan määrän energiaa ja usein monta kivuliasta mustelmaa vastustajalle (välillä myös omille treeneissä). Kassu on kehittynyt kesän aikana paljon ja tulee urheilullisuudellaan olemaan tänä vuonna merkittävä osa joukkueen menestystä.

13 Ville-Pertti Lind: Keski-Suomen kasvatin viime kausi päättyi ikävään selkävammaan, josta toipuminen vei lähes puoli vuotta. Ville on kuitenkin päässyt vihdoin kuntoon ja tulee näyttelemään merkittävää roolia Tarmon isojen miesten rotaatiossa. Puolustuksessa Villen huoleksi annetaan usein vastustajan paras iso mies, ja hyökkäyspäässä Ville aiheuttaa ongelmia kyvyllään ratkaista myös kauempana korista. Villen ollessa kentällä myös muiden pelaajien kannattaa pitää silmät auki, sillä mieheltä lähtee välillä näyttäviä namupasseja.

15 Henri Hirvikoski: Härkämäinen Henkka tunnetaan myös kovana puolustuspään uurastajana, jonka yhdistelmä voimaa ja nopeita jalkoja tekee tukalaksi monen vastustajan pelin. Tarkkakuuloinen katsoja saattaa myös välillä kuulla piikikästä ”trash talkia” Henkan suusta. Hyökkäyspäässä Nokian kasvatilta voidaan odottaa kovia kolmosia ja rämäpäisiä ajoja korille.

20 Eemil Oikari: Ensimmäistä vuotta miesten ringissä treenannut Emppu on joukkueen nuorin, mutta ei ole antanut sen häiritä tekemistään harjoituksissa. Sen lisäksi, että Emppu on tarkka heittäjä, hän osaa myös lukea peliä ikäistään kypsemmin. Miehellä onkin lupaava tulevaisuus edessä, jos into treenaamiseen pysyy yhtä kovana. Empulta voidaan myös odottaa pistetilin avaamista Korisliigassa tällä kaudella.

53 Mani Messy: Väkivahva ”rahamies” on monipuolinen pelaaja, joka pystyy taistelemaan jykevän yläkroppansa ansiosta korin alla, mutta haastamaan vastustajia myös kolkkiviivan takaa. Manin urheilullisuus on arvossaan myös puolustuksessa, jossa vastustaja joutuu jatkuvasti pelkäämään lennokkaita blokkeja (Karkkilaa vastaan 6 torjuntaa!!!). Treeneissä Manin suuta ei valitettavasti saa tukittua melkein millään ja kärkkäästi säksättävä, ranskalaisella aksentilla taipuva Englanti kaikuu Kokonhallilla missä tahansa mies liikkuukin.

55 Kai Forsman: Stadin kundi treenasi koko kesän kovaa ja lopputulos onkin vakuuttava. Kaiju on tällä hetkellä elämänsä kunnossa ja tulee varmasti pelaamaan elintärkeitä minuutteja joukkueen kakkostakamiehenä, avittaen Steven urakkaa pelinjohdossa. Ikuisen luolamiesparran omistavalla Kaijulla olisi korisuran jälkeen myös lupaava ura edessä stand up –komiikan puolella, mikäli joukkueen vitsiniekka niin joskus mielii.

4 Pasi Pekkola: Olen tietenkin hieman jäävi arvioimaan itseäni pelaajana, mutta kerrotaan nyt ainakin sen verran, että alkukesä meni lähinnä lomaillessa kyynärpäästä katkenneen nivelsiteen takia. Omatoimisella jaksolla keskityin treenaamisessa hieman uusiin asioihin ja Ville Mäkäläisen sekä Roope Suonion kanssa Lahdessa vietetyt ”training campit” näyttävätkin kantaneen hedelmää. Ainakin kehitystä pitäisi olla tapahtunut heittopelissä, pallonkäsittelyssä sekä jalkojen sivuttaisliikkeessä.

Runkosarjan voittaja selvillä

2008-10-06T12:06:00.003+03:00

The BBall Blogissa kysyttiin viime viikolla, mikä joukkue voittaa Korisliigan runkosarjan tällä kaudella. Ääniä annettiinkin ennätysmäiset 200. Kiitos kaikille äänestäjille.

Jokainen joukkue sai ääniä, mutta muutama joukkue näytti olevan lukijoiden mielestä selvästi tiukemmin kiinni runkosarjan voitossa. Kun pistämme joukkueet järjestykseen äänien perustueella, ensi keväällä runkosarjan tilanteen pitäisi näyttää tältä:

1. KTP 18%
2. Kataja 17%
3. Kouvot 17%
4. Honka 14%
5. Namika Lahti 7%
6. Tarmo 5%
7. Korihait 5%
8. Fokopo 4%
9. Componenta 3%
10. LrNMKY 3%
11. Pyrintö 2%
12. Topo 2%

Palataan tähän sitten keväällä uudestaan.

Tällä viikolla kysymme hieman enemmän porvoolaisia koripallofaneja koskettavan kysymyksen, mutta toki kaikki Porvoossa pelejä katsomassa käyneet voivat antaa siihen oman mielipiteensä. Kysymys kuuluu: Missä salissa Tarmon pitäisi pelata kotipelinsä?

Tarmo pelaa nykyisin pelinsä Porvoon Kokonhallilla, joen niin sanotusti "väärällä puolella" kaupungista katsottuna. Viime kausihan oli ensimmäinen kausi, jolloin Tarmo siirtyi kyseiseen Kokonhalliin. Sitä ennen pelit pelattiin Urheiluhallilla, lähempänä keskustaa. Urheiluhalli on kuitenkin jäänyt hieman liian pieneksi, etenkin katsomon osalta, kun taas Kokonhalli tarjoaa siinä mielessä paremmat puitteet liigapallolle. Moni porvoolaisfani on kuitenkin valitellut, että tunnelma peleissä oli parempi pienemmässä Urheiluhallissa. Miten siis on?